♰ RIP 21.2.2017
Suloinen Vekla päästettiin ikivihreille niityille suolikierteen seurauksena. Tamman pelastaminen olisi onnistunut vain
vaativalla ja mahdollisesti riskialttiilla leikkauksella, emmekä halunneet vanhaa hevosta enää lähteä viemään leikkaukseen.
Nuku rauhassa, rakas Vekla ♥
Suloinen Vekla päästettiin ikivihreille niityille suolikierteen seurauksena. Tamman pelastaminen olisi onnistunut vain
vaativalla ja mahdollisesti riskialttiilla leikkauksella, emmekä halunneet vanhaa hevosta enää lähteä viemään leikkaukseen.
Nuku rauhassa, rakas Vekla ♥
Veklan kuvat © kasvattaja kuvia saa suuremmaksi klikkaamalla! Fiktion Vekla on virtuaalihevonen |
SV-I, SLA-II, KRJ-I
Fiktion Veklakutsumanimeltään "Vekla"
Suomenhevostamma vaaleanpunarautias, 153cm VH13-018-0329 syntynyt 11.02.2013 Suomessa 26-vuotias (4-vuotias 12.06.2013) koulupainotus, Helppo A kasvattaja Milja, Fiktio omistaa Sippe (VRL-13703) / Nuppulanharju SV-I palkittu toukokuussa 2013 pistein 48,7 SLA-II palkittu joulukuussa 2016 pistein 81 Leveähkösti runkoon liittyvä lyhyenpuoleinen kaula, pitkähkö lapa, kevyehkö runko, pyöreä lautanen. Sapelihakuiset etuset joissa vennohkot vuohiset. Seisoo pitkänä. KRJ-I palkittu helmikuussa 2016 pistein 108 Sukutaulu:Jälkeläiset:t. Fiktion Valssi s. 02.06.2014 i. Fiktion Voitontanssi
o. Fiktion Tumma Hurmos s. 29.09.2015 i. Kaiholehdon Hurmiopoika o. Nupun Kiukku s. 6.12.2015 i. Rätvänän Kanttuvei t. Nupun Vella s. 27.12.2015 i. Savusumu TK t. Nupun Vanilla s. 12.09.2016 i. Lumen Lentävä Konsta Kun kuvailee millainen tapaus Vekla on, on se helpoin kuvailla lausahduksella "tapaus, joka haluaa tietää kaiken". Vekla on siis toisinsanoen äärimmäisen utelias tapaus. Tamma on kuitenkin hyvin kiltti, sen näkee suunnilleen kerran vuodessa korvat jossain muussa asennossa kuin hörössä. Ongelmana Veklan kanssa on juuri sen uteliaisuus, se haluaa olla kaikessa mukana ja toisinaan menee tämän vuoksi hieman ylikierroksille. Ylikierroksilla tamma unohtaa toisinaan hyvät käytöstavat ja saattaa sinkaista ihmisestä välittämättä suuntaan tai toiseen ilman varoitusta. Kengitykset ja muut normaalista hieman poikkeavat toimet sujuvat näin periaatteessa hyvin ilman ongelmia. Kengittäjä ei vain kovin paljoa arvosta hevosta, joka haluaa nähdä jokaisen naulan ja sen asennon missä se kavioon laitetaan.
Vekla on energinen ja määrätietoinen ratsu. Määrätietoisella tarkoitan sitä, että kun Vekla päättää, että tuo asia käydään tsekkaamassa, niin sehän käydään. Vikisipä ratsastaja sitten mitä tahansa sen selässä. Energiaa tammalta löytyy ja kertaakaan sitä ei ole vielä jouduttu puskemaan eteenpäin, mutta onneksi ne jarrut noin yleisesti ottaen toimivat melkoisen hyvin. Veklan kanssa siis sattuu ja tapahtuu, toisinaan voi mennä viikkoja kun tamma toimii kuin kello, mutta säännöllisin väliajoin Veklan määrätietoisuus tulee esiin. Ja sehän on suunnattoman hupaisaa kisaradalla kun tamma painelee kesken voltin yhtäkkiä suuntaan x ja silloin ei edes kouluaidat ole tammalle esteenä, niiden yli kyllä pääsee joko loikaten tai sitten suomenhevosmaiseen tapaan jyräten. Hups. Vekla rakastaa reissaamista ja sillä on hirmuinen kiire traileriin, joten varoa saa aina. Tamma ei tosissaan stressaa oikeastaan mistään, uudet paikat on Veklalle huippujuttu kun niitä jänniä juttuja, jotka pitää kaikki tietää ja nähdä riittää koko kansalle! Voin kertoa, että meillä meni ensimmäiset parikymmentä kilpailua täysin metsään, kun Veklan määrätietoisuuspuuskat pistivät voimakkaina esiin. Noh, oppia ikä kaikki - nykyään Veklan kanssa tutustutaan rata-alueeseen juuri niin perusteellisesti kuin vain siihen on mahdollisuus! © kasvattaja |
Kilpailukalenteri:
46 sijoitusta, joista 4 voittoa
14.10.2013 - KRJ - Diega Ponies - Helppo A - 3/40
09.10.2013 - KRJ - Fifth Bridge Ponies - Helppo A - 6/40 09.10.2013 - KRJ - Diega Ponies - Helppo A - 3/40 09.10.2013 - KRJ - Konkkaronkka - Helppo A - 5/40 08.10.2013 - KRJ - Konkkaronkka - Helppo A - 5/40 08.10.2013 - KRJ - Fifth Bridge Ponies - Helppo A - 2/40 07.10.2013 - KRJ - Fifth Bridge Ponies - Helppo A - 4/40 06.10.2013 - KRJ - Ravitalli Ikirouta - Helppo A - 2/50 05.10.2013 - KRJ - Ravitalli Ikirouta - Helppo A - 5/50 04.10.2013 - KRJ - Fifth Bridge Ponies - Helppo A - 3/40 02.10.2013 - KRJ - Ravitalli Ikirouta - Helppo A - 7/50 29.09.2013 - KRJ - Riiviöt - Helppo B - 4/50 27.09.2013 - KRJ - Riiviöt - Helppo B - 4/50 24.09.2013 - KRJ - Riiviöt - Helppo B - 4/50 21.09.2013 - KRJ - Riiviöt - Helppo B - 4/50 21.09.2013 - KRJ - al Najya - Helppo B - 2/46 14.09.2013 - KRJ - Huvitus - Helppo B - 2/40 09.09.2013 - KRJ - Konkkaronkka - Helppo B - 4/40 08.09.2013 - KRJ - Konkkaronkka - Helppo B - 4/40 04.09.2013 - KRJ - Huvitutti - Helppo B - 5/30 30.06.2013 - VSR-Cup - Virtuaaliset Suomenratsut - HeC- 6/38 28.06.2013 - VSR - Virtuaaliset Suomenratsut - Helppo C - 5/16 25.06.2013 - VSR - Virtuaaliset Suomenratsut - Helppo C - 5/16 24.06.2013 - VSR - Virtuaaliset Suomenratsut - Helppo C - 7/16 |
01.09.2013 - KRJ - Huvitutti - Helppo B - 5/30
31.08.2013 - KRJ-Cup - Duren - Helppo C - 18/187 26.08.2013 - KRJ - Konkkaronkka - Helppo B - 6/40 24.08.2013 - KRJ - Minnantila - Helppo B - 4/30 24.08.2013 - KRJ - Konkkaronkka - Helppo B - 3/40 21.08.2013 - KRJ - Mewian Welsh - Helppo B - 1/50 17.08.2013 - KRJ - Konkkaronkka - Helppo B - 4/40 13.08.2013 - KRJ - Takkuinen - Helppo B - 3/50 12.08.2013 - KRJ - Muiston Suomenhevoset - Helppo B - 4/26 28.12.2015 - KRJ - Ketunpolku - Helppo A - 4/30 11.01.2016 - KRJ - Erkinheimot - Helppo A - 1/30 12.01.2016 - KRJ - Erkinheimot - Helppo A - 4/30 14.01.2016 - KRJ - Ketunpolku - Helppo A - 4/30 15.01.2016 - KRJ - Erkinheimot - Helppo A - 1/30 15.01.2016 - KRJ - Erkinheimot - Helppo A - 5/30 18.01.2016 - KRJ - Erkinheimot - Helppo A - 1/30 18.01.2016 - KRJ - Erkinheimot - Helppo A - 3/30 22.01.2016 - KRJ - Mörkövaara - Helppo B - 5/30 25.01.2016 - KRJ Mörkövaara - Helppo B - 3/30 29.01.2016 - KRJ - Mörkövaara - Helppo B - 2/30 30.01.2016 - KRJ - Mörkövaara - Helppo B - 5/30 30.01.2016 - KRJ - Mörkövaara - Helppo B - 3/30 |
Valmennukset ja päiväkirja:
16.10.2016 kouluvalmennus +200 sanaa, valmentajana Nicky
Kun saavuin Nuppulanharjuun, Sippe ja Vekla olivat jo lämmittelemässä kentällä tulevaa kouluvalmennusta varten. Pääsimme saman tien vauhtiin ohjeistin Sippeä. Ratsukon tulisi mennä puolikierrosta harjoitusravissa, tehdä voltti ja nostaa harjoituslaukka, parin askeleen kuluttua siirryttäisiin enemmän tarkkuutta vaativaan keskilaukkaan. Vekla lähti energisesti ravissa liikkeelle, mutta Sippe sai hyvin pidäteltyä tammaa. Voltti jäi turhan pieneksi, koska kouluratsastuskilpailuissa sen halkaisijan tulisi olla 10 metriä. Käskin ratsukon tehdä hieman isomman voltin ja tällä kertaa se näytti jo paremmalta. Uralle päästyään Sippe antoi määrätietoisesti Veklalle laukkapohkeet. Tamma nosti reippaan laukan, minkä takia Sippe joutui pidättelemään sitä. Pian kuitenkin löytyi hyvä vauhti ja ratsukko eteni suht rauhallisesti eteenpäin.
”Tehkää pysähdys, jonka jälkeen peruutatte 4 askelta. Peruutuksien jälkeen menkää puoli kenttää eteenpäin ja sit pohkeenväistöjä uralle asti”, neuvoin kentän laidalta. Vekla näytti olevan hyvin avuilla ja pysähtyi nopeasti melkein samalla tavalla kuin westernhevonen, niin että hiekka pöllyää. Peruutukset sujuivat hyvin, vaikka Vekla pyrkikin aluksi eteenpäin. Sipen istunta oli hyvä ja hän sai pidettyä tamman hyvin koossa. Peruutuksien jälkeen ratsukko lähti liikkumaan taas eteenpäin. Tällä kertaa Vekla lähti maltillisesti eteen, eikä yrittänyt rynniä turhia. Ratsukko kulki puolen kentän verran eteenpäin ja jatkoi pohkeenväistöillä uralle asti. Vekla oli aluksi turhan malttamaton ja meni askelissa hieman sekaisin, mutta Sippe sai tamman oikaistua pienellä huomautuksella niin, että tamma kulki mallikkaasti pohkeenväistöissä. ”Tää taitaa riittää tällä kertaa. Tehkää vielä loppuharkat itsenäisesti! Sulla on vauhdikas hevonen mutta huomaa, että sulla on kykyä pitää tamma koossa ja sen pienet rynnimiset ei haittaa, koska saat sen nopeasti rauhoitettua”, kommentoin ratsukon yhteistyötä ennen kuin poistuin kentältä.
Kun saavuin Nuppulanharjuun, Sippe ja Vekla olivat jo lämmittelemässä kentällä tulevaa kouluvalmennusta varten. Pääsimme saman tien vauhtiin ohjeistin Sippeä. Ratsukon tulisi mennä puolikierrosta harjoitusravissa, tehdä voltti ja nostaa harjoituslaukka, parin askeleen kuluttua siirryttäisiin enemmän tarkkuutta vaativaan keskilaukkaan. Vekla lähti energisesti ravissa liikkeelle, mutta Sippe sai hyvin pidäteltyä tammaa. Voltti jäi turhan pieneksi, koska kouluratsastuskilpailuissa sen halkaisijan tulisi olla 10 metriä. Käskin ratsukon tehdä hieman isomman voltin ja tällä kertaa se näytti jo paremmalta. Uralle päästyään Sippe antoi määrätietoisesti Veklalle laukkapohkeet. Tamma nosti reippaan laukan, minkä takia Sippe joutui pidättelemään sitä. Pian kuitenkin löytyi hyvä vauhti ja ratsukko eteni suht rauhallisesti eteenpäin.
”Tehkää pysähdys, jonka jälkeen peruutatte 4 askelta. Peruutuksien jälkeen menkää puoli kenttää eteenpäin ja sit pohkeenväistöjä uralle asti”, neuvoin kentän laidalta. Vekla näytti olevan hyvin avuilla ja pysähtyi nopeasti melkein samalla tavalla kuin westernhevonen, niin että hiekka pöllyää. Peruutukset sujuivat hyvin, vaikka Vekla pyrkikin aluksi eteenpäin. Sipen istunta oli hyvä ja hän sai pidettyä tamman hyvin koossa. Peruutuksien jälkeen ratsukko lähti liikkumaan taas eteenpäin. Tällä kertaa Vekla lähti maltillisesti eteen, eikä yrittänyt rynniä turhia. Ratsukko kulki puolen kentän verran eteenpäin ja jatkoi pohkeenväistöillä uralle asti. Vekla oli aluksi turhan malttamaton ja meni askelissa hieman sekaisin, mutta Sippe sai tamman oikaistua pienellä huomautuksella niin, että tamma kulki mallikkaasti pohkeenväistöissä. ”Tää taitaa riittää tällä kertaa. Tehkää vielä loppuharkat itsenäisesti! Sulla on vauhdikas hevonen mutta huomaa, että sulla on kykyä pitää tamma koossa ja sen pienet rynnimiset ei haittaa, koska saat sen nopeasti rauhoitettua”, kommentoin ratsukon yhteistyötä ennen kuin poistuin kentältä.
4.10.2016 Karkureissu +500 sanaa, kirjoittanut omistaja
"Mikä hitto tuolla ulkona nyt taas on?" mumisin unenpöpperöisenä sängyssä, kun kuulin ulkoa epäilyttävästi kavioiden töminää muistuttavaa ääntä kello kahdelta aamuyöstä. Raahauduin ikkunalle yöpaitasillani, ja tähyilin äänien aiheuttajaa. Kaikki pihan liiketunnistimella toimivat valot olivat räpsähtäneet päälle, ja ulkoa kuulin laumanvartijamme Röllin möreät haukahdukset. Mitenhän sekin on pihalle päässyt, ehdin ajatella ennen kuin kuulin taas voimistuvan töminän. Perhana! Tallin kulman takaa juoksivat yhtenä laumana pikavilkaisulla ainakin Daami, Mopo, Kelmi, Vekla, Milla ja Salma. Hevoset laukkasivat kontrolloimattomasti ympäri pihaa, ennen kuin joukkoa johtava Daami hiljensi käyntiin ja lähti tohkeissaan puhisten reipasta käyntiä tutkimaan pihaa muiden seuratessa perässä. "Tuukka, äkkiä ylös pihattolaiset on karannu!" huudahdin vielä kaksi sekuntia sitten tyytyväisenä nukkuneelle miehelle, alkaessani itse vetää lähimpänä käteen osuvia vaatteita ylleni. Tuukka teki samoin, ja itse lähdin herättämään muita. Sylvi saisi nukkua rauhassa, mutta Sonjan kävin kiskomassa hereille. Alhaalla huomasin, että Rölli oli ilmeisesti hevosten ääniin havahtuneena lähtenyt omatoimisesti ulos tarkistamaan tilannetta - ovet olivat auki pihalle asti, itse koiran louskuttaessa hevosille talon edessä. Sonja ja Tuukka olivat jo ehtineet alakertaan, ja joukkomme lähti hölkkäämään kohti tallia. "Ottakaa kauraa ja riimuja, otetaan ekaks nyt nää pihalla ryntäilevät kii ja viiään talliin, sit etitään vielä ne muut pihatossa olleet jotka ei näyttäny tossa samassa lössissä olevan", annoin pikaisen ohjeistuksen.
Ensimmäiseksi saatiin kiinni Mopo, joka ruualle persona issikkana antautui lähes heti. Sonja lähti viemään sitä talliin, samalla kun Tuukka ja minä metsästimme loppuja karkulaisia. Seuraavaksi antautui Kelmi, ja sitä kohti tallia taluttaessani nappasin vielä viereen ihmettelemään tulleen Veklan otsatukasta kiinni. Kolme napattu, kolme karkuteillä siis. Ulos palatessani talutti Tuukka voitonriemuisena Millaa, Sonja näytti kauempana maanittelevan Salmaa luokseen. Daami katseli epäluuloisen näköisenä turvallisen välimatkan päästä - ovela johtajatamma ei todennäköisesti hevillä kiinni antaisi kun oli kerran vapauden hurmaan päässyt. Lähestyin tammaa kiemurrellen ja kaurakippoa rapistellen, samalla viheltelin herättääkseni Daamin huomion. Kun olin noin puolen metrin päässä, heitin narun äkkiä tamman kaulalle ja pidin tiukasti kiinni kantapäät maahan upotettuina, vaikka Daami yritti ensin päästä karkuun. Sitten tamma näytti luovuttavan, ja sujautin riimun nopeasti sen päähän. Turpa kaurakippoon upotettuna se seurasi minua talliin, jonne miltei heti jälkeemme ravasi Salma - tammalle oli tullut hätä kaikkien muiden hävitessä pihamaalta.
"Nyt ois sit vielä Välke ja Miro", huokaisin. Kuin sanattomasta sopimuksesta lähdimme ulos - Sonja lähti tarkastamaan pihattoa, Tuukka tarkistaisi kentän ja maneesin ympäristön, itse suuntasin aluksi kiertämään tallin ja ladon. Ladon suuri liukuovi oli ollut auki, joten jompikumpi hevosista saattaisi hyvinkin olla siellä rouskuttamassa heiniä. Varsinkin Välke oli karatessaan hyvin järkevä - se ei lähtenyt touhottamaan turhia, vaan juoksi oikopäätä sinne, mistä löytyisi jotain syötävää - tässä tapauksessa todennäköisesti latoon. Ja siellähän se todella tälläkin kertaa oli. Välke rouskutti rauhallisena heiniä paaleista, kun pujotin riimun sen korvien yli. Halasin viisasta ja ihanaa tammaa, ja talutin sen suoraan sisälle talliin sieltä latoon johtavasta ovesta. Suljettuani Välkkeen oven olin lähdössä takaisin ulos etsimään vielä Miroa, mutta ovella pysähdyin. Pieni, tomera tyttömme Sylvi talutti katuvaisen näköistä ponia otsatukasta sisälle, Sonjan ja Tuukan kävellessä takana. "Mää heräsin teiän ääniin ja halusin kanssa tulla pihalle!" Sylvi selitti minulle tohkeissaan. "Huomasin Miron tossa talon vieressä ku se söi maasta omppuja ja otin sen kiinni!" lapsi selitti ylpeän näköisenä. "Hyvä että sait ponis kiinni, tuohan se nyt tänne sisälle ja vie karsinaa", sanoin Sylville. Hymyilin Tuukalle, joka vaivihkaa vino hymy kasvoillaan sanoi minulle: "Saatettiin me sitä ehkä pikkasen tossa ponin pyydystyksessä auttaa".
Pihattoa tutkiessamme kävi ilmi, että ilmeisesti jonkin säikäyttämänä hevoset olivat tulleet aidasta läpi. Ne olivat kohdistaneet pakonsa porttiin - varmaan ajattelivat, että tästähän sitä yleensäkin tullaan pois. No, aitaus korjaantuisi uudella tolpalla ja parilla ehjällä kädensijalla, eli viimeistään seuraavana päivänä. No, tärkeintä ettei pihaton asukeille sattunut mitään karkureissun aikana!
"Mikä hitto tuolla ulkona nyt taas on?" mumisin unenpöpperöisenä sängyssä, kun kuulin ulkoa epäilyttävästi kavioiden töminää muistuttavaa ääntä kello kahdelta aamuyöstä. Raahauduin ikkunalle yöpaitasillani, ja tähyilin äänien aiheuttajaa. Kaikki pihan liiketunnistimella toimivat valot olivat räpsähtäneet päälle, ja ulkoa kuulin laumanvartijamme Röllin möreät haukahdukset. Mitenhän sekin on pihalle päässyt, ehdin ajatella ennen kuin kuulin taas voimistuvan töminän. Perhana! Tallin kulman takaa juoksivat yhtenä laumana pikavilkaisulla ainakin Daami, Mopo, Kelmi, Vekla, Milla ja Salma. Hevoset laukkasivat kontrolloimattomasti ympäri pihaa, ennen kuin joukkoa johtava Daami hiljensi käyntiin ja lähti tohkeissaan puhisten reipasta käyntiä tutkimaan pihaa muiden seuratessa perässä. "Tuukka, äkkiä ylös pihattolaiset on karannu!" huudahdin vielä kaksi sekuntia sitten tyytyväisenä nukkuneelle miehelle, alkaessani itse vetää lähimpänä käteen osuvia vaatteita ylleni. Tuukka teki samoin, ja itse lähdin herättämään muita. Sylvi saisi nukkua rauhassa, mutta Sonjan kävin kiskomassa hereille. Alhaalla huomasin, että Rölli oli ilmeisesti hevosten ääniin havahtuneena lähtenyt omatoimisesti ulos tarkistamaan tilannetta - ovet olivat auki pihalle asti, itse koiran louskuttaessa hevosille talon edessä. Sonja ja Tuukka olivat jo ehtineet alakertaan, ja joukkomme lähti hölkkäämään kohti tallia. "Ottakaa kauraa ja riimuja, otetaan ekaks nyt nää pihalla ryntäilevät kii ja viiään talliin, sit etitään vielä ne muut pihatossa olleet jotka ei näyttäny tossa samassa lössissä olevan", annoin pikaisen ohjeistuksen.
Ensimmäiseksi saatiin kiinni Mopo, joka ruualle persona issikkana antautui lähes heti. Sonja lähti viemään sitä talliin, samalla kun Tuukka ja minä metsästimme loppuja karkulaisia. Seuraavaksi antautui Kelmi, ja sitä kohti tallia taluttaessani nappasin vielä viereen ihmettelemään tulleen Veklan otsatukasta kiinni. Kolme napattu, kolme karkuteillä siis. Ulos palatessani talutti Tuukka voitonriemuisena Millaa, Sonja näytti kauempana maanittelevan Salmaa luokseen. Daami katseli epäluuloisen näköisenä turvallisen välimatkan päästä - ovela johtajatamma ei todennäköisesti hevillä kiinni antaisi kun oli kerran vapauden hurmaan päässyt. Lähestyin tammaa kiemurrellen ja kaurakippoa rapistellen, samalla viheltelin herättääkseni Daamin huomion. Kun olin noin puolen metrin päässä, heitin narun äkkiä tamman kaulalle ja pidin tiukasti kiinni kantapäät maahan upotettuina, vaikka Daami yritti ensin päästä karkuun. Sitten tamma näytti luovuttavan, ja sujautin riimun nopeasti sen päähän. Turpa kaurakippoon upotettuna se seurasi minua talliin, jonne miltei heti jälkeemme ravasi Salma - tammalle oli tullut hätä kaikkien muiden hävitessä pihamaalta.
"Nyt ois sit vielä Välke ja Miro", huokaisin. Kuin sanattomasta sopimuksesta lähdimme ulos - Sonja lähti tarkastamaan pihattoa, Tuukka tarkistaisi kentän ja maneesin ympäristön, itse suuntasin aluksi kiertämään tallin ja ladon. Ladon suuri liukuovi oli ollut auki, joten jompikumpi hevosista saattaisi hyvinkin olla siellä rouskuttamassa heiniä. Varsinkin Välke oli karatessaan hyvin järkevä - se ei lähtenyt touhottamaan turhia, vaan juoksi oikopäätä sinne, mistä löytyisi jotain syötävää - tässä tapauksessa todennäköisesti latoon. Ja siellähän se todella tälläkin kertaa oli. Välke rouskutti rauhallisena heiniä paaleista, kun pujotin riimun sen korvien yli. Halasin viisasta ja ihanaa tammaa, ja talutin sen suoraan sisälle talliin sieltä latoon johtavasta ovesta. Suljettuani Välkkeen oven olin lähdössä takaisin ulos etsimään vielä Miroa, mutta ovella pysähdyin. Pieni, tomera tyttömme Sylvi talutti katuvaisen näköistä ponia otsatukasta sisälle, Sonjan ja Tuukan kävellessä takana. "Mää heräsin teiän ääniin ja halusin kanssa tulla pihalle!" Sylvi selitti minulle tohkeissaan. "Huomasin Miron tossa talon vieressä ku se söi maasta omppuja ja otin sen kiinni!" lapsi selitti ylpeän näköisenä. "Hyvä että sait ponis kiinni, tuohan se nyt tänne sisälle ja vie karsinaa", sanoin Sylville. Hymyilin Tuukalle, joka vaivihkaa vino hymy kasvoillaan sanoi minulle: "Saatettiin me sitä ehkä pikkasen tossa ponin pyydystyksessä auttaa".
Pihattoa tutkiessamme kävi ilmi, että ilmeisesti jonkin säikäyttämänä hevoset olivat tulleet aidasta läpi. Ne olivat kohdistaneet pakonsa porttiin - varmaan ajattelivat, että tästähän sitä yleensäkin tullaan pois. No, aitaus korjaantuisi uudella tolpalla ja parilla ehjällä kädensijalla, eli viimeistään seuraavana päivänä. No, tärkeintä ettei pihaton asukeille sattunut mitään karkureissun aikana!
09.09.2016 kouluvalmennus +100 sanaa, valmentajana Pierre
Vekla liikkui hieman tahdittomasti ja huonossa muodossa eteenpäin alkuverryttelyjä suoritettaessamme. Käskin ratsastajaa kokoamaan tamman paremmin, jolloin hevonen myötäsi niskasta ja liikkui selästä pyöreänä, jonka jälkeen annoin ratsastajalle luvan istua alas satulaan ja liikkua eteenpäin harjoitusravissa. Tammaa testattiin yksinkertaisilla pysähdys-liikkeelle -komennoilla, joihin Vekla alkoi varsin pian vastata ratsastajan käskyjen mukaisesti yrittäen aluksi lähteä omatoimisesti uudestaan liikkeelle. Valmistelimme näillä tehtävillä tammaa takaosakäännöksen suorittamiseen, jossa vaadittaisiin tarkkuutta ja hyvää muotoa. Aloitimme päivän tehtävän harjoittelun noin 90 asteen käännöksellä kentän kaviouran kulmissa. Ratsukko kulki hyvässä käynnissä uraa pitkin ja ratsastaja lähti kääntämään hevosen etuosaa sisäpohkeen ympäri kuljettuaan kulman ja suoristettuaan hevosen kokonaan. Etuosa kääntyi hyvin ja ratsukko vaihtoi samalla sujuvasti suuntaa ja jatkoivat matkaa tulosuuntaan. Kun tämä homma sujui, lähdimme tekemään hieman laajempaa käännöstä. Isommassa mittakaavassa tehtynä Vekla valui aina hieman ulos käännöspisteestä, mutta kääntyi kuitenkin hyvin takaosansa ympäri, vaikkei liike pysynytkään riittävän paikoillaan. Emme kuitenkaan jääneet kiusaamaan tammaa, vaan kelvollisen suorituksen päätteeksi emme vaatineet enempää, vaan päästimme sen loppuverryttelyjen kimppuun.
Vekla liikkui hieman tahdittomasti ja huonossa muodossa eteenpäin alkuverryttelyjä suoritettaessamme. Käskin ratsastajaa kokoamaan tamman paremmin, jolloin hevonen myötäsi niskasta ja liikkui selästä pyöreänä, jonka jälkeen annoin ratsastajalle luvan istua alas satulaan ja liikkua eteenpäin harjoitusravissa. Tammaa testattiin yksinkertaisilla pysähdys-liikkeelle -komennoilla, joihin Vekla alkoi varsin pian vastata ratsastajan käskyjen mukaisesti yrittäen aluksi lähteä omatoimisesti uudestaan liikkeelle. Valmistelimme näillä tehtävillä tammaa takaosakäännöksen suorittamiseen, jossa vaadittaisiin tarkkuutta ja hyvää muotoa. Aloitimme päivän tehtävän harjoittelun noin 90 asteen käännöksellä kentän kaviouran kulmissa. Ratsukko kulki hyvässä käynnissä uraa pitkin ja ratsastaja lähti kääntämään hevosen etuosaa sisäpohkeen ympäri kuljettuaan kulman ja suoristettuaan hevosen kokonaan. Etuosa kääntyi hyvin ja ratsukko vaihtoi samalla sujuvasti suuntaa ja jatkoivat matkaa tulosuuntaan. Kun tämä homma sujui, lähdimme tekemään hieman laajempaa käännöstä. Isommassa mittakaavassa tehtynä Vekla valui aina hieman ulos käännöspisteestä, mutta kääntyi kuitenkin hyvin takaosansa ympäri, vaikkei liike pysynytkään riittävän paikoillaan. Emme kuitenkaan jääneet kiusaamaan tammaa, vaan kelvollisen suorituksen päätteeksi emme vaatineet enempää, vaan päästimme sen loppuverryttelyjen kimppuun.
7.12.2015 söpöyskilpailut, tuomareina Ireth ja Örp
kommentti: Ihanat korvat ja ruttuturpa! Hyvä ilme, pääkuvassa kaikkein söpöin. MAININTA: Parhaat korvat
Lähdimme Veklan ja poikansa Kiukun kanssa ihan extempore söpöysnäyttelyihin. Vekla sai maininnan koko tapahtuman parhaista korvista - ovathan ne nyt aika suloiset! Vekla oli näyttelypaikalle saapuessamme ihan täpinöissään, ja ennen kehään astumista kiertelimmekin aluetta läpi reunoja myöten. Tamma ja vieraan tallin omat hevoset tarhoistaan hirnuivat keskenään tämän tästä - liekö ollut mielenkiintoisia juttuja!
10.07.2015 kouluvalmennus +200 sanaa, valmentajana Uppe
Keskikesän kaunis arkipäivä hymyili ratsukolle, joka suoritti jo alkuverryttelyjä kentällä minun vasta saapuessani matti myöhäisenä paikanpäälle. Tervehtimisen ja pikaisten kuulumisten jälkeen aloin selostaa valmennuksen päämotiiveja. Treeni tulisi pyörimään siirtymien, sulavuuden ja tarkkuuden kanssa ja sisältäisi varsin pikkutarkkaa viilaamista kulmien ratsastamisen suhteen. - Aloitetaan sillä tavalla, että lähdet tekemään neliötä pitkiä sivuja hyväksi käyttäen siten, että käännyt aina yhtä kirjainta ennen pitkän sivun loppua kohti toista pitkää sivua. Ratsastat tarkan kulman ja suoristat, neuvoin. Valmennuksen edetessä varioin tehtävää monella tapaa: jokaiselle sivulle tehtiin yhdessä tehtävässä voltti, toisessa tehtävässä kaksi peräkkäistä sivua ratsastettiin käynnissä ja seuraavat kaksi ravissa. Siirtymien sujuessa lisättiin siirtymiin jokaiselle sivulle voltit edellisen tehtävän tapaan. Tätä aikamme fiilattuamme otettiin neliöllä vielä laukkaa molempiin suuntiin. Ratsukko kehittyi selkeästi tehtävän parissa. Alkuun hevosella oli voimaa ja tahtoa, jota ei nyt olisi kaivattu yhtään lisää. Ratsastajalla olikin tekemistä saada hevonen syvälle kulmiin, suoristumaan ja etenkin pysymään sellaisena pakettina, että sekä siirtymät että voltit onnistuivat sulavasti. Välillä suht hyvän suorituksen jälkeen kerättiin ajatuksia välikäynneillä ja palattiin taas tehtävän pariin. - Otapa ne jalustimet kaulalle ihan suosiolla, että saat jalan pitkäksi ja rennoksi, ohjeistin ratsastajaa siinä kohtaa, kun jalka lähti kippuralle ylöspäin jännittyneenä. Tämän ratsukon ongelmana oli suurimmissa määrin siirtymien sulavuuden löytäminen ja paketin kasassa pysyminen, mutta potentiaalia kyllä löytyy. En yhtään epäile etteikö tämä ratsukko vielä kehittyisi ja menestyisi!
Keskikesän kaunis arkipäivä hymyili ratsukolle, joka suoritti jo alkuverryttelyjä kentällä minun vasta saapuessani matti myöhäisenä paikanpäälle. Tervehtimisen ja pikaisten kuulumisten jälkeen aloin selostaa valmennuksen päämotiiveja. Treeni tulisi pyörimään siirtymien, sulavuuden ja tarkkuuden kanssa ja sisältäisi varsin pikkutarkkaa viilaamista kulmien ratsastamisen suhteen. - Aloitetaan sillä tavalla, että lähdet tekemään neliötä pitkiä sivuja hyväksi käyttäen siten, että käännyt aina yhtä kirjainta ennen pitkän sivun loppua kohti toista pitkää sivua. Ratsastat tarkan kulman ja suoristat, neuvoin. Valmennuksen edetessä varioin tehtävää monella tapaa: jokaiselle sivulle tehtiin yhdessä tehtävässä voltti, toisessa tehtävässä kaksi peräkkäistä sivua ratsastettiin käynnissä ja seuraavat kaksi ravissa. Siirtymien sujuessa lisättiin siirtymiin jokaiselle sivulle voltit edellisen tehtävän tapaan. Tätä aikamme fiilattuamme otettiin neliöllä vielä laukkaa molempiin suuntiin. Ratsukko kehittyi selkeästi tehtävän parissa. Alkuun hevosella oli voimaa ja tahtoa, jota ei nyt olisi kaivattu yhtään lisää. Ratsastajalla olikin tekemistä saada hevonen syvälle kulmiin, suoristumaan ja etenkin pysymään sellaisena pakettina, että sekä siirtymät että voltit onnistuivat sulavasti. Välillä suht hyvän suorituksen jälkeen kerättiin ajatuksia välikäynneillä ja palattiin taas tehtävän pariin. - Otapa ne jalustimet kaulalle ihan suosiolla, että saat jalan pitkäksi ja rennoksi, ohjeistin ratsastajaa siinä kohtaa, kun jalka lähti kippuralle ylöspäin jännittyneenä. Tämän ratsukon ongelmana oli suurimmissa määrin siirtymien sulavuuden löytäminen ja paketin kasassa pysyminen, mutta potentiaalia kyllä löytyy. En yhtään epäile etteikö tämä ratsukko vielä kehittyisi ja menestyisi!