Taas on se aika vuodesta, kun pimeys laskeutuu aikaisin ja tarinat noidista ja vampyyreistä alkavat saada tuulta siipiensä alle. Me Nuppulanharjussa kuitenkin tiedämme, että joissain tarinoissa todellakin on perää, ja niimpä lähdemmekin bongailemaan noitia ja muita pelottavia olentoja 31.10 Halloweenratsastuksen merkeissä! Maaston vetää Sippe suomenhevostamma Välkkeen kanssa. Peränpitäjäksi on lupautunut Sipen ystävä Sonja, ratsunaan Veeti.
- Maastoon osallistutaan omalla hevosella, ja pukeudutaan johonkin Halloween-asuun. Myös hevoselle saa halutessaan kehitellä jonkinlaisen asun!
- Osallistujoiden tarinat/kuvat liitetään alle, sitä mukaa kun ne ilmestyvät.
- Maksun saa suorittaa vaikka heti, viimeistään kuitenkin maastopäivänä, 31.10.
- Maksu suoritetaan perinteisesti joko kirjoittamalla tarina retkestä, tai vaihtoehtoisesti kuva piirtämällä.
- Retkelle otetaan korkeintaan 10 ratsukkoa!
- Osallistumiset sähköpostiin, ellei toisin mainita. [email protected]
OSALLISTUJAT: (5/10)
mibula - Mundungus Fletcher
Nani - Nightingale Daisy, maksu suotitettu!
Sylvester - Tropical Teatime Solo, maksu suoritettu!
Pierre - Jami-Valtteri, maksu suoritettu!
mokkamasiina - Moon Kumiromu
Heidi N - Ceferina Amaya, maksu suoritettu!
Nani - Nightingale Daisy, maksu suotitettu!
Sylvester - Tropical Teatime Solo, maksu suoritettu!
Pierre - Jami-Valtteri, maksu suoritettu!
mokkamasiina - Moon Kumiromu
Heidi N - Ceferina Amaya, maksu suoritettu!
maksut:
Pierre ja Jami-Valtteri
Hektisen elämän keskellä täytyy osata välillä ottaa ilo irti osallistumalla vaikka Halloween-teemalla varustettuun maastoon, kuten tässä tapauksessa tehtiin. Lastasin Valtsun traileriin ja lähdin huristelemaan kohti Nuppulanharjua. Paikan päällä koko konkkaronkka valmisteli hevosiaan lähtökuntoon vaihtaessamme aina ohimennen sanan jos toisenkin. Orini torkkui laiskasti paikoillaan harjaillessani tätä odottaessamme yön pimeitä tunteja, jolloin maastoretki olisi kahta jännittävämpi. Halloween ei olisi myöskään mitään ilman naamioitumista, ja tänä vuonna olin valinnut minun ja Valtterin teemaksi Taru Sormusten Herrasta -elokuvat: esitimme Nazgul-ratsukkoa, ja musta orini sopi rooliinsa kuin nakutettu. Kun kaikki olivat saaneet hevosensa kuntoon ja iltahämärä alkoi laskeutua yllemme, lähdimme Sipen ja Välkkeen johtamana tallipihasta. Perää pitivät Sipen ystävä Sonja ratsunaan Veeti, ja muut ratsukot järjestäytyivät heidän väliin satunnaisessa järjestyksessä. Meidän edessämme käveli suloisen värinen poniruuna mibula selässään.
Halloweenratsastus alkoi rauhallisissa merkeissä, mutta pian yhden jos toisenkin mielikuvitus alkoi laukkaamaan toisille kerrottujen kummitustarinoiden johdosta. Ilmapiiri oli kuitenkin rattoisa läpi vaelluksen, vaikka metsän tiheydessä huhuileva pöllö ja hevosten jaloissa katkeilevat risut saivat sydämet käymään ylikierroksilla. Hevoset pysyivät kuitenkin rauhallisina, ja Valtsukin käveli nätisti risteytysponiruuna Felixin kintereillä. Yhdistettyjen kävely- ja juttutuokioiden lomassa irrottelimme erimittaisilla ravi- ja laukkapätkillä, ja Valtteri lähtikin innoissaan kisaamaan muiden hevosten kanssa aukealle peltoalueelle saavuttuamme. Painauduin kiinni orin harjaan, joka hulmusi valtoimenaan ilmavirran tuivertaessa meitä vasten. Nousemalla jalustimien varaan kehotin ratsuani antamaan parastaan, ja Valtteri polkaisikin takapäästään viimeiset tehot irti syöksähtäen muiden hevosten tavoin täyteen vauhtiin. Pellon loppu alkoi häämöttää edessä ja laskeuduin tukevasti satulaan tehden samalla lyhyitä pidätteitä. Valtsu pyristeli aluksi vastaan, mutta otti pian muista mallia ja hidasti ravin kautta käyntiin. Pienen hengähdystauon jälkeen lähdimme takaisin Nuppulanharjua kohti pitkin pientä kinttupolkua, jonka ylle suurten, vanhojen puiden tuulessa humisevat oksat kaartuivat aavemaisesti.
Halloweenratsastus alkoi rauhallisissa merkeissä, mutta pian yhden jos toisenkin mielikuvitus alkoi laukkaamaan toisille kerrottujen kummitustarinoiden johdosta. Ilmapiiri oli kuitenkin rattoisa läpi vaelluksen, vaikka metsän tiheydessä huhuileva pöllö ja hevosten jaloissa katkeilevat risut saivat sydämet käymään ylikierroksilla. Hevoset pysyivät kuitenkin rauhallisina, ja Valtsukin käveli nätisti risteytysponiruuna Felixin kintereillä. Yhdistettyjen kävely- ja juttutuokioiden lomassa irrottelimme erimittaisilla ravi- ja laukkapätkillä, ja Valtteri lähtikin innoissaan kisaamaan muiden hevosten kanssa aukealle peltoalueelle saavuttuamme. Painauduin kiinni orin harjaan, joka hulmusi valtoimenaan ilmavirran tuivertaessa meitä vasten. Nousemalla jalustimien varaan kehotin ratsuani antamaan parastaan, ja Valtteri polkaisikin takapäästään viimeiset tehot irti syöksähtäen muiden hevosten tavoin täyteen vauhtiin. Pellon loppu alkoi häämöttää edessä ja laskeuduin tukevasti satulaan tehden samalla lyhyitä pidätteitä. Valtsu pyristeli aluksi vastaan, mutta otti pian muista mallia ja hidasti ravin kautta käyntiin. Pienen hengähdystauon jälkeen lähdimme takaisin Nuppulanharjua kohti pitkin pientä kinttupolkua, jonka ylle suurten, vanhojen puiden tuulessa humisevat oksat kaartuivat aavemaisesti.
Sylvester ja Tropical Teatime Solo
Ilta oli piemä ja viileä, kun nousimme hevosten selkään. Vogu ei ollut yli innokas muista ratsukoista niinkuin olin odottanut, mutta sehän passasi mainiosti. Aiemmin varustehuoneessa olin huutanut meidät joukon toiseksi viimeiseksi, kun joukon perää piti tilan omistajana kaveri Sonja Veetillään.
Meitä ei montaa ollut, mutta riittävästi, ettei joukkoa vetävää Sippeä nähnyt. Ilta hämärti ja kaikille oli annettu otsalamput maastoon siltä varalta, että katulamput loppuisivat tieltämme. Pukeutumisemme Vogun kanssa ei ollut halloween teemaa ihannoiva vaan perusvarusteet, mustina, mutta kyllä se tämän maaston kestää. Katseeni kiinnittyi kurpitsalyhtyihin, joita tallitytöt olivat käyneet laittamassa pitkin tienviertä. Pimeässä illassa ne näyttivät upeilta! Tunnelmaa piristi pieni kälätys mitä edelläolevat ratsastajat pitivät. Hengitin vain syvään ihanaa syysilmaa ja taputin Vogua, nautitaan hetkestä.
Kävelimme pitkän matkaa ja jossain vaiheessa siirryimme raviin, jota en itse heti tajunnut, mutta Vogu tajusi. Ori lähti hieman hädissään muiden perään ettei jäisi jälkeen. Nipinnapin pysyin selässä, kun tasapaino meni, mutta nopeasti ohjat sai kerättyä, kuten oman ryhdinkin kuntoon. Sonja huuteli takaa, että onko kaikki ok, viittoilin kädellä että kaikki fine.
Suuri laukkaspurtti oltiin suunniteltu pellolle, lähelle tallia, jonne tallilaiset olivat laittaneet parastaan. Upeita kurpitsalyhtyjä pitkin peltoa, jotka valaisivat sänkipeltoa kuin kiitorataa lamput. Saimme kilpailla pienin spurtein pitkin peltoa ja hitot mikä fiilis! Vogu oikein puhkui intoa laukatessaan ja jätti helposti muut taakseen - olihan hän retken suurin hevonen.
Tallille takaisin saavuttuamme saimme majoittaa hevoset tarhoihin ja meille tarjottiin hirvittäviä herkkuja, kuten sormia (nakkeja), matoja&hämähäkkejä (karkkeja), sekä ybermakeita cupcakes leivoksia, joihin oli upeasti Sippe maalaillut erilaisia kummituksia. Juotavaksi oli kurpitsamehua. Mahtavat halloween pippalot, kiitos!
Meitä ei montaa ollut, mutta riittävästi, ettei joukkoa vetävää Sippeä nähnyt. Ilta hämärti ja kaikille oli annettu otsalamput maastoon siltä varalta, että katulamput loppuisivat tieltämme. Pukeutumisemme Vogun kanssa ei ollut halloween teemaa ihannoiva vaan perusvarusteet, mustina, mutta kyllä se tämän maaston kestää. Katseeni kiinnittyi kurpitsalyhtyihin, joita tallitytöt olivat käyneet laittamassa pitkin tienviertä. Pimeässä illassa ne näyttivät upeilta! Tunnelmaa piristi pieni kälätys mitä edelläolevat ratsastajat pitivät. Hengitin vain syvään ihanaa syysilmaa ja taputin Vogua, nautitaan hetkestä.
Kävelimme pitkän matkaa ja jossain vaiheessa siirryimme raviin, jota en itse heti tajunnut, mutta Vogu tajusi. Ori lähti hieman hädissään muiden perään ettei jäisi jälkeen. Nipinnapin pysyin selässä, kun tasapaino meni, mutta nopeasti ohjat sai kerättyä, kuten oman ryhdinkin kuntoon. Sonja huuteli takaa, että onko kaikki ok, viittoilin kädellä että kaikki fine.
Suuri laukkaspurtti oltiin suunniteltu pellolle, lähelle tallia, jonne tallilaiset olivat laittaneet parastaan. Upeita kurpitsalyhtyjä pitkin peltoa, jotka valaisivat sänkipeltoa kuin kiitorataa lamput. Saimme kilpailla pienin spurtein pitkin peltoa ja hitot mikä fiilis! Vogu oikein puhkui intoa laukatessaan ja jätti helposti muut taakseen - olihan hän retken suurin hevonen.
Tallille takaisin saavuttuamme saimme majoittaa hevoset tarhoihin ja meille tarjottiin hirvittäviä herkkuja, kuten sormia (nakkeja), matoja&hämähäkkejä (karkkeja), sekä ybermakeita cupcakes leivoksia, joihin oli upeasti Sippe maalaillut erilaisia kummituksia. Juotavaksi oli kurpitsamehua. Mahtavat halloween pippalot, kiitos!
Heidi N ja Ceferina Amaya
Nani ja Nightingale Daisy
Harjailin Daisya tämän päiväistä halloween maastoa varten. Minulla ja
Daisylla on upea puku iltaa varten. Pukeutuisin itse vampyyriksi
viininpunaiseen mekkoon ja maalaisin kasvoni valkoisiksi. Daisylla tulisi
olemaan saman värinen ratsastusloimi kuin minun mekkoni ja olin leikannut
saksilla sen riekaleiksi. Onneksi ostin sen kirpparilta, olisi muuten
tullut kalliiksi.
Oli alkanu jo hämärtää kun Daisy oli kovan työn jälkeen trailerissa. Minua
jännitti aivan törkeästi. En ole kauheasti ollut Daisyn kanssa maastossa ja
silloin kun olen ollu Daisy oli hyvin säikky ja varuillaan. Traileriinkin
meneminen oli Daisylle haaste, mitäköhän yö tuo tullessaan.
Saavuimme Nuppulanharjuun. Oli jo myöhä ja paikalla oli mukavasti
porukkaa. Taisimme olla Daisyn kanssa viimeiset. "Noniin nyt se Daisy tuli
sieltä! Voidaan alkaa laittaa hevosia kuntoon", Sippe sanoi hyväntuulisesti
hymyillen. Avasin trailerin oven hiljalleen jotta Daisy ei säiky ja aloin
laittamaan sitä ulkona sijaitsevalla puomilla kuntoon.
Talutin Daisyn polun alkuun. Katsahdin taakseni jossa Sonja vilkuttelikin
lähdön merkiksi ja Sippe nyökkää. "Voidaan lähteä!" Sippe huudahti ja Daisy
otti yhden askeleen taaksepäin. Voi ei! Mitähän tästäkin tulee? Mietin
mielessäni ja nousin satulaan. Satula ei näkynyt viininpunaisen mekkoni
alta ja valkoiset kasvoni kimaltelivat kuun valossa. Pienen tuulen takia
Daisyn ratsastusloimessa olleet leikatut suikaleet lepattelivat. Lähdimme
liikkeelle. Daisy oli oikeastaan todella rauhallinen, rauhallisempi kuin
yleensä siis. Hetken aikaa kun olimme kävelleet pääsimme hiekka-autotielle
jossa otimmekin hiukan ravia. Daisy otti melko lyhyitä askelia ravissa ja
vaikutti sille että jotain olisi pian tapahtumassa. Katsahdin hiukan
hätääntyneen näköisenä Sonjaan ja sen jälkeen hiekkatien viereiseen metsään
josta nousi pikkuhiljaa jokin. Se oli kuin puu mutta nousi paljon
nopeammin. Pian jokin vilahti suoraan minun ja Daisyn ohi ja Daisy hyppäsi
sivuun ja nosti laukan. Jarruttelin tammaa mutta tämä kiisi kuin tuuli
maastojoukon ohi. Katsoin taakseni ja näin Sipen Välkkeen laukkaavan
perääni. Jarrutin kovempaa kuin koskaan mutta Daisy vain veti päänsä alas.
Katsoin taakseni ja Välke oli aivan perässäni. Välke laukkasi eteemme ja
Daisy alkoi hiljentää vauhtia hirmuiseen kiiitoraviin ja lopulta käyntiin
puuskuttaen. "Si-siellä oli jokin ja sitten se juoksi ohi ja siiten whoow
ja niin", selitin metsässä ollutta olentoa. "Sonja taisi nähdä sen. Tule
mennään muiden luokse", Sippe sanoi rauhoittavalla äänellä. Vedin syvään
henkeä ja käännyin takaisin päin.
Kun näimme muut Daisykin rauhoittui. "Se oli ehkä peura", Sonja huikkasi.
"Tai sitten joku aivan muu", sanoin hiljaa. Jatkoimme matkaamme käynnissä
ja pidimme matkan varrella muutamia ravi pätkiä joissa Daisy vähän oli mitä
oli. Juttelimme kaikkien osallistujen kanssa ja hyväntuulinen turina
kantautui varmaan syvemmällekkin metsään. Jonkin aikaa käveltyämme metsästä
kuului ihan ihme ääni. Se kuulosti karhun ja suden ääneltä samaan aikaan.
Kaikki muutkin kuulivat sen. "Mikä se oli?" kuului pitkin jonoa jokaisen
suusta. Kukaan ei tiennyt ja koko jono pysähtyi. Hetken päästä jatkoimme
kun ääntä ei enään kuulunut. Omituista kyllä että kukaan hevosista ei
reagoinut ääneen. Jotkut veikkasivat sitä hirveksi. Minä toivoin sen olevan
hirvi. Pääsimme kuitenkin lopulta suurelle pellolle. Sippe kertoi että
takanamme meitä jahtaisi suuri hevosia ja ihmisiä syvä ihmissusi ja meidän
olisi laukattava sitä pakoon. Naurahdin leikkiä. Viimeisen tulisi siivota
Nuppulanharjun karsinat. "1...2...", Sippe laski, ja kun se tuli... "3!!"
lähdin laukkaan. Daisy oli aikalailla kärjessä mutta ei todellakaan
ensimmäinen. Kannustin Daisya nopeampaa antamalla pitempää ohjaa ja nousin
kevyeeseen istuntaan. Maiskutin ja Daisy laukkasi varmasti niin nopeasti
kuin pääsi. Aloimme silti jäämään viimeiseksi. Takaatamme juoksi taas
jokin. Se oli samanlainen kuin aiemmin edestämme juossut elukka. Kyseessä
oli peura. Se sai Daisylle kyllä tultaa kavioiden alle ja tämä pyyhälsi
muiden ohi kuin tuulispää. Silti Pellon laitaan päädyttyämme olimme
toisiksi viimeisiä. Välillä oltiin ensimmäisiä välillä toisia sitten se
vain hyytyi. Sippe kuitenkin sanoi puhdistaneen karsinat aamulla joten
kaikki olivat turvassa. Lähdimmekin sitten kävelemään heposten kanssa
tallia kohti.
Tallilla oltiikiin laitettu musiikkia ja herkkuja. Nuotiokin oli sytytetty
vaahtokarkkien paistoa varten. Hevosille oli heinää ja porkkanoita. Oli
aivan mahtava porukka ja tunnelma. Nuotion ääressä keskusteltiin
omituisista paranormaaleista tapahtuneista ja tämän päiväsen maaston
mystisestä äänestä ja Daisysta joka säikähti ja lähti kuin leppäkeihäs!
Kiitos paljon mahtavasta ja mystisestä halloween maastosta!