rakenne- ja pääkuva © luvat on, ratsastukset © Fiktio kuvat saa isommaksi niitä klikkaamalla! Marenkimyrsky on virtuaalihevonen Kilpailukalenteri:Miina kilpailee porrastetuissa kilpailuissa, ja päivittyvät
ominaisuuspisteet löydät tamman VH-profiilista. Näyttelytulokset:22.12.2016 - Turmeltaja - 4/12 - RCH
|
KTK-III
Marenkimyrskykutsumanimeltään "Miina"
Suomenhevostamma ruunikko, 152cm VH16-018-2080 syntynyt 03.09.2016 Suomessa 11-vuotias (3-vuotias 05.09.2016) kenttäpainotus, helppo kasvattaja Susiraja omistaa Sippe (VRL-13703) / Nuppulanharju 20.01.2017 KTK-III palkittu pistein 67 Miinan kanssa tavoitteena ainakin SLA ja KERJL sekä mahdollisesti YLA. i. Kaamosukkonen KTK-III e. Mörkövaaran Kuningatarhyytelö KTK-III Jälkeläiset:t. Nupun Suklaatiikeri s. 16.01.2017 i. Kärmeniemen Ohi-O
o. Nupun Marma-Tus s. 03.01.2018 i. Hairah-Dus Olin juuri paria päivää aikaisemmin käynyt valmentamassa Miinan emää Hyljettä Susirajassa, ja silloin sympaattinen mutta laiska tamma oli onnistunut sulattamaan sydämeni täysin. Kun Lissu ja Narri sitten tarjosivat minulle Nuppulanharjuun toista ikiomaa susilasta, emänä Hylje, tartuin tietenkin heti tilaisuuteen. Isäksi varsalle valikoitui komea, kimo ori Kaamosukkonen eli Moska. Isältään varsan oli tarkoitus periä vähän solakampaa ruumiinrakennetta ja reippaampaa luonnetta. Jo ennen varsan syntymää olimme kasvattajan kanssa päättäneet sen nimeksi Marenkimyrsky - ihana nimi vielä ihanammalle hevoselle, eiksje?
Miinan emän luonnekuvaus alkaa sanoilla "lihoo ruuan näkemisestä ihan liian paljon". Ja täytyy kyllä sanoa että tytär on ihan samanlainen! Kesäisin Miinan laidunnusta joudutaan säännöstelemään aika tavalla, sillä muuten syksyllä tallielämään palaava tamma näyttää enemmänkin lyllertävältä pihasialta kuin solakalta ratsulta.
Taluttaessa Miina on melko helppo - onneksi se ei perinyt isänsä tyyliä suunnilleen jyrätä ihmisen yli talutuksessa. Ainoat ongelmat tamman kanssa voivat ilmetä, mikäli jokin asia maisemassa on yllättäen ja mystisesti muuttunut - muutokseksi riittää esimerkiksi tavanomaiselta paikaltaan siirtyneet kottikärryt. Tälle "pelottavalle" asialle kyllä puhistaan ja pöristään, vaikkei Miina ikinä mitään sen kummempaa olekaan tehnyt. Tallissa Miina osaa kutakuinkin käyttäytyä - se ei pure tai potki, eli on sinänsä ihan käsiteltävissä oleva hevonen. Hoitaessa tamma on hyvin paljon samanlainen kuin isänsä. Miinan kärsivällisyys ei meinaa riittää paikallaan seisomiseen - tylsistyessään se kuopii, pyörii ja voi koettaa näpsiä hoitajaansa. Kun tammalle antaa jotain tekemistä - esimerkiksi heinää nenän eteen, se kuitenkin yleensä rauhoittuu. Miina kutiaa vatsan alta harjatessa, ja tähän se yleensä reagoikin potkaisemalla jalalla vatsan alle. Suojia laittaessa Miina yleensä, ihme kyllä, malttaa pitää kavionsa maassa. Satuloinnissa ei myöskään pitäisi ilmetä tamman kanssa mitään ongelmia, kuten ei suitsimisessakaan. Kengittäjän käynneillä Miinan kärsivällisyys ei meinaa riittää pitämään jalkaa nätisti ylhäällä, vaan tamma häikäilemättä nyhtää ja nyhtää kaviotaan niin kauan, että kenkääjä joutuu ärähtämään hevoselle oikein kunnolla. Selkään noustessa Miinan kanssa on hyvä käyttää korkeaa jakkaraa, sillä tamma ei siedä satulan liikkumista selässä sitten yhtään. Olemme käyneet klinikalla varmistamassa, ettei hevonen ole selästään kipeä, mutta pariinkiin otteeseen tehdyissä tutkimuksissa ei löytynyt mitään poikkeavaa. Ilman satulaa selkäänkipuaminen on myös Miinan mielestä varsin ärsyttävää, ja tässä tilanteessa tamma usein pukittaakin ratsastajan alas. Kun selkäännoususta on selvitty, Miina on ihan mukava ratsu, ainakin jos sen ei tarvitse tehdä mitään kovin vaikeaa. Kevyt sunnuntairatsastelu on tamman mielestä ihan mukavaa, mutta kun siltä aletaan pyytämään enemmän asioita, ei sitä huvittaisi alkaa työskentelemään kunnolla. Aluksi Miinaa saakin usein ratsastaa vähän vahvemmilla avuilla, erityisesti jos se on ollut edellisinä päivinä vapaalla ja ratsastamatta. Neiti protestoi tähän helposti heittämällä harvinaisen kevyttä peräpäätään ilmaan, mutta kun kaikki avut saa ratsastettua kunnolla läpi, on Miina todella miellyttävä ratsu. Sillä on kokoonsa nähden melko isot liikkeet, joita se kuitenkin esittelee vain, kun ratsastaja osaa vaatia asioita ja ratsastaa kunnolla joka sekuntin. Pienikin herpaantuminen saa paketin taatusti lässähtämään kuin pannukakun. Esteillä Miina reipastuu selvästi. Tammalla on suuri ja pyöreä hyppy, johon ratsastajan ei ole aluksi välttämättä kovinkaan helppo päästä mukaan. Miina ei ole kovinkaan anteeksiantavaista sorttia suusta nykimisen kohdalla, joten varmin tapa pysytellä sen kanssa hyvissä väleissä on ottaa hypyissä reilusti harjasta kiinni ja myödätä hieman liioitellusti. Jos ratsastaja jää hypyn aikana liikaa kiinni Miinan suuhun, protestoi se esteen jälkeen pukeilla ja sarjaesteillä kieltäytymällä seuraavalle osalle. Tamma on tarkka myös esteille tulevista teistä, ja vähänkään huonosta ponnistuspaikasta tai -kulmasta se yleensä turvautuu kieltäytymiseen. Tämä on toisaalta myös hyvä juttu, sillä ainakaan Miinan kanssa ei kovin helposti joudu vaaratilanteisiin huonojen hyppyjen vuoksi. Vaikka Miina on kiva jo rataesteilläkin, ovat maastoesteet kuitenkin selvästi sille se kaikkein kivoin juttu. Tamma tykkää maastossa ratsastamisesta muutenkin ja on siellä varma, joten mikäs sen mukavampaa kuin yhdistää kaksi lempipuuhaa - hyppääminen ja maastoilu! Maastoesteillä Miina reipastuu entisestään, ja laukkaa korvat hörössä kohti uusia esteitä. Erityisesti vesi on esteenä tamman vahvuus - siinä missä muut hevoset hiljentäisivät vauhtia, laukkaa Miina innoissaan veteen. Uiminen onkin yksi tamman lempipuuhista, ja se menee veteen helposti. Innostuessaan vesipetomme tosin saattaa alkaa uida "hyppimällä" jolloin ratsastajalla voi olla vaikeuksia pysytellä kyydissä! Miina lastautuu helposti, mutta on hieman stressaava matkustaja. Usein tamman mukaan otetaankin seuralaiseksi ja henkiseksi tueksi varma ja rauhallinen hevonen, joka osaa matkustaa. Kilpailupaikalla Miina käyttäytyy suhteellisen siivosti, tosin ohi kävelevät komeat oriit saattavat saada tyttösen pään hieman pyörälle. Tammalla on melko orimainen hirnunta, ja kilpailuissa sen huutelua läheltä kuuntelevat saavatkin pidellä korviaan, mikäli mielivät pitää tärykalvonsa ehjinä. Radalla Miina onneksi osaa keskittyä itse asiaan, eikä anna ulkoisten häiriötekijöiden haitata suoritustaan. Kenttäkilpailujen maastokokeen startissa täytyy ratsastajan olla tarkkana, sillä Miina saattaa innostuksissaan hyppiä pystyyn, ennen kuin pääsee ampaisemaan matkaan. |
Valmennukset & päiväkirja:
8.10.2017 maastoestevalmennus +200 sanaa, valmentajana Penelopeia
Miina-suokin valmennus pidettiin tänään alusta asti avaralla pellolla, jonne oli rakennettu oiva pieni maastoesteharjoitusrata. Varsinaisen alkuverryttelyn oli ratsukko hoitanut jo ennen valmennusta itsenäisesti kentällä, joten me lähdimme suoraa hyppyjen pariin. Ensimmäiset loikat ratsukko sai ottaa pienelle tukkiesteelle, jonka Miina ylittikin varsin mallikelpoisesti suurella ilmavaralla. Ratsastaja jäi hypyissä hieman jälkeen, mitä Miina protestoikin välittömästi heittämällä peräpäätään. Tästä viisastuneena seuraavissa hypyissä ratsastaja olikin jopa liioitellun kevyessä istunnassa, ja näin pysyi myös suurissa hypyissä mukana häiritsemättä hevosta.
Kun verryttelyloikat oli otettu lähti ratsukko hyppäämään putkeen kahta tukkia, suurempaa risuestettä ja bankettia. Ensimmäisen tukin tamma ylitti innokkaasti, mutta kun toiselle esteelle olisi pitänyt hieman rauhoittaa laukan tahtia alkoi Miina puskea ratsastajansa apuja vasten. Tässä vaiheessa siirryimme suosiolla suurelle voltille, jossa laukkaan etsittiin taas jonkinlainen kuri ja järjestys. Uusi lähestyminen sujui paremmin, ja nyt Miina pysyi hallinnassa myös esteen jälkeen. Risulle hyppy oli hyvä, ja banketille ratsastaja otti taas hieman vahvemmin laukkaa pois, jotta hyppy saataisiin onnistumaan. Banketti ei ollut Miinalle selvästikkään vieras asia, sillä se loikkasi ylös ja alas sujuvasti kuin vanha konkari. Valmennuksen loppuun tulimme hieman myös vesiestettä, joka oli ratsastajan mukaan tamman ehdoton bravuuri. Huomasinkin sen heti, sillä yleensä hevoset lähestyvät kyseistä estettä normaalia varovaisemmin, mutta Miina suorastaan kiihtyi lähestyessään vettä. Se hyppäsikin veteen rohkeasti, ja laukkasi sieltä pois ihan yhtä vaivattomasti kuin kuivalla nurmellakin. Päätimme valmennuksen tältä päivää tähän, ja ratsukko suoritti loppuverryttelyn ravaillen takaisin tallille.
Miina-suokin valmennus pidettiin tänään alusta asti avaralla pellolla, jonne oli rakennettu oiva pieni maastoesteharjoitusrata. Varsinaisen alkuverryttelyn oli ratsukko hoitanut jo ennen valmennusta itsenäisesti kentällä, joten me lähdimme suoraa hyppyjen pariin. Ensimmäiset loikat ratsukko sai ottaa pienelle tukkiesteelle, jonka Miina ylittikin varsin mallikelpoisesti suurella ilmavaralla. Ratsastaja jäi hypyissä hieman jälkeen, mitä Miina protestoikin välittömästi heittämällä peräpäätään. Tästä viisastuneena seuraavissa hypyissä ratsastaja olikin jopa liioitellun kevyessä istunnassa, ja näin pysyi myös suurissa hypyissä mukana häiritsemättä hevosta.
Kun verryttelyloikat oli otettu lähti ratsukko hyppäämään putkeen kahta tukkia, suurempaa risuestettä ja bankettia. Ensimmäisen tukin tamma ylitti innokkaasti, mutta kun toiselle esteelle olisi pitänyt hieman rauhoittaa laukan tahtia alkoi Miina puskea ratsastajansa apuja vasten. Tässä vaiheessa siirryimme suosiolla suurelle voltille, jossa laukkaan etsittiin taas jonkinlainen kuri ja järjestys. Uusi lähestyminen sujui paremmin, ja nyt Miina pysyi hallinnassa myös esteen jälkeen. Risulle hyppy oli hyvä, ja banketille ratsastaja otti taas hieman vahvemmin laukkaa pois, jotta hyppy saataisiin onnistumaan. Banketti ei ollut Miinalle selvästikkään vieras asia, sillä se loikkasi ylös ja alas sujuvasti kuin vanha konkari. Valmennuksen loppuun tulimme hieman myös vesiestettä, joka oli ratsastajan mukaan tamman ehdoton bravuuri. Huomasinkin sen heti, sillä yleensä hevoset lähestyvät kyseistä estettä normaalia varovaisemmin, mutta Miina suorastaan kiihtyi lähestyessään vettä. Se hyppäsikin veteen rohkeasti, ja laukkasi sieltä pois ihan yhtä vaivattomasti kuin kuivalla nurmellakin. Päätimme valmennuksen tältä päivää tähän, ja ratsukko suoritti loppuverryttelyn ravaillen takaisin tallille.