Hoito-ohjeet:
|
Me Murphykutsumanimeltään "Muppe"
Suomalainen ratsuponiruuna (50,13%) mustanruunikko, 140cm VH14-029-0613 syntynyt 21.12.2014 Suomessa 9-vuotias, ikääntyy satunnaisesti koulutustasoltaan HeB, esteillä ratana 120cm kasvattaja Melina, Runoratsut omistaa Sippe (VRL-13703) / Nuppulanharju i. Accident's Happens KN ratsuponi (56.25%) e. Fame's Cherokee ratsuponi (50%) Muppe on sympaattinen, teurasuhalta tallillemme pelastettu ratsuponi. Heti nähtyäni ponin avoimen katseen ja kuultuani sen todennäköisestä kohtalosta, tarjosin sille kotia meiltä. Muppe oli ostohetkellä liikutustauon jäljiltä lihaksettomassa ja pulskassa kunnossa, mutta meillä ollessaan siitä on kuoriutunut aivan mahtava poni!
Harjaamisesta Muppe tykkää. Ruunasta on ihanaa kun sen kanssa touhutaan kaikenlaista, oli se sitten maasta- tai selästäkäsin. Ainoastaan suihkepulloista poni ei tykkää, ja tästä syystä esimerkiksi hyönteismyrkyt levitetään sienellä. Ratsastettavuudeltaan Muppe on aivan mahtava. Se on yhteistyöhaluinen ja herkkä, mutta kuitenkin menevä. Edellisen omistajansa kanssa ruuna on kilpaillut menestyksekkäästi esteillä aluetasolla, ja meillä sen kanssa hypätään edelleen useimmiten pari kertaa viikossa. Muppe hyppää hyvällä tyylillä, mutta radoilla vauhti kiihtyy helposti liiaksi. Esteillä sen kanssa käytetäänkin martingaalia, jotta poni ei pääsisi nostamaan päätään liian ylös ja näin laukkaamaan entistä lujempaa. Maastossa Muppe kulkee nätisti jonossa muiden kanssa, yksin liikkuessa se alkaa helposti keksiä kaikenlaista: esimerkiksi peruuttelua ja pientä pystyyn loikkimista. Muppe on taipuvainen hiekansyöntiin, ja aiheuttaakin tallinväelle välillä harmaita hiuksia hiekkaähkyillään. Viime aikoina sen ruokintaan on lisätty hiekkaa poistavaa kuitulisää, ja tämän myötä on ponin olo onkin parantunut huimasti. Kilpailukalenteri:Muppe kilpaili entisen omistajansa kanssa paljonkin, tässä
listattuna ponin menestyksekkäimmät kilpailut! 04.02.2015 Ponipalatsi ERJ 120cm 4/30
04.02.2015 Ponipalatsi ERJ 120cm 2/30 02.02.2015 Ponipalatsi ERJ 120cm 5/30 01.02.2015 Ponipalatsi ERJ 120cm 4/30 26.01.2015 Mörkövaara ERJ 110cm 5/30 23.01.2015 Holmberg ERJ 110cm 1/60 26.01.2015 Ventos ERJ 120cm 2/30 22.01.2015 Ventos ERJ 120cm 5/30 22.01.2015 Solutions ERJ 110cm 3/30 22.01.2015 Aittohaara ERJ 120cm 7/50 21.01.2015 Haavelaakso ERJ 110cm 1/50 21.01.2015 Mörkövaara ERJ 110cm 1/30 21.01.2015 Holmberg ERJ 120cm 3/60 21.01.2015 Holmberg ERJ 110cm 2/60 19.01.2015 Holmberg ERJ 120cm 1/60 18.01.2015 Haavelaakso ERJ 110cm 7/50 18.01.2015 Mörkövaara ERJ 110cm 5/30 17.01.2015 Trio Connemaras ERJ 110cm 4/30 16.01.2015 Trio Connemaras ERJ 110cm 1/30 16.01.2015 Aittohaara ERJ 120cm 3/50 15.01.2015 Mörkövaara ERJ 110cm 5/30 09.01.2015 Trio Connemaras ERJ 110cm 5/30 |
Päiväkirja:
28.1.2016, Hiihtoratsastuskilpailut Hiisivuorella
sijoitus 0/00 / tehtävänanto: Pian on sinun joukkueesi vuoro ampaista radalle, mutta poni ei suostukaan astumaan jäälle. Ponisi järjestää loppujen lopuksi vuosisadan show'n. Millainen uutinen tapahtuneesta on seuraavan päivän paikallislehdessä?
"Meidän vuoro on seuraavaks!" hiihtäjäni Emmi huikkasi minulle Mupen selkään. Tallityttömme ja pitkäaikainen ystäväni sai sukset juuri ja juuri jalkaansa, kun nimemme kuulutettiin kovaäänisistä. Emmi tarttui Mupen satulaan kiinnitettyihin hihnoihin, ja ryhmämme lähti kohti jäätä.
Jään reunalla Muppe yllättäen kieltäytyi liikkumasta, se pakitti ja yritti keulia, joten neuvoin Emmiä menemään hetkeksi sivummalle - nainen voisi liittyä mukaan heti jäälle päästyämme. Jos siis ylipäätään saisin Mupen liikkumaan muuten kuin takaperin. Poni ei aikonut astua jäälle, ja katsojatkin alkoivat jo hermostua. Muppe ilmeisesti luuli, että olemme astumassa kuolemaan tai jotain, sillä monen yrityksenkään jälkeen emme onnistuneet pääsemään jäälle asti. Kokeilimme kaikkea - nätisti pyytämistä, taluttamista, ronskimpia otteita. Mutta järkeväksi luulemani ponini vain pomppi pystyyn, pyöri paikallaan ja muljautteli silmänvalkuaisiaan. Kymmenen minuutin yrittämisen jälkeen Muppe suostui ottamaan askeleen jäälle, mutta se riitti meille. Annoimme vuoron suosiolla seuraavalle ratsukolle, ja ponin varusteista purkamisen jälkeen jäimme katsomaan kilpailun etenemistä.
Seuraavana aamuna kahvia juodessani selasin hajamielisesti tämän päivän paikallislehteä. Meinasin pyrskäyttää kahvit pöydälle, kun huomasin otsikon "Ponipulmia hiihtoratsastuskilpailuissa?", vieressä kuva juuri keulivasta Mupesta, minusta ja muutamasta kauhistuneen näköisestä katsojasta taustalla. Jutussa kerrottiin tyypillisen, toimittajaismaisen dramaattiseen sävyyn siitä, kuinka ulkopuoliset ihmiset olivat joutuneet vaaraan ja niin edespäin. Näytin lehteä myöhemmin miehelleni ja Emmille, ja vaikka aluksi olinkin tekstistä lähinnä pöyristyneen loukkaantunut, nyt pystymme jo nauramaan asialle makeasti!
sijoitus 0/00 / tehtävänanto: Pian on sinun joukkueesi vuoro ampaista radalle, mutta poni ei suostukaan astumaan jäälle. Ponisi järjestää loppujen lopuksi vuosisadan show'n. Millainen uutinen tapahtuneesta on seuraavan päivän paikallislehdessä?
"Meidän vuoro on seuraavaks!" hiihtäjäni Emmi huikkasi minulle Mupen selkään. Tallityttömme ja pitkäaikainen ystäväni sai sukset juuri ja juuri jalkaansa, kun nimemme kuulutettiin kovaäänisistä. Emmi tarttui Mupen satulaan kiinnitettyihin hihnoihin, ja ryhmämme lähti kohti jäätä.
Jään reunalla Muppe yllättäen kieltäytyi liikkumasta, se pakitti ja yritti keulia, joten neuvoin Emmiä menemään hetkeksi sivummalle - nainen voisi liittyä mukaan heti jäälle päästyämme. Jos siis ylipäätään saisin Mupen liikkumaan muuten kuin takaperin. Poni ei aikonut astua jäälle, ja katsojatkin alkoivat jo hermostua. Muppe ilmeisesti luuli, että olemme astumassa kuolemaan tai jotain, sillä monen yrityksenkään jälkeen emme onnistuneet pääsemään jäälle asti. Kokeilimme kaikkea - nätisti pyytämistä, taluttamista, ronskimpia otteita. Mutta järkeväksi luulemani ponini vain pomppi pystyyn, pyöri paikallaan ja muljautteli silmänvalkuaisiaan. Kymmenen minuutin yrittämisen jälkeen Muppe suostui ottamaan askeleen jäälle, mutta se riitti meille. Annoimme vuoron suosiolla seuraavalle ratsukolle, ja ponin varusteista purkamisen jälkeen jäimme katsomaan kilpailun etenemistä.
Seuraavana aamuna kahvia juodessani selasin hajamielisesti tämän päivän paikallislehteä. Meinasin pyrskäyttää kahvit pöydälle, kun huomasin otsikon "Ponipulmia hiihtoratsastuskilpailuissa?", vieressä kuva juuri keulivasta Mupesta, minusta ja muutamasta kauhistuneen näköisestä katsojasta taustalla. Jutussa kerrottiin tyypillisen, toimittajaismaisen dramaattiseen sävyyn siitä, kuinka ulkopuoliset ihmiset olivat joutuneet vaaraan ja niin edespäin. Näytin lehteä myöhemmin miehelleni ja Emmille, ja vaikka aluksi olinkin tekstistä lähinnä pöyristyneen loukkaantunut, nyt pystymme jo nauramaan asialle makeasti!