tämä on virtuaalihevonen
Miron kuvat © AK |
Mirror v. Jäpä
kutsumanimeltään "Miro"
Shetlanninponiruuna musta, 105cm VH11-017-0423 syntynyt 13.8.2009 Suomessa 7-vuotias, ikääntyy reaalissa koulutustasoltaan HeC, 30cm kasvattaja Jäpäkkä omistaa Sippe (VRL-13703) / Nuppulanharju ex. om. Tuontikeskus Alegre i. Ekbäcken's Mikki e. Helmiina Miro on pieni pyöreä poni, jolta onnistuu jekku jos toinenkin. Ruuna on yhdessä islanninhevosemme Mopon kanssa oikea parivaljakko, joka jaksaa aina hämmentää ihmisiä uusilla tempauksillaan.
Hoitaessa Miro rakastaa huomiota - sitä saisi rapsutella vaikka kellon ympäri ja poni olisi siitä vain mielissään! Jääräpäisyyttäkin löytyy, ja toisinaan väistäminen tai kavion nostaminen tuntuu olevan Mirolle ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ratsastaessa Miro tietää, milloin töitä tarvitsee tehdä ja milloin ei. Välillä ruuna keksii ratsastajansa pään menoksi kaikenlaisia pieniä jäyniä, mm. pukkihyppyjä ja yllättäviä u-käännöksiä laukassa. Maastossa poni on elementissään, siellä se kipittää isompien hevosten perässä aivan onnessaan. |
Päiväkirja:
4.10.2016 Karkureissu, kirjoittanut omistaja
"Mikä hitto tuolla ulkona nyt taas on?" mumisin unenpöpperöisenä sängyssä, kun kuulin ulkoa epäilyttävästi kavioiden töminää muistuttavaa ääntä kello kahdelta aamuyöstä. Raahauduin ikkunalle yöpaitasillani, ja tähyilin äänien aiheuttajaa. Kaikki pihan liiketunnistimella toimivat valot olivat räpsähtäneet päälle, ja ulkoa kuulin laumanvartijamme Röllin möreät haukahdukset. Mitenhän sekin on pihalle päässyt, ehdin ajatella ennen kuin kuulin taas voimistuvan töminän. Perhana! Tallin kulman takaa juoksivat yhtenä laumana pikavilkaisulla ainakin Daami, Mopo, Kelmi, Vekla, Milla ja Salma. Hevoset laukkasivat kontrolloimattomasti ympäri pihaa, ennen kuin joukkoa johtava Daami hiljensi käyntiin ja lähti tohkeissaan puhisten reipasta käyntiä tutkimaan pihaa muiden seuratessa perässä. "Tuukka, äkkiä ylös pihattolaiset on karannu!" huudahdin vielä kaksi sekuntia sitten tyytyväisenä nukkuneelle miehelle, alkaessani itse vetää lähimpänä käteen osuvia vaatteita ylleni. Tuukka teki samoin, ja itse lähdin herättämään muita. Sylvi saisi nukkua rauhassa, mutta Sonjan kävin kiskomassa hereille. Alhaalla huomasin, että Rölli oli ilmeisesti hevosten ääniin havahtuneena lähtenyt omatoimisesti ulos tarkistamaan tilannetta - ovet olivat auki pihalle asti, itse koiran louskuttaessa hevosille talon edessä. Sonja ja Tuukka olivat jo ehtineet alakertaan, ja joukkomme lähti hölkkäämään kohti tallia. "Ottakaa kauraa ja riimuja, otetaan ekaks nyt nää pihalla ryntäilevät kii ja viiään talliin, sit etitään vielä ne muut pihatossa olleet jotka ei näyttäny tossa samassa lössissä olevan", annoin pikaisen ohjeistuksen.
Ensimmäiseksi saatiin kiinni Mopo, joka ruualle persona issikkana antautui lähes heti. Sonja lähti viemään sitä talliin, samalla kun Tuukka ja minä metsästimme loppuja karkulaisia. Seuraavaksi antautui Kelmi, ja sitä kohti tallia taluttaessani nappasin vielä viereen ihmettelemään tulleen Veklan otsatukasta kiinni. Kolme napattu, kolme karkuteillä siis. Ulos palatessani talutti Tuukka voitonriemuisena Millaa, Sonja näytti kauempana maanittelevan Salmaa luokseen. Daami katseli epäluuloisen näköisenä turvallisen välimatkan päästä - ovela johtajatamma ei todennäköisesti hevillä kiinni antaisi kun oli kerran vapauden hurmaan päässyt. Lähestyin tammaa kiemurrellen ja kaurakippoa rapistellen, samalla viheltelin herättääkseni Daamin huomion. Kun olin noin puolen metrin päässä, heitin narun äkkiä tamman kaulalle ja pidin tiukasti kiinni kantapäät maahan upotettuina, vaikka Daami yritti ensin päästä karkuun. Sitten tamma näytti luovuttavan, ja sujautin riimun nopeasti sen päähän. Turpa kaurakippoon upotettuna se seurasi minua talliin, jonne miltei heti jälkeemme ravasi Salma - tammalle oli tullut hätä kaikkien muiden hävitessä pihamaalta.
"Nyt ois sit vielä Välke ja Miro", huokaisin. Kuin sanattomasta sopimuksesta lähdimme ulos - Sonja lähti tarkastamaan pihattoa, Tuukka tarkistaisi kentän ja maneesin ympäristön, itse suuntasin aluksi kiertämään tallin ja ladon. Ladon suuri liukuovi oli ollut auki, joten jompikumpi hevosista saattaisi hyvinkin olla siellä rouskuttamassa heiniä. Varsinkin Välke oli karatessaan hyvin järkevä - se ei lähtenyt touhottamaan turhia, vaan juoksi oikopäätä sinne, mistä löytyisi jotain syötävää - tässä tapauksessa todennäköisesti latoon. Ja siellähän se todella tälläkin kertaa oli. Välke rouskutti rauhallisena heiniä paaleista, kun pujotin riimun sen korvien yli. Halasin viisasta ja ihanaa tammaa, ja talutin sen suoraan sisälle talliin sieltä latoon johtavasta ovesta. Suljettuani Välkkeen oven olin lähdössä takaisin ulos etsimään vielä Miroa, mutta ovella pysähdyin. Pieni, tomera tyttömme Sylvi talutti katuvaisen näköistä ponia otsatukasta sisälle, Sonjan ja Tuukan kävellessä takana. "Mää heläsin teiän ääniin ja halutin tulla kantta pihalle!" Sylvi selitti minulle tohkeissaan. "Huomatin Milon tossa talon vielessä ku se söi omppuja maatta ja otin ten kiinni!" lapsi selitti ylpeän näköisenä. "Hyvä että sait ponis kiinni, tuohan se nyt tänne sisälle ja vie karsinaa", sanoin Sylville. Hymyilin Tuukalle, joka vaivihkaa vino hymy kasvoillaan sanoi minulle: "Saatettiin me sitä ehkä pikkasen tossa ponin pyydystyksessä auttaa".
Pihattoa tutkiessamme kävi ilmi, että ilmeisesti jonkin säikäyttämänä hevoset olivat tulleet aidasta läpi. Ne olivat kohdistaneet pakonsa porttiin - varmaan ajattelivat, että tästähän sitä yleensäkin tullaan pois. No, aitaus korjaantuisi uudella tolpalla ja parilla ehjällä kädensijalla, eli viimeistään seuraavana päivänä. No, tärkeintä ettei pihaton asukeille sattunut mitään karkureissun aikana!
28. helmikuuta 2016 tarinakisat Katriinan tallilla
tehtävänanto: Lisäät kuvan Instagramiin jossain vaiheessa kisapäivää. Suoritus: Kuvateksti sekä hashtagit. Tuomari ei ole varma minkälaisella suorituksella tässä luokassa menestyy: on sinun päätettävissäsi pyritkö valloittamaan realistisuudella vai huumorilla.
Haha oltiin ihan sopusuhtanen ratsukko, onneks oon tarpeeks kevyt :D Mut Miro oli niin hieno ettette usko <3 #sopusuhtaista #jalatroikkumaassa #shetlandpony #hienostimeni
"Mikä hitto tuolla ulkona nyt taas on?" mumisin unenpöpperöisenä sängyssä, kun kuulin ulkoa epäilyttävästi kavioiden töminää muistuttavaa ääntä kello kahdelta aamuyöstä. Raahauduin ikkunalle yöpaitasillani, ja tähyilin äänien aiheuttajaa. Kaikki pihan liiketunnistimella toimivat valot olivat räpsähtäneet päälle, ja ulkoa kuulin laumanvartijamme Röllin möreät haukahdukset. Mitenhän sekin on pihalle päässyt, ehdin ajatella ennen kuin kuulin taas voimistuvan töminän. Perhana! Tallin kulman takaa juoksivat yhtenä laumana pikavilkaisulla ainakin Daami, Mopo, Kelmi, Vekla, Milla ja Salma. Hevoset laukkasivat kontrolloimattomasti ympäri pihaa, ennen kuin joukkoa johtava Daami hiljensi käyntiin ja lähti tohkeissaan puhisten reipasta käyntiä tutkimaan pihaa muiden seuratessa perässä. "Tuukka, äkkiä ylös pihattolaiset on karannu!" huudahdin vielä kaksi sekuntia sitten tyytyväisenä nukkuneelle miehelle, alkaessani itse vetää lähimpänä käteen osuvia vaatteita ylleni. Tuukka teki samoin, ja itse lähdin herättämään muita. Sylvi saisi nukkua rauhassa, mutta Sonjan kävin kiskomassa hereille. Alhaalla huomasin, että Rölli oli ilmeisesti hevosten ääniin havahtuneena lähtenyt omatoimisesti ulos tarkistamaan tilannetta - ovet olivat auki pihalle asti, itse koiran louskuttaessa hevosille talon edessä. Sonja ja Tuukka olivat jo ehtineet alakertaan, ja joukkomme lähti hölkkäämään kohti tallia. "Ottakaa kauraa ja riimuja, otetaan ekaks nyt nää pihalla ryntäilevät kii ja viiään talliin, sit etitään vielä ne muut pihatossa olleet jotka ei näyttäny tossa samassa lössissä olevan", annoin pikaisen ohjeistuksen.
Ensimmäiseksi saatiin kiinni Mopo, joka ruualle persona issikkana antautui lähes heti. Sonja lähti viemään sitä talliin, samalla kun Tuukka ja minä metsästimme loppuja karkulaisia. Seuraavaksi antautui Kelmi, ja sitä kohti tallia taluttaessani nappasin vielä viereen ihmettelemään tulleen Veklan otsatukasta kiinni. Kolme napattu, kolme karkuteillä siis. Ulos palatessani talutti Tuukka voitonriemuisena Millaa, Sonja näytti kauempana maanittelevan Salmaa luokseen. Daami katseli epäluuloisen näköisenä turvallisen välimatkan päästä - ovela johtajatamma ei todennäköisesti hevillä kiinni antaisi kun oli kerran vapauden hurmaan päässyt. Lähestyin tammaa kiemurrellen ja kaurakippoa rapistellen, samalla viheltelin herättääkseni Daamin huomion. Kun olin noin puolen metrin päässä, heitin narun äkkiä tamman kaulalle ja pidin tiukasti kiinni kantapäät maahan upotettuina, vaikka Daami yritti ensin päästä karkuun. Sitten tamma näytti luovuttavan, ja sujautin riimun nopeasti sen päähän. Turpa kaurakippoon upotettuna se seurasi minua talliin, jonne miltei heti jälkeemme ravasi Salma - tammalle oli tullut hätä kaikkien muiden hävitessä pihamaalta.
"Nyt ois sit vielä Välke ja Miro", huokaisin. Kuin sanattomasta sopimuksesta lähdimme ulos - Sonja lähti tarkastamaan pihattoa, Tuukka tarkistaisi kentän ja maneesin ympäristön, itse suuntasin aluksi kiertämään tallin ja ladon. Ladon suuri liukuovi oli ollut auki, joten jompikumpi hevosista saattaisi hyvinkin olla siellä rouskuttamassa heiniä. Varsinkin Välke oli karatessaan hyvin järkevä - se ei lähtenyt touhottamaan turhia, vaan juoksi oikopäätä sinne, mistä löytyisi jotain syötävää - tässä tapauksessa todennäköisesti latoon. Ja siellähän se todella tälläkin kertaa oli. Välke rouskutti rauhallisena heiniä paaleista, kun pujotin riimun sen korvien yli. Halasin viisasta ja ihanaa tammaa, ja talutin sen suoraan sisälle talliin sieltä latoon johtavasta ovesta. Suljettuani Välkkeen oven olin lähdössä takaisin ulos etsimään vielä Miroa, mutta ovella pysähdyin. Pieni, tomera tyttömme Sylvi talutti katuvaisen näköistä ponia otsatukasta sisälle, Sonjan ja Tuukan kävellessä takana. "Mää heläsin teiän ääniin ja halutin tulla kantta pihalle!" Sylvi selitti minulle tohkeissaan. "Huomatin Milon tossa talon vielessä ku se söi omppuja maatta ja otin ten kiinni!" lapsi selitti ylpeän näköisenä. "Hyvä että sait ponis kiinni, tuohan se nyt tänne sisälle ja vie karsinaa", sanoin Sylville. Hymyilin Tuukalle, joka vaivihkaa vino hymy kasvoillaan sanoi minulle: "Saatettiin me sitä ehkä pikkasen tossa ponin pyydystyksessä auttaa".
Pihattoa tutkiessamme kävi ilmi, että ilmeisesti jonkin säikäyttämänä hevoset olivat tulleet aidasta läpi. Ne olivat kohdistaneet pakonsa porttiin - varmaan ajattelivat, että tästähän sitä yleensäkin tullaan pois. No, aitaus korjaantuisi uudella tolpalla ja parilla ehjällä kädensijalla, eli viimeistään seuraavana päivänä. No, tärkeintä ettei pihaton asukeille sattunut mitään karkureissun aikana!
28. helmikuuta 2016 tarinakisat Katriinan tallilla
tehtävänanto: Lisäät kuvan Instagramiin jossain vaiheessa kisapäivää. Suoritus: Kuvateksti sekä hashtagit. Tuomari ei ole varma minkälaisella suorituksella tässä luokassa menestyy: on sinun päätettävissäsi pyritkö valloittamaan realistisuudella vai huumorilla.
Haha oltiin ihan sopusuhtanen ratsukko, onneks oon tarpeeks kevyt :D Mut Miro oli niin hieno ettette usko <3 #sopusuhtaista #jalatroikkumaassa #shetlandpony #hienostimeni