† Kuollut
KTK-III, SLA-I, YLA1, KRJ-I, 2 Star Prospect
Nupun Kismetkutsumanimeltään "Melli"
Suomenhevostamma rautias, 151cm rekisterinumero: VH22-018-0278 syntynyt 30.03.2022 Suomessa 17-vuotias (3-vuotias 02.04.2022) koulupainotus, Helppo A kasvattaja Nuppulanharjun Tila omistaa Sylvi Keloranta (VRL-13703) / Nuppulanharju 30.04.2022 Kantakirjattu ratsusuunnalle III-palkinnolla pistein 69. 6.8.2022 2 Star Prospect, pistein 863/1900p. 20.09.2022 SLA-I palkittu pistein 98. 31.10.2022 YLA1 pistein 109. Tilaisuuden parhaat tekstipisteet! 28.02.2023 KRJ-I palkittu pistein 102,5. |
Mellin kuvat © Fiktio, kiitos!
kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla Huomaathan, että Nupun Kismet on virtuaalihevonen. |
Nupun Kismet eli tuttavallisemmin Melli on laumamme herkkä ja hieman arka, sympaattinen pieni haaveilija.
Melli elää elämäänsä omilla tavoillaan ja omilla aikatauluillaan. Se on haaveilija, joka saattaa jäädä muusta laumasta jälkeen vain pysähdyttyään nuuskimaan kevään tuoksuja tai tarkkailemaan pienen oravan puuhia. Eivät nämä asiat tietenkään ole sen vähäpätöisempiä kuin muutkaan, ja on ihanaa että Melli löytää aina pienistäkin asioista jotain kiinnostavaa ja arvokasta. Melli on kohtelias pieni hevonen, jonka kanssa toimiessa ei koskaan tarvitse pelätä, ettei se kuuntelisi ihmisen rajoja. Melli kuuntelee ihmisen elekieltä tarkasti, ja tuntuu olevan aina askeleen edellä. Tästä syystä tamma tuntuukin joskus toimivan kuin ajatus. Melli tykkää hoitamisesta, ja se pitää erityisesti korvantausten rapsuttamisesta. Satulointi sujuu Mellin kanssa aivan normaalisti, ja suitsiessakaan ei ole koskaan ilmennyt ongelmia. Koulutuksen tuloksena Melli ottaa kuolaimet suuhunsa mielellään, ja toimii toki myös ilman niitä. Ratsastaessa Melli on hyvin virkeä ja mukava. Se kulkee korvat hörössä ja kuuntelee ihmisen vihjeitä tarkasti. Sileällä tamma on ehkä parhaimmillaan, sillä on mukavat liikkeet ja luonnostaan hyvä eteenpäinpyrkimys. Mellin vahvuus on ehdottomasti sen laukka, joka on hyvin laadukas ja tuntuu selkään keinuhevosmaisen pehmeältä. Esteillä Melli on hieman varovainen ja kieltäytyy helposti, ellei ratsastaja ole tarpeeksi sen tukena ja huolehdi tarkasti sopivista ponnistuspaikoista. Maastoilusta Melli tykkää paljon. Tuttu ratsastaja voi maastoilla sen kanssa yksin tai yhdessä toisen hevosen kanssa, ja Melli luottaa ratsastajaansa hankalammissakin paikoissa. Vieraan ratsastajan kanssa hieman aran puoleinen Melli saattaa empiä, mutta uskaltaa edetä paremmin kun ratsastaja hyppää hetkeksi selästä alas. Tammaa on jännittävissä tilanteissa kuunneltava tarkasti, eikä sitä missään tapauksessa kannata alkaa kovistella tai ajatella, että voimankäyttö ratkaisisi kaiken. Metsätöissä Melli on haka, silloin se etenee rohkeammin kuin ratsain maastoillessa. Ilmeisesti tammaa helpottaa, kun ihminen on maassa sen kanssa. Melli osaa vetää myös monenlaisia kärryjä, ja sen kanssa on itseasiassa ajettu jopa parivaljakolla Liida-tamman kanssa. |
Sukutaulu
|
|
isälinja: Vakamikko BRE - Vaapukan Matias - Muistoraunion Uupos - FNS Eepos - Lähde-Leevi - Mesimarjan Valssi - Tähkäpään Eemeli - Kuujärven Hirmu - Kuujärven Vallaton - Kuujärven Menninkäinen - Taikatuulen Ajatus - Harmaanaaman Uusvuos-Aaroni - Harmaanaaman Kullervo (13)
emälinja: Sävyttömän Kiisu - C.C. Haituva Helmi - Kukkaniityn Aamukaste - S.E. Pajunkorren Pikku Prinsessa - Keksinmurun Laava Haltijan Prinsessa - Huurteen Mesimarja - Liinahaan Luonnonuni - Madildo - Metsälän Pipari - Metsälän Kuiskaus - Omena (11)
emälinja: Sävyttömän Kiisu - C.C. Haituva Helmi - Kukkaniityn Aamukaste - S.E. Pajunkorren Pikku Prinsessa - Keksinmurun Laava Haltijan Prinsessa - Huurteen Mesimarja - Liinahaan Luonnonuni - Madildo - Metsälän Pipari - Metsälän Kuiskaus - Omena (11)
Jälkeläiset:
t. Nupun Hippa s. 14.08.2022 i. Viehättävän Kuunkajo
t. Nupun Kismitti s. 02.01.2023 i. P.L. Bilekasino
t. Nupun Kiss-Kiss s. 06.02.2023 i. Närhen Noitausko
t. Nupun Kismitti s. 02.01.2023 i. P.L. Bilekasino
t. Nupun Kiss-Kiss s. 06.02.2023 i. Närhen Noitausko
Varusteet
Vaikka tallimme hevoset käyttävät useita varusteita ristiin eikä niillä suurimmaksi osaksi ole tarkalleen hevoskohtaisia varusteita, olemme koonneet tähän joitakin tällä hevosella aktiivisesti käytettäviä varusteita.
Mellillä on vaaleanpunainen nailonriimu, jota käytetään useimmissa hoitotilanteissa tai kun hevonen sidotaan kiinni. Vaaleanpunaista naruriimua käytetään monesti esimerkiksi maastokävelyillä maastakäsin. Huomioithan, että naruriimusta hevosta ei saa sitoa kiinni! Mellillä käytetään pääsääntöisesti kaksia suitsia, yksinkertaisia yhden hihnan kuolainsuitsia sekä kapsonia, jossa kuolaimet ovat irrotettavat. Mellillä on usein käytössä myös cavemore-kuolaimeton, joka on mahdollista kiinnittää tavallisiin suitsiin kuolaimen tilalle. Mellin runkosatula on laadukas, ruskea koulusatula, jossa on syvä istuin. Satulaan kuuluu vielä pehmeät, joustamattomat jalustinhihnat sekä turvajalustimet. Mellillä käytetään usein myös rungotonta lampaankarvasatulaa. Satulahuopana Mellillä on useimmiten käytössä vaaleanpunainen kouluhuopa. Kesäisin pahimpina hyönteisaikoina Melli käyttää vaaleanpunaista ötökkähuppua. |
Päiväkirja
06.09.2022 Kiiretön syysaamu +200 sanaa, kirjoittanut omistaja
Pihaton aamuaskareet olivat jo täydessä käynnissä. Kirpeä ja raikas syysaamun ilma tuntui ihanalta poskilla, kun astuin ulos pihaton tuulikaapista talikko kädessä. Hevoset olivat kerääntyneet makuuhallin lähistölle, ja kaikki olivat omissa puuhissaan. Hempukka ja Liida nukkuivat makuullaan parin muun hevosen torkkuessa ympärillä, Louhi kurkotteli sivummalla suuhunsa koivunoksia ja Vappu näkyi olevan rehuautomaatilla. Aamu-koira touhusi omia juttujaan pihan laidalla ja nuuski, minkälaisia uusia hajuja pihalle oli yön aikana ilmestynyt. Nostin kuulokkeet pois korviltani, suljin silmät ja keskityin aistimaan tätä ympäristöä, kotia. Järveltä kuului joutsenten syyskonsertti, ja jostain kaukaa kantautui koiran haukuntaa. Tunnelma oli juuri niin seesteinen, kuin tällaisessa paikassa aina on.
Käännyin, kun huomasin Mellin astelleen lähelle. Tamma alkoi höpeltää kasvojani turvallaan, ja silittelin sen päätä. Pyörittelin sormissani Mellin hiirenharmaita jouhia ja pistin merkille, että sen kaunis ruskea turkki oli syksyn myötä alkanut saada jo pörröisempää ilmettä. Työnsin sormeni karvan sekaan ja tunnustelin hevosesta huokuvaa lämpöä. Kosketus muuttui rapsutukseksi, ja kohta painauduin halaamaan Mellin kaulaa. Ihana hevosentuoksu täytti sieraimeni ja vedin keuhkot täyteen tuota maailman parasta parfyymia. Melli seisoi kärsivällisesti paikoillaan, kun nautin tuosta hetkestä vielä muutaman hengityksen ajan. Sitten irrottauduin hevosesta ja astuin taaksepäin. Melli huokaisi, heilautti korviaan ja lähti kävelemään muiden hevosten luokse. Katselin maisemaa vielä hetken - oma koti, rakkaat hevosystävät ja ympäristö, jossa niiden on hyvä elää toistensa kanssa. Aamu touhotti häntää heiluttaen luokseni, ja lähdimme yhdessä takaisin pihaton puuhiin.
Pihaton aamuaskareet olivat jo täydessä käynnissä. Kirpeä ja raikas syysaamun ilma tuntui ihanalta poskilla, kun astuin ulos pihaton tuulikaapista talikko kädessä. Hevoset olivat kerääntyneet makuuhallin lähistölle, ja kaikki olivat omissa puuhissaan. Hempukka ja Liida nukkuivat makuullaan parin muun hevosen torkkuessa ympärillä, Louhi kurkotteli sivummalla suuhunsa koivunoksia ja Vappu näkyi olevan rehuautomaatilla. Aamu-koira touhusi omia juttujaan pihan laidalla ja nuuski, minkälaisia uusia hajuja pihalle oli yön aikana ilmestynyt. Nostin kuulokkeet pois korviltani, suljin silmät ja keskityin aistimaan tätä ympäristöä, kotia. Järveltä kuului joutsenten syyskonsertti, ja jostain kaukaa kantautui koiran haukuntaa. Tunnelma oli juuri niin seesteinen, kuin tällaisessa paikassa aina on.
Käännyin, kun huomasin Mellin astelleen lähelle. Tamma alkoi höpeltää kasvojani turvallaan, ja silittelin sen päätä. Pyörittelin sormissani Mellin hiirenharmaita jouhia ja pistin merkille, että sen kaunis ruskea turkki oli syksyn myötä alkanut saada jo pörröisempää ilmettä. Työnsin sormeni karvan sekaan ja tunnustelin hevosesta huokuvaa lämpöä. Kosketus muuttui rapsutukseksi, ja kohta painauduin halaamaan Mellin kaulaa. Ihana hevosentuoksu täytti sieraimeni ja vedin keuhkot täyteen tuota maailman parasta parfyymia. Melli seisoi kärsivällisesti paikoillaan, kun nautin tuosta hetkestä vielä muutaman hengityksen ajan. Sitten irrottauduin hevosesta ja astuin taaksepäin. Melli huokaisi, heilautti korviaan ja lähti kävelemään muiden hevosten luokse. Katselin maisemaa vielä hetken - oma koti, rakkaat hevosystävät ja ympäristö, jossa niiden on hyvä elää toistensa kanssa. Aamu touhotti häntää heiluttaen luokseni, ja lähdimme yhdessä takaisin pihaton puuhiin.
03.09.2022 Mellin kuulumisia +100 sanaa, kirjoittanut omistaja
Mellin kesä on sujunut mukavissa merkeissä. Tamma varsoi loppukesästä ensimmäisen varsansa (Nupun Hippa) ja on pienen mammaloman jälkeen palaillut hiljakseen treenien pariin. Hippa on oppinut jäämään muun lauman kanssa rauhassa laitumelle, joten olemme voineet käydä Mellin kanssa myös maastolenkeillä. Pari kertaa Hippa on ollut kyllä mukanakin, ja saanut juoksennella ja tutkia metsiköitä vapaana ympärillämme. Melli on osoittautunut Hipan kanssa hyväksi ja sopivan huolehtivaiseksi emätammaksi, joka on erittäin hieno juttu.
Syksyn aikana Melli olisi tarkoitus käyttää suomenhevosille suunnatussa laatuarvostelussa, jotta saisimme sille hieman meriittejä. Tämän jälkeen edessä olisi luultavasti vielä varsa tai pari ennen suurinta koitosta eli lajilaatuarvosteluja. Sitä ennen jatkamme normaaliin tapaan ja pyrimme pitämään tamman hyvässä kunnossa sekä henkisesti että fyysisesti.
Mellin kesä on sujunut mukavissa merkeissä. Tamma varsoi loppukesästä ensimmäisen varsansa (Nupun Hippa) ja on pienen mammaloman jälkeen palaillut hiljakseen treenien pariin. Hippa on oppinut jäämään muun lauman kanssa rauhassa laitumelle, joten olemme voineet käydä Mellin kanssa myös maastolenkeillä. Pari kertaa Hippa on ollut kyllä mukanakin, ja saanut juoksennella ja tutkia metsiköitä vapaana ympärillämme. Melli on osoittautunut Hipan kanssa hyväksi ja sopivan huolehtivaiseksi emätammaksi, joka on erittäin hieno juttu.
Syksyn aikana Melli olisi tarkoitus käyttää suomenhevosille suunnatussa laatuarvostelussa, jotta saisimme sille hieman meriittejä. Tämän jälkeen edessä olisi luultavasti vielä varsa tai pari ennen suurinta koitosta eli lajilaatuarvosteluja. Sitä ennen jatkamme normaaliin tapaan ja pyrimme pitämään tamman hyvässä kunnossa sekä henkisesti että fyysisesti.
15.08.2022 Ajolenkillä 200 sanaa, kirjoittanut omistaja
Hempukka seisoi tallin edessä koppakärryjen eteen valjastettuna, kun kiipesin kärryille ja selvittelin vielä ohjat siististi käsiini. Toisessa kädessäni oli Mellin riimunnaru, sillä tarkoituksena oli ottaa se mukaan käsihevoseksi. Hempukan ja Mellin kanssa oli käyty yhdessä lenkillä useita kertoja aikaisemminkin, ja kaksikko toimi yhdessä hienosti. Molemmat kulkivat melkolailla samaa vauhtia, ja Melli tykkäsi hölkötellä varman Hempukan perässä.
Lähdimme liikkeelle, ja Hempukka kopsutteli tien reunassa tyytyväisenä. Melli kulki perässä löysällä narulla ja katseli sivullaan avautuvaa järvimaisemaa kiinnostuneen näköisenä. Loppukesän aurinko lämmitti mukavasti, ja leppoisa tuulenvire pyyhki aina välillä ylitse kävellessämme keltaisen eri sävyissä loistavien peltojen keskellä.
Sivutielle käännyttyämme vanha kuusimetsä alkoi varjostaa tietä, ja ilma muuttui viileämmäksi. Annoin Hempukalle merkin siirtyä raviin, ja tamma kuunteli pyyntöä korvat hörössä. Pikkuutamma ravasi tyytyväisen oloisena ja kuiva hiekkatie pöllysi, kun karavaanimme kulk eteenpäin. Melli pysyi hyvin Hempukan vauhdissa, eikä sitä tarvinnut lainkaan muistutella pitämään sopivaa etäisyyttä kärryihin.
Palasimme tallille noin tunnin kuluttua. Molemmat hevoset olivat hionneet kevyesti, sillä olimme edenneet ravilla melko pitkiä pätkiä. Ohjasin Hempukan tallin edustalle, ja hyppäsin alas kärryistä. Tamma osasi seistä pyynnöstä luotettavasti aloillaan, joten saatoin rauhassa taluttaa Mellin hoitopuomille ja palata vasta sitten Hempukan luokse. Suunnittelin suihkuttelevani molemmat hevoset läpi viileällä vedellä, ja sen jälkeen antavani niille ämpärilliset virkistävää elektrolyyttivettä.
Hempukka seisoi tallin edessä koppakärryjen eteen valjastettuna, kun kiipesin kärryille ja selvittelin vielä ohjat siististi käsiini. Toisessa kädessäni oli Mellin riimunnaru, sillä tarkoituksena oli ottaa se mukaan käsihevoseksi. Hempukan ja Mellin kanssa oli käyty yhdessä lenkillä useita kertoja aikaisemminkin, ja kaksikko toimi yhdessä hienosti. Molemmat kulkivat melkolailla samaa vauhtia, ja Melli tykkäsi hölkötellä varman Hempukan perässä.
Lähdimme liikkeelle, ja Hempukka kopsutteli tien reunassa tyytyväisenä. Melli kulki perässä löysällä narulla ja katseli sivullaan avautuvaa järvimaisemaa kiinnostuneen näköisenä. Loppukesän aurinko lämmitti mukavasti, ja leppoisa tuulenvire pyyhki aina välillä ylitse kävellessämme keltaisen eri sävyissä loistavien peltojen keskellä.
Sivutielle käännyttyämme vanha kuusimetsä alkoi varjostaa tietä, ja ilma muuttui viileämmäksi. Annoin Hempukalle merkin siirtyä raviin, ja tamma kuunteli pyyntöä korvat hörössä. Pikkuutamma ravasi tyytyväisen oloisena ja kuiva hiekkatie pöllysi, kun karavaanimme kulk eteenpäin. Melli pysyi hyvin Hempukan vauhdissa, eikä sitä tarvinnut lainkaan muistutella pitämään sopivaa etäisyyttä kärryihin.
Palasimme tallille noin tunnin kuluttua. Molemmat hevoset olivat hionneet kevyesti, sillä olimme edenneet ravilla melko pitkiä pätkiä. Ohjasin Hempukan tallin edustalle, ja hyppäsin alas kärryistä. Tamma osasi seistä pyynnöstä luotettavasti aloillaan, joten saatoin rauhassa taluttaa Mellin hoitopuomille ja palata vasta sitten Hempukan luokse. Suunnittelin suihkuttelevani molemmat hevoset läpi viileällä vedellä, ja sen jälkeen antavani niille ämpärilliset virkistävää elektrolyyttivettä.
06.08.2022 Melli ja orava, +100 sanaa, kirjoittanut omistaja
Pieni ruskea suomenhevostamma, Melli, kuljeskeli metsälaitumen siimeksessä. Se ylitti piskuisen puron ja astui yli yhtä piskuisen oksankarahkan, ja mutusteli mietteissään loppukesän makeita, vehreitä antimia. Mutta mikä tuo hassu ääni oli? Tamma suuntasi katseensa hieman ylöspäin, ja näki aivan lähellä nuoren oravan. Orava oli keskittynyt omiin puuhiinsa, ennen kuin huomasi suuren eläimen katselevan sitä. Parin metrin välimatka lyheni entisestään, kun utelias pikkuotus laskeutui lähemmäs katsomaan, mikä oli tuo sitä itseään paljon suurempi olento. Eläimet kohtasivat, ja orava ihmetteli hevosen sieraimista puhkuvaa lämmintä ilmaa. Hevonen kokeili turvallaan oravan paksua häntää ja kummasteli sen pehmeyttä. Hetken nämä kaksi, pieni ja suuri, suuri ja pieni, ihmettelivät toisiaan, ennen kuin erkanivat ja palasivat omien askareidensa pariin.
Pieni ruskea suomenhevostamma, Melli, kuljeskeli metsälaitumen siimeksessä. Se ylitti piskuisen puron ja astui yli yhtä piskuisen oksankarahkan, ja mutusteli mietteissään loppukesän makeita, vehreitä antimia. Mutta mikä tuo hassu ääni oli? Tamma suuntasi katseensa hieman ylöspäin, ja näki aivan lähellä nuoren oravan. Orava oli keskittynyt omiin puuhiinsa, ennen kuin huomasi suuren eläimen katselevan sitä. Parin metrin välimatka lyheni entisestään, kun utelias pikkuotus laskeutui lähemmäs katsomaan, mikä oli tuo sitä itseään paljon suurempi olento. Eläimet kohtasivat, ja orava ihmetteli hevosen sieraimista puhkuvaa lämmintä ilmaa. Hevonen kokeili turvallaan oravan paksua häntää ja kummasteli sen pehmeyttä. Hetken nämä kaksi, pieni ja suuri, suuri ja pieni, ihmettelivät toisiaan, ennen kuin erkanivat ja palasivat omien askareidensa pariin.
03.08.2022 Sienimetsällä, +200 sanaa, kirjoittanut omistaja
Suitsien metalliosat kilisivät, kun Melli heilautti pois muutaman päänsä ympärillä pörräävän sinnikkään kärpäsen. Olimme ratsain Reimasjärven rantaa kiertävällä polulla. Mellin selässä olevaan ruskeaan ratsastuspädiin oli kiinnitetty molemmin puolin satulalaukut. Tänään me nimittäin kävisimme sienestämässä! Menomatkaksi laukkuihin oli survottu Mellin eväät eli heinää, mutta kotiin palaisimme toivottavasti hyvän kanttarellisaaliin kanssa. Tämä oli lempipuuhaani syksyssä. Rauhallinen metsä ja puhdas ilma, luonnon antimien keräily omaan tahtiin ja taustalla hevosystävän tyytyväinen rouskutus - voiko olla parempaa?
Löysin kuin löysinkin jo edellisvuosilta tutun kanttarelliapajan. Olin löytänyt paikan metsässä kuljeskellessani, enkä tietenkään hiiskahtanutkaan siitä naapureille. Ilmeisesti kukaan muu ei ollut vielä hoksannut aarrettani, sillä maa loisti keltaisenaan tästä metsän kullasta. Luisuin alas Mellin selästä, ja vaihdoin suitsien tilalle riimun. Kiepautin köyden löyhästi lähimpään koivuun, ja kippasin heinälastin puun juurelle. Melli huitoi hännällään laiskasti kärpäsiä, ja alkoi erotella heinästä parhaita paloja hyvällä ruokahalulla.
Palasimme kotiin vasta parin tunnin kuluttua. Saatuamme sienet talteen, kuljimme käymäjalkaa vielä pienen poukaman ympäri ja ihailimme hiljalleen mailleen laskevaa aurinkoa. Melli kantoi sieniä omassa "repussaan", ja minä kävelin sen vierellä lapsuudesta tuttua sävelmää hyräillen. Ylhäältä puiden latvoista kieppui polulle kauniin oranssi lehti. Se laskeutui maahan eteemme, ja poimin sen varovasti kämmenelleni. Melli nuuhkaisi lehteä, ja kevyen ilmavirran johdattamana se jatkoi matkaansa laskeutuen rantaveden väreilevälle pinnalle. Syksy, lausuin sanan hiljaa.
Suitsien metalliosat kilisivät, kun Melli heilautti pois muutaman päänsä ympärillä pörräävän sinnikkään kärpäsen. Olimme ratsain Reimasjärven rantaa kiertävällä polulla. Mellin selässä olevaan ruskeaan ratsastuspädiin oli kiinnitetty molemmin puolin satulalaukut. Tänään me nimittäin kävisimme sienestämässä! Menomatkaksi laukkuihin oli survottu Mellin eväät eli heinää, mutta kotiin palaisimme toivottavasti hyvän kanttarellisaaliin kanssa. Tämä oli lempipuuhaani syksyssä. Rauhallinen metsä ja puhdas ilma, luonnon antimien keräily omaan tahtiin ja taustalla hevosystävän tyytyväinen rouskutus - voiko olla parempaa?
Löysin kuin löysinkin jo edellisvuosilta tutun kanttarelliapajan. Olin löytänyt paikan metsässä kuljeskellessani, enkä tietenkään hiiskahtanutkaan siitä naapureille. Ilmeisesti kukaan muu ei ollut vielä hoksannut aarrettani, sillä maa loisti keltaisenaan tästä metsän kullasta. Luisuin alas Mellin selästä, ja vaihdoin suitsien tilalle riimun. Kiepautin köyden löyhästi lähimpään koivuun, ja kippasin heinälastin puun juurelle. Melli huitoi hännällään laiskasti kärpäsiä, ja alkoi erotella heinästä parhaita paloja hyvällä ruokahalulla.
Palasimme kotiin vasta parin tunnin kuluttua. Saatuamme sienet talteen, kuljimme käymäjalkaa vielä pienen poukaman ympäri ja ihailimme hiljalleen mailleen laskevaa aurinkoa. Melli kantoi sieniä omassa "repussaan", ja minä kävelin sen vierellä lapsuudesta tuttua sävelmää hyräillen. Ylhäältä puiden latvoista kieppui polulle kauniin oranssi lehti. Se laskeutui maahan eteemme, ja poimin sen varovasti kämmenelleni. Melli nuuhkaisi lehteä, ja kevyen ilmavirran johdattamana se jatkoi matkaansa laskeutuen rantaveden väreilevälle pinnalle. Syksy, lausuin sanan hiljaa.
31.03.2022 Syntymä, 150 sanaa, kirjoittanut omistaja
Kismet syntyi kauniina maaliskuun lopun päivänä, noin viikkoa ennen laskettua aikaa. Kokenut emä Kylli hoiti varsomisen ulkosalla muun lauman keskellä, ja kaikki sujui oikein hienosti. Kylli valitsi varsomispaikaksi mäen päällä olevan katoksen, ja siellä tamman kanssa olivat h-hetkellä myös koko muu viiden hevosen lauma. Seurasimme varsomista vaivihkaa kauempaa, ja oli liikuttavaa nähdä kuinka Liida ja Vappu kävivät tervehtimässä uutta tulokasta hyvin varovaisesti sieraimiin puhaltaen. Muu lauma seurasi toimitusta hieman sivummalta. Kismet, eli nyt jo tutummin Melli, nousi horjuen jaloilleen hieman vajaassa tunnissa. Lempeä emätamma Kylli ohjasi pienokaista hyvin hienovaraisesti mutta kuitenkin päättäväisesti.
Nyt varsa on päivän ikäinen, ja osaa jo kulkea muiden hevosten mukana hienosti. Nyt kun laumaan on parin viikon sisällä syntymässä useita varsoja, olemme hetkeksi ottaneet ruokinta-automaatit pois käytöstä turvallisuussyistä. Nyt jaamme heiniä isolle alueelle niin, että hevoset joutuvat etsimään niitä. Pikkuinen Melli hyppelehtii isojen hevosten mukana innokkaasti uutta ja ihmeellistä maailmaa tutkien, ja löytää kaikesta jotakin ihmeteltävää.
Kismet syntyi kauniina maaliskuun lopun päivänä, noin viikkoa ennen laskettua aikaa. Kokenut emä Kylli hoiti varsomisen ulkosalla muun lauman keskellä, ja kaikki sujui oikein hienosti. Kylli valitsi varsomispaikaksi mäen päällä olevan katoksen, ja siellä tamman kanssa olivat h-hetkellä myös koko muu viiden hevosen lauma. Seurasimme varsomista vaivihkaa kauempaa, ja oli liikuttavaa nähdä kuinka Liida ja Vappu kävivät tervehtimässä uutta tulokasta hyvin varovaisesti sieraimiin puhaltaen. Muu lauma seurasi toimitusta hieman sivummalta. Kismet, eli nyt jo tutummin Melli, nousi horjuen jaloilleen hieman vajaassa tunnissa. Lempeä emätamma Kylli ohjasi pienokaista hyvin hienovaraisesti mutta kuitenkin päättäväisesti.
Nyt varsa on päivän ikäinen, ja osaa jo kulkea muiden hevosten mukana hienosti. Nyt kun laumaan on parin viikon sisällä syntymässä useita varsoja, olemme hetkeksi ottaneet ruokinta-automaatit pois käytöstä turvallisuussyistä. Nyt jaamme heiniä isolle alueelle niin, että hevoset joutuvat etsimään niitä. Pikkuinen Melli hyppelehtii isojen hevosten mukana innokkaasti uutta ja ihmeellistä maailmaa tutkien, ja löytää kaikesta jotakin ihmeteltävää.