Kaksi ensimmäistä kuvaa © VRL-01811, alin kuva © VRL-04373 kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla! Kilpailukalenteri:Kiukku on kilpaillut porrastetuissa maksimit kouluratsastuksessa! (vt.6)
|
KTK-III, SLA-I, Silber Prize
Nupun Kiukkukutsumanimeltään "Kiukku"
Suomenhevosori musta, 159cm VH15-018-2555 syntynyt 6.12.2015 Suomessa 11-vuotias (4-vuotias 20.12.2015) koulupainotus, Vaativa B kasvattaja Sippe (VRL-13703) / Nuppulanharju omistaa Sippe (VRL-13703) / Nuppulanharju 30.08.2016 KTK-III pistein 65 10.03.2017 Silber Prize palkittu prosentein 67,778 % 20.07.2017 SLA-I palkittu pistein 91 Kiukun kanssa tavoitteena vielä ainakin KRJ-laatuarvostelussa käynti, mahdollisesti myös YLA. Veklan oltiin odotettu varsovan vasta joulun aikoihin, joten Itsenäisyyspäivän aamuna tallille suunnatessani en vielä odottanut hevosmäärän lisääntyneen yön aikana. Veklan karsinaan kurkatessani sieltä kuitenkin tomerana kurkisti kuvankaunis, musta orivarsa. Kiukun nimi tulee sen luonteesta vieraampia ihmisiä kohtaan - varsasta asti se on totta totisesti ollut yhden ihmisen hevonen. Jos joku pyytäisi minua kuvailemaan Kiukkua lyhyesti, sanoisin sen vaativan oman tilansa ja olevan hyvin tarkka siitä, kuka sen selkään kipuaa.
Hoitaessa Kiukku on nimensä mukaisesti vieraammille ihmisille myrtsi kuin mikä. Muutkin ihmiset sitä kyllä pystyvät hoitamaan, mutta minä ja tallityöntekijämme Emmi ovat ainoita joille ori ei uhittele, yritä näykkiä tai anna monoa. Jostain syystä Kiukku on valinnut minut ja lähiaikoina myös Emmin sellaisiksi ihmisiksi, joille ei tehdä mitään ja joiden kanssa ollaan kavereita. Tarkkojen ja valittujen hoitajien kanssa Kiukku siis on mukava ja helppo, toki ei pidä unohtaa sen olevan ori. Kiukku on helppo varustaa, joskin korvien liiallisesta koskemisesta musta puttemme ei tykkää lainkaan. Kengittäessä ori osaa toisinaan olla hankala, mutta tiukka komentaminen saa sen yleensä pysymään kutakuinkin aisoissa vieraankin kengittäjän käsittelyssä. Mikäli Kiukun selkään laittaa jonkun, josta ori itse ei pidä, se ei epäröi näyttää tuntemuksiaan. Kiukku jumittaa, heittää persettä ja kulkee jännittyneenä kuin viulunkieli. Todella osaava ratsastaja saa sen pienen taistelun jälkeen kulkemaan kutakuinkin oikeinpäin ja siististi, mutta tällöin ori ei missään nimessä liiku parhaimmillaan. Kiukku on melko vaativa ratsu minulle ja Emmillekin, mutta erityisesti minun kanssani se uskaltaa rentoutua sataprosenttisesti ja taipua Vaativan tason koululuokkien ratsuksi. Ori voi olla aluksi raskas kädelle ja jyrätä menemään liian lujaa, herkistelevien tehtävien ja siirtymisten avulla se pikkuhiljaa notkistuu ja alkaa nousta ryhdikkäämmäksi. Maastossa Kiukku on mukava, joskin sielläkin jarrut saattavat välillä mystisesti joutua hukkaan. Kiukku on melko lunki matkustaja, eikä se vedä stressiä kuljetuksista. Kilpailupaikoilla Kiukku huutaa, mölyää ja esiintyy muille hevosille, joten sitä talutetaan vain ja ainoastaan suitsista, juoksutusliinaa apuna käyttäen. Kiukku varustetaan aina kilpailuissa katoksessa tai jossain muualla, jossa sen saa kahdelta puolelta kiinni. Mahdollisuuksien mukaan oriin eteen viritetään loimi tai vastaava, jotta se ei vetäisi pultteja vieraista hevosista yhtään enempää. |
Sukutaulu:
|
|
isälinja: Rätvänän Kanttuvei - Rätvänän Tättähäärä - Kajon Mustasurma - Vinkare (4)
emälinja: Fiktion Vekla - Fiktion Valkia - Fiktion Veela - Tiitun Vilima (4)
emälinja: Fiktion Vekla - Fiktion Valkia - Fiktion Veela - Tiitun Vilima (4)
Jälkeläiset:
o. Kreivi Myrskytuuli s. 15.01.2017 e. Kreivitär Iltatuuli
Päiväkirja & valmennukset:
02.03.2017 Maastoilua +200 sanaa, kirjoittanut omistaja
Talutin Kiukun pois tallista ja nousin pihalla satulaan. Kiukku oli menopäällä, eikä vyön kiristämisestä selästä käsin meinannut tulla yhtään mitään, ennen kuin ohjasin hevosen seisomaan seinää päin. Kohta lähdimme pihalta hyvin rivakkaa käyntiä, ja ohjasin Kiukun peltojen viertä lähtevälle maastoreitille. Oriilla oli mahdottomasti virtaa parin päivän vapaan jälkeen (ihan kuin sitä ei jo muutenkin olisi tarpeeksi), ja se peitsasi innokkaana, kokoajan valmiina siirtymään laukkaan. Sain tosissani pidellä menohaluista hevosta, ja pitkän ylämäen alkuun päästessämme päätin antaa Kiukun mennä. Löysäsin ohjaa, ja sekunnin sadasosassa ori oli kiihdyttänyt reippaaseen neliin. Kohta vauhti tasaantui, ja kuljimme rauhallista laukkaa mutkittelevaa metsätietä pitkin. Käyntiin siirtyminen tuntui olevan liikaa vaadittu, ja Kiukku sipsutteli taukoamatta valmiina uuteen laukkapyrähdykseen.
Kiukun sipsuttamiseen kyllästyttyäni päätin ohjata hevosen läheiselle pellolle, jolla oli puolisen metriä puuterilunta. Tiesin pellon pohjan olevan hyvässä kunnossa, ja pienet hankilaukat saisivat Kiukun energian purkautumaan. Kevensin vauhdikkaalla orilla suuren kaarteen, istuin alas satulaan ja annoin hevosen siirtyä laukkaan. Jalustinten varassa, käsillä myödäten istuin lunta pöllyttäen laukkaavan Kiukun selässä, joka vauhdista innostuneena oli alkuun vetänyt parit pukitkin. Nyt hiukan hionnut ori hiljensi vauhtiaan päätään viskellen - kaikesta päätellen Kiukulla oli ollut kivaa! Takaisin tielle päästyämme Kiukku suostui jo kävelemään, ja loppumatka taittui rennosti puolipitkin ohjin kävelyn ja hölkkäilyn merkeissä. Takaisin tallille saavuttuamme riisuin hevosen varusteista, annoin sille palkkioksi porkkanan ja jätin sen hetkeksi fleeceloimen kanssa sisälle rouskuttamaan heiniä. Kohta ori saisi lähteä takaisin ulos kavereiden kanssa riekkumaan, kunhan hetken höyryäisi sisällä.
Talutin Kiukun pois tallista ja nousin pihalla satulaan. Kiukku oli menopäällä, eikä vyön kiristämisestä selästä käsin meinannut tulla yhtään mitään, ennen kuin ohjasin hevosen seisomaan seinää päin. Kohta lähdimme pihalta hyvin rivakkaa käyntiä, ja ohjasin Kiukun peltojen viertä lähtevälle maastoreitille. Oriilla oli mahdottomasti virtaa parin päivän vapaan jälkeen (ihan kuin sitä ei jo muutenkin olisi tarpeeksi), ja se peitsasi innokkaana, kokoajan valmiina siirtymään laukkaan. Sain tosissani pidellä menohaluista hevosta, ja pitkän ylämäen alkuun päästessämme päätin antaa Kiukun mennä. Löysäsin ohjaa, ja sekunnin sadasosassa ori oli kiihdyttänyt reippaaseen neliin. Kohta vauhti tasaantui, ja kuljimme rauhallista laukkaa mutkittelevaa metsätietä pitkin. Käyntiin siirtyminen tuntui olevan liikaa vaadittu, ja Kiukku sipsutteli taukoamatta valmiina uuteen laukkapyrähdykseen.
Kiukun sipsuttamiseen kyllästyttyäni päätin ohjata hevosen läheiselle pellolle, jolla oli puolisen metriä puuterilunta. Tiesin pellon pohjan olevan hyvässä kunnossa, ja pienet hankilaukat saisivat Kiukun energian purkautumaan. Kevensin vauhdikkaalla orilla suuren kaarteen, istuin alas satulaan ja annoin hevosen siirtyä laukkaan. Jalustinten varassa, käsillä myödäten istuin lunta pöllyttäen laukkaavan Kiukun selässä, joka vauhdista innostuneena oli alkuun vetänyt parit pukitkin. Nyt hiukan hionnut ori hiljensi vauhtiaan päätään viskellen - kaikesta päätellen Kiukulla oli ollut kivaa! Takaisin tielle päästyämme Kiukku suostui jo kävelemään, ja loppumatka taittui rennosti puolipitkin ohjin kävelyn ja hölkkäilyn merkeissä. Takaisin tallille saavuttuamme riisuin hevosen varusteista, annoin sille palkkioksi porkkanan ja jätin sen hetkeksi fleeceloimen kanssa sisälle rouskuttamaan heiniä. Kohta ori saisi lähteä takaisin ulos kavereiden kanssa riekkumaan, kunhan hetken höyryäisi sisällä.
28.02.2017 kouluvalmennus +200 sanaa, kirjoittanut tallin valmentaja Tuija Vuori (omistaja)
"Ota jalustimet siihen kaulalle nii aletaan vähä treenailla ympyröillä ilman jalkkareita", kehotin Sippeä. Nainen teki työtä käskettyä, ja nosti jalustimet ristiin satulan eteen kaulalle. Tarkoitus olisi ratsastaa kahdella pääty- ja yhdellä keskiympyrällä suuren lumiukon muodossa. Aluksi tehtävää tultaisiin ravissa niin, että keskiympyrällä hevosen takapäätä väistätettäisiin hieman ulos, ja aina ympyrää vaihdettaessa siirryttäisiin käyntiin. Päätyihin lyhyiden sivujen keskelle tulisi ratsastaa suurehkot voltit pääty-ympyrän sisälle, laukassa.
Sippe sai pienellä pyynnöllä siirrettyä suuriaskelisen Kiukun raville, ja ratsukko lähti suorittamaan tehtävää. "Pidä vaan jalat kunnolla pitkinä ja rentoina hevosen kylkiä vasten et pääset kunnolla mukautumaan siihen liikkeeseen. Älä yhtään jää puristamaan mistään, hartioitakin voit vähän pyöritellä ja avata lonkkia, et saat jalan parempaan asentoon", neuvoin Sippeä. Kiukku mutusteli kuolainta keskittyneesti, ja ravasi kivan näköisesti rehellisen pyöreänä ja kevyenä Sipen kädelle. "Liikuttele vähän sormia ja nosta ihan inan verran kättä ettei nyrkit jää sinne harjapehkon alle. Huomasitko, ihan pienellä liikkeellä sait sen Kiukun vielä vähän mukavammin ryhtiin!" kehuin ratsastajaa. Väistöt eivät juuri tuottaneet ratsukolle vaikeuksia, käyntisiirtyminen oli ensi yrittämällä hieman hätäinen ja äkkinäinen. "Seuraavalla kerralla valmistele paremmin", huikkasin Sipelle. Ratsastaja antoi Kiukulle laukka-avut, ja komea ori nosti laukan mukisematta. Voltti sujui hyvin, ja Sippe muisti pitää oman istunnan kasassa siirtymisten ajan. Kaiken kaikkiaan valmennus sujui yhtä hyvin, ellei jopa paremmin kuin edellinen - Sippe ja Kiukku ovat todella toimiva ratsukko!
"Ota jalustimet siihen kaulalle nii aletaan vähä treenailla ympyröillä ilman jalkkareita", kehotin Sippeä. Nainen teki työtä käskettyä, ja nosti jalustimet ristiin satulan eteen kaulalle. Tarkoitus olisi ratsastaa kahdella pääty- ja yhdellä keskiympyrällä suuren lumiukon muodossa. Aluksi tehtävää tultaisiin ravissa niin, että keskiympyrällä hevosen takapäätä väistätettäisiin hieman ulos, ja aina ympyrää vaihdettaessa siirryttäisiin käyntiin. Päätyihin lyhyiden sivujen keskelle tulisi ratsastaa suurehkot voltit pääty-ympyrän sisälle, laukassa.
Sippe sai pienellä pyynnöllä siirrettyä suuriaskelisen Kiukun raville, ja ratsukko lähti suorittamaan tehtävää. "Pidä vaan jalat kunnolla pitkinä ja rentoina hevosen kylkiä vasten et pääset kunnolla mukautumaan siihen liikkeeseen. Älä yhtään jää puristamaan mistään, hartioitakin voit vähän pyöritellä ja avata lonkkia, et saat jalan parempaan asentoon", neuvoin Sippeä. Kiukku mutusteli kuolainta keskittyneesti, ja ravasi kivan näköisesti rehellisen pyöreänä ja kevyenä Sipen kädelle. "Liikuttele vähän sormia ja nosta ihan inan verran kättä ettei nyrkit jää sinne harjapehkon alle. Huomasitko, ihan pienellä liikkeellä sait sen Kiukun vielä vähän mukavammin ryhtiin!" kehuin ratsastajaa. Väistöt eivät juuri tuottaneet ratsukolle vaikeuksia, käyntisiirtyminen oli ensi yrittämällä hieman hätäinen ja äkkinäinen. "Seuraavalla kerralla valmistele paremmin", huikkasin Sipelle. Ratsastaja antoi Kiukulle laukka-avut, ja komea ori nosti laukan mukisematta. Voltti sujui hyvin, ja Sippe muisti pitää oman istunnan kasassa siirtymisten ajan. Kaiken kaikkiaan valmennus sujui yhtä hyvin, ellei jopa paremmin kuin edellinen - Sippe ja Kiukku ovat todella toimiva ratsukko!
27.02.2017 kouluvalmennus +200 sanaa, kirjoittanut tallin valmentaja Tuija Vuori (omistaja)
"Tosi hyvä, sieltä taas laukka ja katot ympyrällä ettei Kiukku yhtään kaadu sisälle!" kehaisin ohitseni ravaavaa ratsukkoa. Olin Nuppulanharjussa valmentamassa Sippeä oman kasvattinsa Kiukun kanssa, ja tällä hetkellä teimme eräänlaista ympyrä-lävistäjätehtävää maneesissa. Ratsukko ravasi hallissa kokoajan ikäänkuin rastin muodossa lävistäjiä, kulmat ratsastaja istui alas, lyhyiden sivujen keskellä hevonen tuli pysäyttää ja pääty-ympyröille nostaa vastalaukka. Kiukku liikkui nyt pienten herkistelyjen ja taivuttelujen jälkeen mukavan rennossa muodossa alun hankaluuksien jälkeen, kun ori oli vain punkenut lapa edellä läpi jokaisesta sen kanssa tehdystä ympyrästä. Nyt Sippe sai pidellä ohjia kuin linnunpoikia, ja Kiukku liikkui ryhdikkäästi ja rehellisesti selkää käyttäen. Ratsukko teki siistin laukannoston pysähdyksestä, ja Sippe varmisti ulko-ohjalla tasaisesti tukemalla ja itse suorassa istumalla, ettei Kiukku päässyt kaatumaan ympyrällä sisälle.
"Täähän sujuu nyt hyvin! Otetaas seuraavaks viel vähän haastetta mukaan tähän. Ympyröillä otat aina vastalaukan ja lävistäjillä siksak-väistöjä ravissa. Tää sujuu teiltä, usko pois!" rohkaisin Sippeä Kiukun satulassa. Tehtävästä oltiin otettu pysähdykset pois, joten laukan sai nostaa suoraan ravista. Nostossa Sippe jäi pitämään liikaa ulkokädellä, jolloin hevonen jännittyi ja vastalaukka muuttui kireän oloiseksi. Pyysin ratsukkoa tekemään uuden noston heti perään ja ratsastajaa pitämään tällä kertaa molemmat kädet joustavina. Nyt nosto sujui paljon paremmin, ja vastalaukka säilyi mukavan rentona koko ympyrän ajan. Sippe siirsi hevosen raviin pidättämällä vatsalihaksilla, ja ratsukko suoritti tyylipuhtaat siksakit lävistäjällä. "Just näin, super! Muistat vaan pitää oman istunnan rentona ja mukailla hevosta kokoajan niin se Kiukkukin pysyy mukavan kevyenä ratsastaa eikä ala vänkäämään vastaan", muistutin Sippeä. Loppuvalmennus sujui hienosti, ja lopuksi sallin tyytyväisen ratsukon siirtyä loppuverkkaamaan.
07.12.2015 söpöyskilpailut, tuomareina Ireth ja Örp
kommentti: Ihana! Mahtava nenämerkki. Mielettömän suloinen harja ja muhkea otsatukka. Nimi kiukku tarkoittanee kateellisten tuntemuksia, kiukuttaa kun oma heppa ei ole noin söpö! // maininta: Pussattavin turpa
Käväisimme Kiukun kanssa söpöysnäyttelyssä, ja menestyskin oli varsin hyvää - toinen sija 27 osallistujasta! Tuomarit tykkäsivät erityisesti mustan oriimme söpöstä päämerkistä, ja Kiukku saikin erityismaininnan pussattavimmasta turvasta. Nämä olivat Kiukun ensimmäiset näyttelyt oman tallin ulkopuolella, ja nuori ori käyttäytyi varsin siivosti.
kommentti: Ihana! Mahtava nenämerkki. Mielettömän suloinen harja ja muhkea otsatukka. Nimi kiukku tarkoittanee kateellisten tuntemuksia, kiukuttaa kun oma heppa ei ole noin söpö! // maininta: Pussattavin turpa
Käväisimme Kiukun kanssa söpöysnäyttelyssä, ja menestyskin oli varsin hyvää - toinen sija 27 osallistujasta! Tuomarit tykkäsivät erityisesti mustan oriimme söpöstä päämerkistä, ja Kiukku saikin erityismaininnan pussattavimmasta turvasta. Nämä olivat Kiukun ensimmäiset näyttelyt oman tallin ulkopuolella, ja nuori ori käyttäytyi varsin siivosti.