kuvat © Fiktio kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla! Nupun Lilja on virtuaalihevonen Kilpailukalenteri:Lilja kilpailee porrastetuissa kilpailuissa, ja päivittyvät ominaisuuspisteet löydät sen VH-profiilista.
|
ei meriittejä
Nupun Liljakutsumanimeltään "Lilja"
Suomenpienhevostamma voikko, 146cm VH16-018-2407 syntynyt 01.10.2016 Suomessa 8-vuotias (4-vuotias 01.11.2016) yleispainotus / Helppo A, 100cm kasvattanut Nuppulanharjun Tila omistaa Sippe (VRL-13703) / Nuppulanharju Liljan kanssa tavoitteena ainakin SLA, KRJL, ERJL sekä mahdollisesti KTK ja YLA. Liljan emälle Lasilinnulle oltiin jo pidempään etsitty sopivaa oria, josta saisimme talliin varsan. Muutamia potentiaalisia ehdokkaita löytyi, mutta mikään ei kuitenkaan tuntunut täysin oikealta. Jossain vaiheessa bongasin foorumilta ilmoituksen, jossa dookie tarjosi orejaan jalostukseen. Katsoin läpi nelipolviset suomenhevosoriit, joista yksi oli ylitse muiden. Fiktion Ruisrikko - suloinen, yleispainotteinen, palkittu ja kirsikkana kakun päällä mukavan luonteinenkin. Ilmoituksessa manittiin myös, että Riesa on piakkoin menossa kuoppaan, en siis saanut miettiä päätöstäni liian kauan. Parin päivän ajan pyörittelin oria mielessäni, ja katselin vielä sivusilmällä muitakin isäehdokkaita. Kun parempia ei löytynyt enkä saanut komeaa Ruisrikkoa mielestäni, otin yhteyttä dookieen ja kysyin, sopisiko astutus. Ja sopihan se! Yhdentoista kuukauden kuluttua otti tallissa ensimmäiset haparoivat askeleensa kaunis tammavarsa, joka on ulkonäöllisesti kuin kopio isästään. Emältään varsa sen sijaan otti vaikutteita luonteeseensa: se on Lasilinnun lailla herkkä, hieman arka mutta kiltti hevonen. |
Sukutaulu:
Huomaathan, että sukulaisten saavutukset on merkitty vain toiseen polveen asti!
iii. Sirun Salakavala rt, 146cm
iie. Riiviöiden Ruislintu vkk, 162cm
iei. Tiilikan Torden vkk, 145cm
iee. ILO Joikuritar prt, 152cm
|
eii. Huvin Rysleri rt, 155cm
eie. Ujo-Stella TK tprt, 152cm
eii. Fiktion Lakusti vrt, 163cm
eie. Mörkövaaran Vilna rt, 157cm
|
isälinja: Fiktion Ruisrikko - Ruiskatkero - Sirun Salakavala - Lakean Routtu - Lakean Tilleri (5)
emälinja: Mörkövaaran Lasilintu - Mörkövaaran Lavilja - Mörkövaaran Vilna - Helmen Lumityttö - Lumikeiju (5)
Jälkeläiset:
t. Nupun Lupiini s. 05.03.2017 i. Fiktion Tähtihartsi
Valmennukset ja päiväkirja:
4.7.2017 Uimareissu +330 sanaa, kirjoittanut omistaja
Lilja laukkasi korvat hörössä eteenpäin peltojen välissä kulkevaa hiekkaista ja juuri sopivan pehmeää tietä pitkin. Tienpientareet välkkyivät violetin, valkoisen ja vaaleanpunaisen sävyissä kauniiden lupiinien valloitettua ojat. Aurinko lämmitti siniseltä, lähes pilvettömältä taivaalta ja linnut lauloivat ympärillämme lakkaamatta. Takanamme nelisti myös Karita Liljan emällä Lillillä. Tammat pärskivät tyytyväisenä, kun saivat purkaa energiaa maastossa. Tien alkaessa mutkitella hiljensimme kevyesti hionneet hevoset käyntiin. "Mitäs hei sanot, käytäiskö rannassa uittamassa näitä? Saisivat vähän viilennystä kun on niin helteinen päivä", ehdotin Karitalle. Nainen oli heti mukana ideassa, ja muutaman kilometrin jälkeen käänsimme hevoset puiden katveeseen loivasti alamäkeen kulkevalle tielle, joka oli päässyt hieman heinittymään keskeltä.
Rannassa laskeuduimme hetkeksi selästä nostamaan satulat rantasaunan vieressä olevalle puomille ja käärimään omat lahkeemme. Hyppäsimme takaisin tammojen paljaisiin selkiin, ja suuntasimme kohti tyyntä järveä. Ranta oli pitkä ja melko matala, joten uimaan päästäkseen piti kahloa kauemmas. Lilli oli uimisessa jo vanha tekijä, ja asteli veteen epäröimättä. Vaikka Liljaa ei oltu uitettu aiemmin, päätti sekin lähteä kahlomaan miettimättä kovinkaan pitkään. Liljalla oli leveä selkä ja matala säkä, joten sen selässä oli miellyttävä istua ilman satulaakin. Edellä kulkeva Lilli oli ehtinyt kahloa jo lähes selän tasalle asti, ja kohta huomasin sen lähtevän uimaan. Lilja seurasi äitinsä esimerkkiä, ja lähti kauhomaan kuin mikäkin vesimonsteri. Sain puristaa hevosen harjaa rystyset valkoisina ja käyttää kaiken tasapainoni, jotta pysyin kermanvärisen pienhevostamman kyydissä sen uidessa. Huomasin Karitan nauravan Lillin selässä vatsa kippurassa, kun yritin epätoivoisesti säilyttää tasapainoni. Heti Liljan saadessa jalat takaisin järven pohjaan, aloin minäkin nauraa vedet silmissä. Huomattuaan kuinka kivaa vesi on, lähti Lilja lähes heti uudelle kierrokselle. Nyt osasin varautua tamman rajuun uimatyyliin paremmin, ja onnistuin kohtuullisen hyvin pysymään innoissaan olevan hevoseni kyydissä.
Kun lähdimme takaisin kohti rantaa, järjesti Lilli vielä toisen esityksen. Veden ylettäessä sitä noin polvien korkeudelle, alkoi tamma kuopia vettä. Ennen kuin Karita ehti ajaa hevosta eteen, oli Lilli jo kellahtanut veteen kyljelleen ja alkanut piehtaroida rantavedessä. Tällä kertaa oli minun vuoroni nauraa, kun Lilli ravisteli kaikki vedet metrin päässä seisovan Karitan päälle. Lopulta pääsimme lähtemään takaisin tallille tukevasti hevosten selässä istuen - satulat kävisin hakemassa rannasta myöhemmin rakkaan lava-autoni avustuksella.