rakenne- pää- ja ratsastuskuva © luvat on, liikekuva © AK, kaksi alinta kuvaa © Meeri N. kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla! Nupun Varpu on virtuaalihevonen Kilpailukalenteri:Varpu kilpailee porrastetuissa kilpailuissa, ja päivittyvät ominaisuuspisteet löydät sen VH-profiilista.
|
KTK-III, SLA-I
Nupun Varpukutsumanimeltään "Varpu"
Suomenhevostamma rautias, 152cm VH16-018-2406 syntynyt 22.09.2016 Suomessa 12-vuotias (4-vuotias 22.10.2016) estepainotus / 110cm kasvattanut Nuppulanharjun Tila omistaa Sippe (VRL-13703) / Nuppulanharju 30.11.2016 KTK-III palkittu pistein 67 30.10.2017 SLA-I palkittu pistein 93 Varvun kanssa tavoitteena vielä ERJL sekä mahdollisesti YLA. Varpu on emänsä lailla helposti kuumuva ja reaktiivinen hevonen, joka vaatii ratsastajaltaan taitoa käsitellä välillä liiankin menohaluista ratsua. Kun sen emää astutettiin, valikoitui oriiksi estepainotteinen ori - varsalta emän kapasiteetin vuoksi taitoja nimenomaan esteille. Jo Varvun hypätessä muutaman vuoden ikäisenä irtohypytyskujalla yli metriä loistavalla tyylillä, ilmavaralla ja sopivalla innokkuudella tiesimme, että olimme onnistuneet tavoitteessamme.
Hoitaessa Varpu on periaatteessa ihan mukava, vaikka osaakin olla välillä tammamainen. Erityisesti kiimassa kaikki tuntuu olevan raudikolle todella hankalaa - silloin Varpu muun muassa vinkuu minkä kerkeää ja kääntää takapuolta hoitajilleen. Varustaessa ei tamman kanssa pitäisi tulla ongelmia, ainoastaan suojien kiinnitys voi olla haasteellista Varvun nostellessa jalkojaan ja kääntyillessä. Kengittäjien ja eläinlääkärien kanssa ei tule ongelmia, ainoastaan lastaukseen voi tamman kanssa toisinaan kulua useampi tovi. Ratsastaessa Varpu on herkkä erityisesti istunnalle sekä kädelle, jolla ei saa missään vaiheessa jäädä vetämään. Tämä yhdistettynä vauhdikkuuteen voi joillekin olla haastava yhdistelmä, mutta Varvulla säännöllisesti ratsastavat ovat jo oppineet saamaan tamman pysymään hallinnassa ja rentoutumaan. Parhaiten sen saa hidastamaan käyttämällä omia vatsalihaksia ja tiivistämällä istuntaa, ohjasta vetämällä Varpu vain alkaa kipittää pää taivaissa. Tamma reagoi melko voimakkaasti ratsastajan mielialaan - jos kuski vähääkään jää katsomaan jotain ja miettimään, että pelkääköhän tämä hevonen nyt tuota erikoista asiaa, alkaa Varpu välittömästi itsekin kyttäillä. Onneksi työnteon aikana tämä jää vähemmälle, kun tamma keskittyy ratsastajan apuihin. Sillä on tasaiset ja reippaat askellajit, joissa on miellyttävä istua. Esteillä Varpu on yksi tallin miellyttävimmistä ratsuista, kun sen osaa pitää lapasessa. Sillä on erittäin hyvä hyppytyyli, ja luonnostaan hyvin etenevä laukka esteiden välissä mahdollistaa radoilta hyviä aikoja ilman hullun lailla kiitämistä ja riskaapelien kurvien tekemistä. Varvulle täytyy aina ennen estettä antaa omaa tilaa ja vapautta päättää hyppypaikka itse, ratsastajan säätäessä liikaa tamma todennäköisesti kieltää. Maastoilu Varvun kanssa on hieman rasittavaa, sillä jonossa ollessaan se poikittaa ja steppaa vauhdin puutteessa, johdossa se taas saattaa lähteä eteen turhankin kovaa vauhtia. Viime aikoina tammalla on ratsastettu paljon kärjessä ja pikkuhiljaa opeteltu siihen, että aina ei tarvitse lähteä tukka putkella baanaamaan kohti horisonttia. Matkustajana Varpu on jännittäjä-tyyppiä, ja usein sen mukana kilpamatkoilla onkin jokin rauhallinen seuralainen. Trailerissa ollessaan se hikoaa ja toisinaan täriseekin, itse kilpailupaikoilla se kuitenkin rauhoittuu vaikka onkin tohkeissaan kaikesta hälinästä. Varvun lämmittelyt pidetään usein lyhyinä mutta huolellisina, jotta tamma ei ennen suoritusta kuumuisi liikaa. |
Sukutaulu:
Huomaathan, että sukulaisten saavutukset on merkitty vain toiseen polveen saakka!
ii. VIR MVA Ch Usvajärven Samuli KTK-II, YLA2 ie. Harharetken Jasmiina ERJ-III |
iie. Väkkärä KIR
iei. Lakean Jarppi
iee. Harharetken Lupaus
|
ei. Vaniman Tuukkeli KTK-III, SV-II ee. Vaapukan Valkopurje KTK-II |
eii. Muiston Tuurihaukka
eie. Hetken Ruusumieli
eei. Vaapukan Kermiitti
eee. Vaapukan Katiska
|
isälinja: Moon Taikuri - Usvajärven Samuli - Hepokullan Tunteiden Turvamies - Ritarin Toivo - E.C. Peikkopoika - CRS Villi-Viikari -
PP Pikku Prinssi - Virvatulen Tosi-Ihana - Otto-Poika - Kasperi (10)
emälinja: Tuikun Valo - Vaapukan Valkopurje - Vaapukan Katiska - Vaapukan Katina - Vaapukan Melia - LNA Pampula - Purppuran Tuliharja - Tempperamentti (8)
PP Pikku Prinssi - Virvatulen Tosi-Ihana - Otto-Poika - Kasperi (10)
emälinja: Tuikun Valo - Vaapukan Valkopurje - Vaapukan Katiska - Vaapukan Katina - Vaapukan Melia - LNA Pampula - Purppuran Tuliharja - Tempperamentti (8)
Jälkeläiset:
t. Nupun Valvinna s. 04.07.2017 i. Ventoksen Hupiainen
Päiväkirja ja valmennukset:
30.09.2017 Varvun kuulumisia +100 sanaa, kirjoittanut omistaja
Viimeiset pari kuukautta Varvun kanssa ollaan pikkuhiljaa alettu valmistella laatuarvosteluja kohti. Heinäkuun alussa se varsoi ensimmäisen varsansa Nupun Valvinnan, ja varsan muutettua vieroituksen jälkeen Riekontorppaan, olemme tamman kanssa päässeet takaisin täysin normaalin päivärytmiin. Varvusta on tullut hieman vankempi ja se on saanut lisää lihasta, nuorempana se oli enemmänkin hieman honkkelin mallinen. Tamman satula vaihdettiinkin juuri tästä syystä muutama viikko sitten, ja uusi estepenkki istuukin sen selkään kuin nakutettu! Varpu on uuden satulansa kanssa hypännyt ja muutenkin yleisesti liikkunut entistäkin rennommin, ja tullut todella makeaksi ratsastaa. Lokakuussa edessä on Suomenhevosten laatuarvostelun juhlatilaisuus, jonka jälkeen tarkoitus olisi varsottaa Varpu parisen kertaa ja sitten tähdätä Esteratsastusjaoksen laatiksiin.
29.09.2017 estevalmennus +200 sanaa, valmentaja tallin valmentaja Salla Mäenpää (Sippe)
"Näin, super! Keskityt vaa pitämää sen Varvun siinä esteiden välillä topakasti pohkeiden välissä ettei se lähtis kiemurtelemaan turhia!" huutelin ohjeita Sipelle, joka oli juuri hypännyt hevosellaan kahden esteen sarjan ja suuntasi nyt lävistäjälle asettemalleni okserille. "Siel kaarteessa oo tarkkana et käännät ajoissa. Ja ulkopohje napakkana!" ohjeistin ratsastajaa Varvun meinatessa ajautua liikaa ulospäin kaarteessa. Varpu kävi kuumana, mutta Sippe sai siitä huolimatta kiitettävästi pidettyä tamman aisoissa ilman rumaa repimistä suusta. Ratsukko hyppäsi okserin, ja ratsastaja siirsi hevosensa ympyrän kautta käynnille. "Tosi hyvä toi vika hyppy! Tullaa viel muutama kerta tätä kolmoissarjaa tääl toisel sivulla nii pääsette sit loppuverkkailemaa", kerroin Sipelle.
Sippe nosti hevosellaan laukan päädystä, ja teki mahdollisimman tarkan ja hyvän tien kulmasta. Kolmoissarjan esteet korottuivat kerta kerralta - ensimmäisellä esteellä oli korkeutta vain noin seitsemänkymmentä senttiä, viimeisen ollessa jo metrikympin hujakoilla. Varvulla näytti olevan esteille hyvä imu päällä, ja se leiskautti ensimmäisen pystyn ylitse helpon oloisesti. Seuraava hyppy oli töksähtävä johtuen liian pohjaan tulleesta hypystä - ratsastaja jäi jälkeen, ja niinpä Varpu kielsi sarjan viimeiselle osalle. Sippe horjahti satulan eteen, mutta pysyi kuitenkin kyydissä ja korjasi asentonsa nopeasti. "Tuu vaan heti uudestaan, kato vähän tarkemmin noi hyppypaikat!", huikkasin ratsastajalle. Varpu lähestyi esteitä taas hyvässä temmossa ja imussa, ja ratsukko hyppäsi tällä kertaa koko sarjan puhtaasti läpi. Olin varsin tyytyväinen Varpuun ja Sippeen, joten sallin heidän siirtyä loppuverkkoihin. Annoin ratsukolle vielä joitakin vinkkejä ennen loppukäynteihin siirtymistä, minkä jälkeen lähdin hakemaan kupin kahvia ennen seuraavaa valmennusta.
"Näin, super! Keskityt vaa pitämää sen Varvun siinä esteiden välillä topakasti pohkeiden välissä ettei se lähtis kiemurtelemaan turhia!" huutelin ohjeita Sipelle, joka oli juuri hypännyt hevosellaan kahden esteen sarjan ja suuntasi nyt lävistäjälle asettemalleni okserille. "Siel kaarteessa oo tarkkana et käännät ajoissa. Ja ulkopohje napakkana!" ohjeistin ratsastajaa Varvun meinatessa ajautua liikaa ulospäin kaarteessa. Varpu kävi kuumana, mutta Sippe sai siitä huolimatta kiitettävästi pidettyä tamman aisoissa ilman rumaa repimistä suusta. Ratsukko hyppäsi okserin, ja ratsastaja siirsi hevosensa ympyrän kautta käynnille. "Tosi hyvä toi vika hyppy! Tullaa viel muutama kerta tätä kolmoissarjaa tääl toisel sivulla nii pääsette sit loppuverkkailemaa", kerroin Sipelle.
Sippe nosti hevosellaan laukan päädystä, ja teki mahdollisimman tarkan ja hyvän tien kulmasta. Kolmoissarjan esteet korottuivat kerta kerralta - ensimmäisellä esteellä oli korkeutta vain noin seitsemänkymmentä senttiä, viimeisen ollessa jo metrikympin hujakoilla. Varvulla näytti olevan esteille hyvä imu päällä, ja se leiskautti ensimmäisen pystyn ylitse helpon oloisesti. Seuraava hyppy oli töksähtävä johtuen liian pohjaan tulleesta hypystä - ratsastaja jäi jälkeen, ja niinpä Varpu kielsi sarjan viimeiselle osalle. Sippe horjahti satulan eteen, mutta pysyi kuitenkin kyydissä ja korjasi asentonsa nopeasti. "Tuu vaan heti uudestaan, kato vähän tarkemmin noi hyppypaikat!", huikkasin ratsastajalle. Varpu lähestyi esteitä taas hyvässä temmossa ja imussa, ja ratsukko hyppäsi tällä kertaa koko sarjan puhtaasti läpi. Olin varsin tyytyväinen Varpuun ja Sippeen, joten sallin heidän siirtyä loppuverkkoihin. Annoin ratsukolle vielä joitakin vinkkejä ennen loppukäynteihin siirtymistä, minkä jälkeen lähdin hakemaan kupin kahvia ennen seuraavaa valmennusta.
18.05.2017 estevalmennus +250 sanaa, valmentajana tallin valmentaja Salla Mäenpää (Sippe)
Rautias suomenhevonen laukkasi Nuppulanharjun suurella ulkokentällä kevään jäljiltä jo ihanasti vihreiden koivujen katveessa, kaarretta kohti sateenkaarijohteilla varustettua pystyestettä. Linnut liversivät ympäröivien puiden suojassa, ja energinen hevonen pärski innoissaan katse esteelle kohdistettuna. Ratsastaja teki puolipidätteen, ja ratsu hyppäsi pystyn loistavalla tyylillä. "Mahtavaa, tältä sen kuuluu näyttää! Nyt taas kun tuut tähän seuraavaan kaarteeseen niin katot reilusti seuraavalle esteelle ja muistat vähän liikutella sitä kuolainta siellä suussa", puhuin mikkiin kentän kulmassa. Sippe oli kiinnittänyt korvaansa korvanapin, jonka ansiosta ohjeet kuuluivat paremmin eikä minun tarvinnut huutaa kurkku suorana kentän toiseen päähän.
Sippe käänsi katseensa kohti seuraavaa tehtävää, eli lävistäjälle rakennettua pystyn ja okserin linjaa neljällä laukalla. Varpu laukkasi mukavasti pyöreänä kuolainta mutustellen ja suu kevyesti vaahdossa kaarteen läpi, ja ratsastaja suoristi sen ennen hyppyjä. Muutama metri ennen estettä Varpu nosti päätään, otti pari voimakkaampaa laukka-askelta ja leiskautti kasikymppisen pystyn yli leikiten. Sippe pyysi hevoselta hieman pidempää askelta ennen noin metrin korkuista okseria, ja ratsukko lipui tämänkin esteen yli sulavasti. "Loistavaa, tehän olitte hirmu hyvässä vireessä tänään! Tää riittää tältä kerralta, aletaan vaan loppuverkkailemaan."
"Pidä ulko-ohja tuntumalla ja sisäpohje kiinni, sisäohjasta annat pikkuhiljaa. Näin, nyt se alkaa kulkea vielä paremmin läpi selän ja venyttämään sinne eteen alas. Huomasitko heti eron kevennyksessäkin kun se kunnolla otti ne takaset alle ja nous selästä?" kysyin iloisena. Sippe nyökkäsi, ja jonkin ajan kuluttua annoin hänelle ja Varpulle luvan siirtyä käyntiin. "Teillä suju yhteispeli tosi hyvin tänään, tästä on hyvä jatkaa ensi kerralla!" kehuin Sipelle vielä ennen lähtöäni kentältä. Ratsukko jäi kentälle ihanaan lämpimään säähän vielä kävelemään loppukäyntejä, Varpu oli hionnut reilusti joten todennäköisesti se saisi tallissa vielä suihkun ennen laitumelle menoa.
Rautias suomenhevonen laukkasi Nuppulanharjun suurella ulkokentällä kevään jäljiltä jo ihanasti vihreiden koivujen katveessa, kaarretta kohti sateenkaarijohteilla varustettua pystyestettä. Linnut liversivät ympäröivien puiden suojassa, ja energinen hevonen pärski innoissaan katse esteelle kohdistettuna. Ratsastaja teki puolipidätteen, ja ratsu hyppäsi pystyn loistavalla tyylillä. "Mahtavaa, tältä sen kuuluu näyttää! Nyt taas kun tuut tähän seuraavaan kaarteeseen niin katot reilusti seuraavalle esteelle ja muistat vähän liikutella sitä kuolainta siellä suussa", puhuin mikkiin kentän kulmassa. Sippe oli kiinnittänyt korvaansa korvanapin, jonka ansiosta ohjeet kuuluivat paremmin eikä minun tarvinnut huutaa kurkku suorana kentän toiseen päähän.
Sippe käänsi katseensa kohti seuraavaa tehtävää, eli lävistäjälle rakennettua pystyn ja okserin linjaa neljällä laukalla. Varpu laukkasi mukavasti pyöreänä kuolainta mutustellen ja suu kevyesti vaahdossa kaarteen läpi, ja ratsastaja suoristi sen ennen hyppyjä. Muutama metri ennen estettä Varpu nosti päätään, otti pari voimakkaampaa laukka-askelta ja leiskautti kasikymppisen pystyn yli leikiten. Sippe pyysi hevoselta hieman pidempää askelta ennen noin metrin korkuista okseria, ja ratsukko lipui tämänkin esteen yli sulavasti. "Loistavaa, tehän olitte hirmu hyvässä vireessä tänään! Tää riittää tältä kerralta, aletaan vaan loppuverkkailemaan."
"Pidä ulko-ohja tuntumalla ja sisäpohje kiinni, sisäohjasta annat pikkuhiljaa. Näin, nyt se alkaa kulkea vielä paremmin läpi selän ja venyttämään sinne eteen alas. Huomasitko heti eron kevennyksessäkin kun se kunnolla otti ne takaset alle ja nous selästä?" kysyin iloisena. Sippe nyökkäsi, ja jonkin ajan kuluttua annoin hänelle ja Varpulle luvan siirtyä käyntiin. "Teillä suju yhteispeli tosi hyvin tänään, tästä on hyvä jatkaa ensi kerralla!" kehuin Sipelle vielä ennen lähtöäni kentältä. Ratsukko jäi kentälle ihanaan lämpimään säähän vielä kävelemään loppukäyntejä, Varpu oli hionnut reilusti joten todennäköisesti se saisi tallissa vielä suihkun ennen laitumelle menoa.
16.02.2017 maastoilua +250 sanaa, kirjoittanut omistaja
Kiipesin ladon oven vieressä olevalle puiselle jakkaralle, ja kapusin Varvun pörröisen lämpimään selkään. Tamma seisoi paikallaan hievahtamatta ja kuunteli tallipihan ääniä, kun minä suoristauduin sen paljaassa selässä. Tänään kävisimme Varvun kanssa lyhyellä maastolenkillä - toivottavasti tamma vain ei saisi sätkyä esimerkiksi jäniksestä ja juoksisi kotiin ilman minua. Painoin pohkeeni kevyesti hevosen kylkiin, ja lähdimme matkaan maneesin takaa starttaavia polkuja pitkin. Varvun hengitys höyrysi pakkasessa, ja sen turpakarvat olivat aivan huurteessa. Itse olin pukenut päälleni paksun pilkkihaalarin sekä kuomat, joten ainoastaan sormeni hieman palelivat purevassa ilmassa.
Käveltyämme jonkin matkaa metsätiellä, käänsin Varvun auraamattomalle reitille, jonka tiesin oikaisevan toiselle ratsastustielle. Lunta ei ollut puoltakaan metriä, mutta hevonen joutui kuitenkin kahlaamaan tarmokkaasti. Pellot molemmilla puolillamme olivat koskemattoman hangen peitossa, ja kuin huomaamattani aloin hyräillä joululauluja. Peltoaukean päässä häämötti avoimeksi aurattu metsätie, jolle käännyimme seuraavaksi. Sallin Varvun siirtyä raviin, ja reipas tamma hölkötteli omaa tahtiaan. Hetken päästä Varvun vauhti kiihtyi, mutta en estänyt sitä askellajin vaihtuessa laukkaan. Tamman pyöreä selkä oli mukava istua, ja laukka oli keinuvan miellyttävää. Hiljensin Varvun käyntiin noin kilometrin kuluttua, vaikka hevonen olisi mielellään jatkanut rauhallista laukkaa pidempäänkin.
Noin tunnin kuluttua saavuimme takaisin tallille, tällä kertaa peltojen viertä kulkevan polun kautta. Varpu oli koko maaston ajan pysynyt yllättävän hyvin lapasessa, ja alas hypätessäni kasvoni loistivat kuin Naantalin aurinko. Varpu oli hionnut hieman, ja pakkasen myötä hiki oli muuttunut vaaleaksi kuuraksi tamman karvaan. Talutin ihanan hevoseni sisälle ladon kautta, ja karsinassa pujotin suitset pois sen päästä. Karsinan edestä nappasin joulunpunaisen fleeceloimen, jonka alla Varpu saisi kuivua hetken ennen ulos lähtemistä. Tein tammalle vielä hiukan melassivettä ja pudotin sen kuppiin pari porkkanaa, ennen kuin lähdin jatkamaan muita tallin töitä.
Kiipesin ladon oven vieressä olevalle puiselle jakkaralle, ja kapusin Varvun pörröisen lämpimään selkään. Tamma seisoi paikallaan hievahtamatta ja kuunteli tallipihan ääniä, kun minä suoristauduin sen paljaassa selässä. Tänään kävisimme Varvun kanssa lyhyellä maastolenkillä - toivottavasti tamma vain ei saisi sätkyä esimerkiksi jäniksestä ja juoksisi kotiin ilman minua. Painoin pohkeeni kevyesti hevosen kylkiin, ja lähdimme matkaan maneesin takaa starttaavia polkuja pitkin. Varvun hengitys höyrysi pakkasessa, ja sen turpakarvat olivat aivan huurteessa. Itse olin pukenut päälleni paksun pilkkihaalarin sekä kuomat, joten ainoastaan sormeni hieman palelivat purevassa ilmassa.
Käveltyämme jonkin matkaa metsätiellä, käänsin Varvun auraamattomalle reitille, jonka tiesin oikaisevan toiselle ratsastustielle. Lunta ei ollut puoltakaan metriä, mutta hevonen joutui kuitenkin kahlaamaan tarmokkaasti. Pellot molemmilla puolillamme olivat koskemattoman hangen peitossa, ja kuin huomaamattani aloin hyräillä joululauluja. Peltoaukean päässä häämötti avoimeksi aurattu metsätie, jolle käännyimme seuraavaksi. Sallin Varvun siirtyä raviin, ja reipas tamma hölkötteli omaa tahtiaan. Hetken päästä Varvun vauhti kiihtyi, mutta en estänyt sitä askellajin vaihtuessa laukkaan. Tamman pyöreä selkä oli mukava istua, ja laukka oli keinuvan miellyttävää. Hiljensin Varvun käyntiin noin kilometrin kuluttua, vaikka hevonen olisi mielellään jatkanut rauhallista laukkaa pidempäänkin.
Noin tunnin kuluttua saavuimme takaisin tallille, tällä kertaa peltojen viertä kulkevan polun kautta. Varpu oli koko maaston ajan pysynyt yllättävän hyvin lapasessa, ja alas hypätessäni kasvoni loistivat kuin Naantalin aurinko. Varpu oli hionnut hieman, ja pakkasen myötä hiki oli muuttunut vaaleaksi kuuraksi tamman karvaan. Talutin ihanan hevoseni sisälle ladon kautta, ja karsinassa pujotin suitset pois sen päästä. Karsinan edestä nappasin joulunpunaisen fleeceloimen, jonka alla Varpu saisi kuivua hetken ennen ulos lähtemistä. Tein tammalle vielä hiukan melassivettä ja pudotin sen kuppiin pari porkkanaa, ennen kuin lähdin jatkamaan muita tallin töitä.