Piinan kuvat © Fiktio kuvat saa isommaksi klikkaamalla! Pilvinaaraaja on virtuaalihevonen Kilpailukalenteri:Piina kilpailee porrastetuissa kilpailuissa, ja päivittyvät ominaisuuspisteet löydät tamman VH-profiilista.
|
KTK-I
Pilvinaaraajakutsumanimeltään "Piina"
Suomenpienhevostamma musta, 147cm VH17-018-0140 syntynyt 02.01.2017 Suomessa 8-vuotias (3-vuotias 15.01.2017) kenttäpainotus, helppo kasvattaja Susiraja omistaa Sippe (VRL-13703) / Nuppulanharju 20.06.2017 KTK-I pistein 80 Piinan kanssa tavoitteena vielä ainakin SLA, KERJL sekä mahdollisesti YLA. Olin jo pidempään sivusilmällä katsellut Susirajan hienoa, herasilmäistä Lepakonnaaraaja -kenttätammaa. Tiesin kyllä Naaraaja -linjan olevan tunnettu erityisen hankalasta luonteestaan, mutta tammassa oli silti jotain joka sytytti. Heti, kun Susirajalaiset suomenhevosille tarkoitetussa topikissa foorumilla kertoivat tästä äärimmäisen suloisesta ilmestyksestä, ilmoitin viipymättä haluavani kyseisestä hevosesta vielä joskus varsan omaan talliini. Susiraja kertoi tämän käyvän ilomielin Leivon vähän kasvaessa, ja asia jäi kytemään omassa päässäni.
Jonkin ajan kuluttua laitoin Susirajan porukalle viestiä tilausvarsasta. Olin tyytyväinen edellisiin Susirajalaisiin varsoihini, ja totesin tahtovani lisää kenttäsuomenhevosia. Yhdistelmän sopiminen osoittautui kuitenkin melko vaikeaksi. Ne oriit, joista olisin varsan halunnut, eivät olleet vielä jalostuskäytössä, tammat joihin ihastuin olivat jo eläkkeellä ja niin edelleen. Tässä vaiheessa kuitenkin muistin suloisen Leivon, jota olin ihastellut sen ollessa pieni varsa. Kysyin tallin omistajilta, voisikohan sitä mahdollisesti käyttää varsan emänä - ja riemukseni vastaus oli myöntävä. Oriin valitseminenkaan ei sitten loppujen lopuksi kuitenkaan ollut vaikeaa, sillä juuri paria päivää aiemmin olin valmentanut todella hienoa Luurankopokeria - ja sehän sopi Leivolle suvun ja muun puolesta paremmin kuin hyvin. Kävin Susirajassa kokeilemassa sekä Leivoa että Pimua ratsain, ja vaikka hetken epäilin kahden hankalan luonteen yhdistämistä, tuppasivat tunteet kuitenkin tässäkin tapauksessa puhtaan järjen edelle. Vajaan vuoden kuluttua astutuksesta sain aamutallia tehdessä Susirajasta viestin. Viestissä oli hämärässä otettu, vähän tärähtänyt kuva todella pienikokoisesta tammavarsasta, joka otti ensimmäisiä askeliaan oljilla. Taustalla näkyi aikaansaannoksestaan selvästi ylpeä Leivo, joka luimisteli ihmisille nyrpeänä. "Tällänen synty tossa hetki sitten, tamma! Tuu kattoo heti ku kerkeet, toivottavasti tästä tulis ees vähän kiltimpi ku emästää :D", luki kuvan alapuolella. Vajaan vuoden ikäisenä pieni ja pippurinen, Pilvinaaraajaksi nimetty tamma saapui tallillemme - ja täytyy sanoa, että ei se paljon ole emälinjaansa kivaluontoisemmaksi muuttunut. Alusta asti Piina on ollut todella voimakastahtoinen mutta kuitenkin herkkis persoona, ja tamman käsittelijältä vaaditaankin paljon taitoa ja kykyä ymmärtää sen aivoituksia. |
Rehellisesti sanottuna mulla ei ole aavistustakaan, mitä mä ajattelin yhdistäessäni kaksi kiukkupylly-hevosta. Ehkä odotin, että varsa perisi kivan luonteen jostain viiden sukupolven takaa ja olisi kuin enkeli kiillotetun sädekehänsä kanssa, en tiedä. Totuus nyt kuitenkin on se, että vaikka Piina on pieni ja söpö ja näyttää maailman kilteimmältä hevoselta, ei asia suinkaan ole ihan niin.
Hoitaessa Piina koettelee hoitajan hermoja huolella ja tarvitsee todella jämäkän käsittelijän. Uuden ihmisen kanssa se häikäilemättä testaa mitä tapahtuu jos vähän puree, tai jos ihan vähän vaan huitaisee takajalalla kohti. Piina on siinä mielessä kamala hevonen, että jos sitä komentaa sellainen ihminen jota se ei kunnioita, saattaa tamma suuttua ja yrittää tulla päin. Kunnioitus täytyy siis hankkia todella huolellisesti mutta kuitenkin Piinaa suututtamatta, sillä muuten voi käydä köpelösti. Kun tamman kunnioituksen saa hankittua täydellisesti, on sen kanssa toimiminen melko mutkatonta. Varustaessa Piina on kärsimätön ja kuopii antaumuksella, myös kengittäessä tamman aika voi käydä pitkäksi ja tällöin alkaa rasittava heijaaminen eteen ja taakse. Pari kertaa Piina on meinannut kengityksen aikana kaatuakin heijatessaan liikaa taakse ja menettäessään tasapainonsa. Raspauksessa tamman kanssa ei tule ongelmaa, ja sen kanssa rauhoituskin on yleensä tarpeeton.
Ratsuna Piinan käytös riippuu paljolti ihan neidin mielentilasta. Piina on hyvin herkkä kädelle ja sen etupää on todella keveä - tästä syystä tamman ratsastaja ei saa yhtään häiritä hevosta kädellä. Mikäli kuski jää turhaan pitämään suusta, pomppaa Piina surutta pystyyn. Tammaa saa ratsastaa melko paljon jalalla eteen, jotta sille ei jäisi aikaa turhaan temppuiluun. Sileällä Piina on, jos ajoittaista hyppimistä ei lasketa, periaatteessa ihan mukiinmenevä ratsu. Osaavan ratsastajan alla se taipuu monenlaisiin kiemuroihin ja omaa tasaiset, ponimaiset askellajit.
Esteillä Piina on haastava. Vauhtia tuppaa olemaan liikaa ja liiasta pidättelystä tamma hyvin herkästi lähtee keulimaan. Ratsastajan tulee osata hyvin pitkälti pidätellä hevosta istunnalla, sillä näin Piinankin saa rauhoittumaan ja rentoutumaan myös hypätessä. Piinalla on pyöreä ja iso hyppy, johon ratsastajan voi aluksi olla hankala päästä mukaan. Maastoesteillä tamma on tohkeissaan, ja siellä se jostain syystä keulii huomattavasti vähemmän. Piina jaksaa laukata pitkäänkin reippaasti, ja antaa maastossa ratsastajan pieniä virheitä ehkä vähän enemmän anteeksi. Piina on myös rohkea, joten se ei turhia kyttäile erikoisempiakaan maastoesteitä.
Kilpailupaikalla Piina ei ota turhaan pulttia muista hevosista - kunhan ne pysyvät riittävällä etäisyydellä. Liian läheltä Piinaa ohikulkevia hevosia potkitaan surutta, joten tamman häntään kiinnitetäänkin reissuille aina punainen rusetti.
Hoitaessa Piina koettelee hoitajan hermoja huolella ja tarvitsee todella jämäkän käsittelijän. Uuden ihmisen kanssa se häikäilemättä testaa mitä tapahtuu jos vähän puree, tai jos ihan vähän vaan huitaisee takajalalla kohti. Piina on siinä mielessä kamala hevonen, että jos sitä komentaa sellainen ihminen jota se ei kunnioita, saattaa tamma suuttua ja yrittää tulla päin. Kunnioitus täytyy siis hankkia todella huolellisesti mutta kuitenkin Piinaa suututtamatta, sillä muuten voi käydä köpelösti. Kun tamman kunnioituksen saa hankittua täydellisesti, on sen kanssa toimiminen melko mutkatonta. Varustaessa Piina on kärsimätön ja kuopii antaumuksella, myös kengittäessä tamman aika voi käydä pitkäksi ja tällöin alkaa rasittava heijaaminen eteen ja taakse. Pari kertaa Piina on meinannut kengityksen aikana kaatuakin heijatessaan liikaa taakse ja menettäessään tasapainonsa. Raspauksessa tamman kanssa ei tule ongelmaa, ja sen kanssa rauhoituskin on yleensä tarpeeton.
Ratsuna Piinan käytös riippuu paljolti ihan neidin mielentilasta. Piina on hyvin herkkä kädelle ja sen etupää on todella keveä - tästä syystä tamman ratsastaja ei saa yhtään häiritä hevosta kädellä. Mikäli kuski jää turhaan pitämään suusta, pomppaa Piina surutta pystyyn. Tammaa saa ratsastaa melko paljon jalalla eteen, jotta sille ei jäisi aikaa turhaan temppuiluun. Sileällä Piina on, jos ajoittaista hyppimistä ei lasketa, periaatteessa ihan mukiinmenevä ratsu. Osaavan ratsastajan alla se taipuu monenlaisiin kiemuroihin ja omaa tasaiset, ponimaiset askellajit.
Esteillä Piina on haastava. Vauhtia tuppaa olemaan liikaa ja liiasta pidättelystä tamma hyvin herkästi lähtee keulimaan. Ratsastajan tulee osata hyvin pitkälti pidätellä hevosta istunnalla, sillä näin Piinankin saa rauhoittumaan ja rentoutumaan myös hypätessä. Piinalla on pyöreä ja iso hyppy, johon ratsastajan voi aluksi olla hankala päästä mukaan. Maastoesteillä tamma on tohkeissaan, ja siellä se jostain syystä keulii huomattavasti vähemmän. Piina jaksaa laukata pitkäänkin reippaasti, ja antaa maastossa ratsastajan pieniä virheitä ehkä vähän enemmän anteeksi. Piina on myös rohkea, joten se ei turhia kyttäile erikoisempiakaan maastoesteitä.
Kilpailupaikalla Piina ei ota turhaan pulttia muista hevosista - kunhan ne pysyvät riittävällä etäisyydellä. Liian läheltä Piinaa ohikulkevia hevosia potkitaan surutta, joten tamman häntään kiinnitetäänkin reissuille aina punainen rusetti.
Sukutaulu:
Sukulaisten saavutuksen merkitty vain toiseen polveen asti!
|
|
isälinja: Luurankopokeri - Misääri - Tiilikan Patajätkä - Pormestari (4)
emälinja: Lepakonnaaraaja - Kahveennaaraaja - Pirunnaaraaja - Yönaaraaja (4)
emälinja: Lepakonnaaraaja - Kahveennaaraaja - Pirunnaaraaja - Yönaaraaja (4)
Jälkeläiset:
Näyttelykalenteri:
12.02.2017 - Moondance - 3/11 - irtoSERT