Punavälkekutsumanimeltään "Välke"
Suomenhevostamma punarautias, 152cm VH14-018-1631 syntynyt 3.9.2014 Suomessa 25-vuotias, ikääntyy satunnaisesti koulutustasoltaan HeB, 70cm kasvattaja Markus Lehtonen evm omistaa Sippe (VRL-13703) / Nuppulanharju i. Välkähdys evm e. Punanuttu evm JÄLKELÄISET: r. Kelmiäinen NUP synt. 4.10.2014 i. Herra Harlekiini t. Välkkeen Paloma synt. 10.04.2015 i. Jalpoka Välke on perinteinen suomenhevosmamma. Se on varsonut kaksi kertaa, jonka takia se on hyvin äidillinen ja hienovarainen kaikkia varsoja kohtaan. Ruoka-aikaan tallissa kaikuu tamman kavioiden armoton rummutus, kun Välke kuvittelee näin nopeuttavansa kaurojen saantia.
Hoitaessa ensimmäiset viisi minuuttia sujuvat vaikeuksitta, mutta niinkutsutun rajan ylittyessä Välkkeestä alkaa tulla kärsimätön, ja se alkaa kuopia. Hyvästä kohdasta rapsuttaessa ja kihnuttaessa työntää ylähuultaan pitkäksi kuin norsu. Ratsastaessa Välke on aluksi hieman laiskanpulskea, mutta vertyessään alkaa myödätä niskastaan ja liikkua varsin mallikkaasti. Esteillä raudikko tammamme innostuu, ja rouva päästeleekin esteradat vauhdilla ja korvat tötteröllä loppuun saakka. Maastossa Välke on elementissään, se rakastaa täysillä päästelyä pitkillä suorilla ja toimii maastossa muutenkin hyvin. |
Päiväkirja:
4.10.2016 Karkureissu, kirjoittanut omistaja
"Mikä hitto tuolla ulkona nyt taas on?" mumisin unenpöpperöisenä sängyssä, kun kuulin ulkoa epäilyttävästi kavioiden töminää muistuttavaa ääntä kello kahdelta aamuyöstä. Raahauduin ikkunalle yöpaitasillani, ja tähyilin äänien aiheuttajaa. Kaikki pihan liiketunnistimella toimivat valot olivat räpsähtäneet päälle, ja ulkoa kuulin laumanvartijamme Röllin möreät haukahdukset. Mitenhän sekin on pihalle päässyt, ehdin ajatella ennen kuin kuulin taas voimistuvan töminän. Perhana! Tallin kulman takaa juoksivat yhtenä laumana pikavilkaisulla ainakin Daami, Mopo, Kelmi, Vekla, Milla ja Salma. Hevoset laukkasivat kontrolloimattomasti ympäri pihaa, ennen kuin joukkoa johtava Daami hiljensi käyntiin ja lähti tohkeissaan puhisten reipasta käyntiä tutkimaan pihaa muiden seuratessa perässä. "Tuukka, äkkiä ylös pihattolaiset on karannu!" huudahdin vielä kaksi sekuntia sitten tyytyväisenä nukkuneelle miehelle, alkaessani itse vetää lähimpänä käteen osuvia vaatteita ylleni. Tuukka teki samoin, ja itse lähdin herättämään muita. Sylvi saisi nukkua rauhassa, mutta Sonjan kävin kiskomassa hereille. Alhaalla huomasin, että Rölli oli ilmeisesti hevosten ääniin havahtuneena lähtenyt omatoimisesti ulos tarkistamaan tilannetta - ovet olivat auki pihalle asti, itse koiran louskuttaessa hevosille talon edessä. Sonja ja Tuukka olivat jo ehtineet alakertaan, ja joukkomme lähti hölkkäämään kohti tallia. "Ottakaa kauraa ja riimuja, otetaan ekaks nyt nää pihalla ryntäilevät kii ja viiään talliin, sit etitään vielä ne muut pihatossa olleet jotka ei näyttäny tossa samassa lössissä olevan", annoin pikaisen ohjeistuksen.
Ensimmäiseksi saatiin kiinni Mopo, joka ruualle persona issikkana antautui lähes heti. Sonja lähti viemään sitä talliin, samalla kun Tuukka ja minä metsästimme loppuja karkulaisia. Seuraavaksi antautui Kelmi, ja sitä kohti tallia taluttaessani nappasin vielä viereen ihmettelemään tulleen Veklan otsatukasta kiinni. Kolme napattu, kolme karkuteillä siis. Ulos palatessani talutti Tuukka voitonriemuisena Millaa, Sonja näytti kauempana maanittelevan Salmaa luokseen. Daami katseli epäluuloisen näköisenä turvallisen välimatkan päästä - ovela johtajatamma ei todennäköisesti hevillä kiinni antaisi kun oli kerran vapauden hurmaan päässyt. Lähestyin tammaa kiemurrellen ja kaurakippoa rapistellen, samalla viheltelin herättääkseni Daamin huomion. Kun olin noin puolen metrin päässä, heitin narun äkkiä tamman kaulalle ja pidin tiukasti kiinni kantapäät maahan upotettuina, vaikka Daami yritti ensin päästä karkuun. Sitten tamma näytti luovuttavan, ja sujautin riimun nopeasti sen päähän. Turpa kaurakippoon upotettuna se seurasi minua talliin, jonne miltei heti jälkeemme ravasi Salma - tammalle oli tullut hätä kaikkien muiden hävitessä pihamaalta.
"Nyt ois sit vielä Välke ja Miro", huokaisin. Kuin sanattomasta sopimuksesta lähdimme ulos - Sonja lähti tarkastamaan pihattoa, Tuukka tarkistaisi kentän ja maneesin ympäristön, itse suuntasin aluksi kiertämään tallin ja ladon. Ladon suuri liukuovi oli ollut auki, joten jompikumpi hevosista saattaisi hyvinkin olla siellä rouskuttamassa heiniä. Varsinkin Välke oli karatessaan hyvin järkevä - se ei lähtenyt touhottamaan turhia, vaan juoksi oikopäätä sinne, mistä löytyisi jotain syötävää - tässä tapauksessa todennäköisesti latoon. Ja siellähän se todella tälläkin kertaa oli. Välke rouskutti rauhallisena heiniä paaleista, kun pujotin riimun sen korvien yli. Halasin viisasta ja ihanaa tammaa, ja talutin sen suoraan sisälle talliin sieltä latoon johtavasta ovesta. Suljettuani Välkkeen oven olin lähdössä takaisin ulos etsimään vielä Miroa, mutta ovella pysähdyin. Pieni, tomera tyttömme Sylvi talutti katuvaisen näköistä ponia otsatukasta sisälle, Sonjan ja Tuukan kävellessä takana. "Mää heläsin teiän ääniin ja halutin tulla kantta pihalle!" Sylvi selitti minulle tohkeissaan. "Huomatin Milon tossa talon vielessä ku se söi omppuja maatta ja otin ten kiinni!" lapsi selitti ylpeän näköisenä. "Hyvä että sait ponis kiinni, tuohan se nyt tänne sisälle ja vie karsinaa", sanoin Sylville. Hymyilin Tuukalle, joka vaivihkaa vino hymy kasvoillaan sanoi minulle: "Saatettiin me sitä ehkä pikkasen tossa ponin pyydystyksessä auttaa".
Pihattoa tutkiessamme kävi ilmi, että ilmeisesti jonkin säikäyttämänä hevoset olivat tulleet aidasta läpi. Ne olivat kohdistaneet pakonsa porttiin - varmaan ajattelivat, että tästähän sitä yleensäkin tullaan pois. No, aitaus korjaantuisi uudella tolpalla ja parilla ehjällä kädensijalla, eli viimeistään seuraavana päivänä. No, tärkeintä ettei pihaton asukeille sattunut mitään karkureissun aikana!
"Mikä hitto tuolla ulkona nyt taas on?" mumisin unenpöpperöisenä sängyssä, kun kuulin ulkoa epäilyttävästi kavioiden töminää muistuttavaa ääntä kello kahdelta aamuyöstä. Raahauduin ikkunalle yöpaitasillani, ja tähyilin äänien aiheuttajaa. Kaikki pihan liiketunnistimella toimivat valot olivat räpsähtäneet päälle, ja ulkoa kuulin laumanvartijamme Röllin möreät haukahdukset. Mitenhän sekin on pihalle päässyt, ehdin ajatella ennen kuin kuulin taas voimistuvan töminän. Perhana! Tallin kulman takaa juoksivat yhtenä laumana pikavilkaisulla ainakin Daami, Mopo, Kelmi, Vekla, Milla ja Salma. Hevoset laukkasivat kontrolloimattomasti ympäri pihaa, ennen kuin joukkoa johtava Daami hiljensi käyntiin ja lähti tohkeissaan puhisten reipasta käyntiä tutkimaan pihaa muiden seuratessa perässä. "Tuukka, äkkiä ylös pihattolaiset on karannu!" huudahdin vielä kaksi sekuntia sitten tyytyväisenä nukkuneelle miehelle, alkaessani itse vetää lähimpänä käteen osuvia vaatteita ylleni. Tuukka teki samoin, ja itse lähdin herättämään muita. Sylvi saisi nukkua rauhassa, mutta Sonjan kävin kiskomassa hereille. Alhaalla huomasin, että Rölli oli ilmeisesti hevosten ääniin havahtuneena lähtenyt omatoimisesti ulos tarkistamaan tilannetta - ovet olivat auki pihalle asti, itse koiran louskuttaessa hevosille talon edessä. Sonja ja Tuukka olivat jo ehtineet alakertaan, ja joukkomme lähti hölkkäämään kohti tallia. "Ottakaa kauraa ja riimuja, otetaan ekaks nyt nää pihalla ryntäilevät kii ja viiään talliin, sit etitään vielä ne muut pihatossa olleet jotka ei näyttäny tossa samassa lössissä olevan", annoin pikaisen ohjeistuksen.
Ensimmäiseksi saatiin kiinni Mopo, joka ruualle persona issikkana antautui lähes heti. Sonja lähti viemään sitä talliin, samalla kun Tuukka ja minä metsästimme loppuja karkulaisia. Seuraavaksi antautui Kelmi, ja sitä kohti tallia taluttaessani nappasin vielä viereen ihmettelemään tulleen Veklan otsatukasta kiinni. Kolme napattu, kolme karkuteillä siis. Ulos palatessani talutti Tuukka voitonriemuisena Millaa, Sonja näytti kauempana maanittelevan Salmaa luokseen. Daami katseli epäluuloisen näköisenä turvallisen välimatkan päästä - ovela johtajatamma ei todennäköisesti hevillä kiinni antaisi kun oli kerran vapauden hurmaan päässyt. Lähestyin tammaa kiemurrellen ja kaurakippoa rapistellen, samalla viheltelin herättääkseni Daamin huomion. Kun olin noin puolen metrin päässä, heitin narun äkkiä tamman kaulalle ja pidin tiukasti kiinni kantapäät maahan upotettuina, vaikka Daami yritti ensin päästä karkuun. Sitten tamma näytti luovuttavan, ja sujautin riimun nopeasti sen päähän. Turpa kaurakippoon upotettuna se seurasi minua talliin, jonne miltei heti jälkeemme ravasi Salma - tammalle oli tullut hätä kaikkien muiden hävitessä pihamaalta.
"Nyt ois sit vielä Välke ja Miro", huokaisin. Kuin sanattomasta sopimuksesta lähdimme ulos - Sonja lähti tarkastamaan pihattoa, Tuukka tarkistaisi kentän ja maneesin ympäristön, itse suuntasin aluksi kiertämään tallin ja ladon. Ladon suuri liukuovi oli ollut auki, joten jompikumpi hevosista saattaisi hyvinkin olla siellä rouskuttamassa heiniä. Varsinkin Välke oli karatessaan hyvin järkevä - se ei lähtenyt touhottamaan turhia, vaan juoksi oikopäätä sinne, mistä löytyisi jotain syötävää - tässä tapauksessa todennäköisesti latoon. Ja siellähän se todella tälläkin kertaa oli. Välke rouskutti rauhallisena heiniä paaleista, kun pujotin riimun sen korvien yli. Halasin viisasta ja ihanaa tammaa, ja talutin sen suoraan sisälle talliin sieltä latoon johtavasta ovesta. Suljettuani Välkkeen oven olin lähdössä takaisin ulos etsimään vielä Miroa, mutta ovella pysähdyin. Pieni, tomera tyttömme Sylvi talutti katuvaisen näköistä ponia otsatukasta sisälle, Sonjan ja Tuukan kävellessä takana. "Mää heläsin teiän ääniin ja halutin tulla kantta pihalle!" Sylvi selitti minulle tohkeissaan. "Huomatin Milon tossa talon vielessä ku se söi omppuja maatta ja otin ten kiinni!" lapsi selitti ylpeän näköisenä. "Hyvä että sait ponis kiinni, tuohan se nyt tänne sisälle ja vie karsinaa", sanoin Sylville. Hymyilin Tuukalle, joka vaivihkaa vino hymy kasvoillaan sanoi minulle: "Saatettiin me sitä ehkä pikkasen tossa ponin pyydystyksessä auttaa".
Pihattoa tutkiessamme kävi ilmi, että ilmeisesti jonkin säikäyttämänä hevoset olivat tulleet aidasta läpi. Ne olivat kohdistaneet pakonsa porttiin - varmaan ajattelivat, että tästähän sitä yleensäkin tullaan pois. No, aitaus korjaantuisi uudella tolpalla ja parilla ehjällä kädensijalla, eli viimeistään seuraavana päivänä. No, tärkeintä ettei pihaton asukeille sattunut mitään karkureissun aikana!
31.1.2016 - Hevosjoogaa Metsälammella!
Tänään Välkkeen kanssa kokeilimmekin jotain erikoisempaa - osallistuimme nimittäin hevosjoogatunnille. Välke tuntui paremmalta kuin aikoihin, ja näytti viihtyvän tunnilla harjoiteltavien asioiden parissa. Vanha tamma liikkui paremmin kuin olin aikaisemmin tiennyt sen edes osaavan! Edestä rullaaminenkin väheni lopputuntia kohden, saatuamme siihen vinkkejä muun joogan ohella, ja lopputunnista Välke oli jo upean kevyt kädelle. Löysin tammasta paljon uusia nappuloita, jotka toivottavasti auttavat meitä kotopuolessakin. Aion jatkossakin käydä Välkkeen kanssa välillä joogailemassa, jos mahdollisuuksia vain on - tunti teki tammalle hyvää!
Tänään Välkkeen kanssa kokeilimmekin jotain erikoisempaa - osallistuimme nimittäin hevosjoogatunnille. Välke tuntui paremmalta kuin aikoihin, ja näytti viihtyvän tunnilla harjoiteltavien asioiden parissa. Vanha tamma liikkui paremmin kuin olin aikaisemmin tiennyt sen edes osaavan! Edestä rullaaminenkin väheni lopputuntia kohden, saatuamme siihen vinkkejä muun joogan ohella, ja lopputunnista Välke oli jo upean kevyt kädelle. Löysin tammasta paljon uusia nappuloita, jotka toivottavasti auttavat meitä kotopuolessakin. Aion jatkossakin käydä Välkkeen kanssa välillä joogailemassa, jos mahdollisuuksia vain on - tunti teki tammalle hyvää!