Räiskyvän Violetta on virtuaalihevonen Violan rakenne- ja kouluratsastuskuvat © VRL-06066, pää- sekä estekuva © Meeri N. Kuvia saa isommaksi klikkaamalla! Kilpailukalenteri:Viola kilpailee porrastetuissa kilpailuissa, päivittyvät ominaisuuspisteet löydät tamman VH-profiilista.
Näyttelytulokset:20.01.2016 - Seljasaaren Kartano - 10/12 - sertin arvoinen
01.09.2016 - Huvitutti - 9/12 - sertin arvoinen 31.12.2016 - Susiraja - 3/8 - irtoSERT |
KTK-II, YLA1, SLA-II, KRJ-III, Gold Prize
Räiskyvän Violettakutsumanimeltään "Viola"
Suomenhevostamma mustanruunikko, 158cm VH16-018-0429 syntynyt 28.12.2015 Suomessa 17-vuotias (4-vuotias 28.1.2016) yleispainotus / Vaativa B, 100cm kasvattaja Räiskyvän Suomenhevoset omistaa Sippe (VRL-13703) / Nuppulanharju 20.02.2017 KTK-II palkittu pistein 71 10.03.2017 Gold Prize palkittu prosentein 83,889 % 20.05.2017 SLA-II palkittu pistein 88 30.05.2017 YLA1 palkittu pistein 101,5 15.08.2017 KRJ-III pistein 81,5 Violan kanssa tavoitteena vielä ERJL. Nuppiksen hevoskannan piti olla maksimilukemissaan - en ostaisi lisää hevosia, ennen kuin entisistä olisi vähennetty. Vaan kuinkas taas kävikään. Huomasin ilmoituksen myytävistä suomenhevosvarsoista, ja Violetasta lukiessani olin heti myyty. Varsalla oli Keinumäkeläinen isä, joka oli ehdottomasti suurin syy sen ostamiseen. Emä taas oli Kärmeniemen kasvatti, ja kirsikkana kakun päälle Violetta olisi vielä vähän tavanomaista rautiasta erikoisemman värinenkin! Otin siltä istumalta yhteyttä varsan kasvattajaan ja tein ostotarjouksen - paria päivää myöhemmin olin Violetan onnellinen omistaja! Perusluonteeltaan Violetta on herkkä ja menevä tamma, jonka kanssa tekeminen on yleensä mukavaa. Ainut miinus Violassa on sen ajoittainen säikkyminen, joka saattaa toisinaan aiheuttaa pieniä vaaratilanteita. Lauman arvojärjestyksessä Viola ei ole kovin korkealla, mutta tulee toimeen lähes kaikkien hevosten kanssa.
Hoitaessa Viola on sisätiloissa melko helppo ja rauhallinen, eikä järjestä suurempia kohtauksia. Mikäli se esimerkiksi kilpailuissa joudutaan hoitamaan ulkona, saa käsittelijä olla tarkkana - säikähtäessään Viola saattaa epähuomiossa jyrätä ihmisen päältä tai riistäytyä irti. Tamma myös kutiaa herkästi vatsan alta harjatessa, ja tällöin se saattaa huitaista kaviollaan ylöspäin niin että ihmisen käsi on tulilinjalla. Mahan alta Viola kannattaakin harjata jämäkästi ja niin, ettei turhia kutittele hevosen herkkää nahkaa. Satulointi ja suitsiminen on Violan kanssa ongelmatonta, ainoastaan suojien laitossa se saattaa hieman nostella jalkojaan. Ratsastaessa Viola on todella herkkä istunnalle, ja turhista heiluvaa ratsastajaa se saattaa protestoida pukeilla. Tamma kuuntelee myös pohjeapuja todella tarkasti, eikä sillä ratsastaessa näin ollen tarvitse käyttää kovinkaan voimakkaita apuja. Viola on notkea ja taipuu jos jonkinlaiseen kiemuraan, kun ratsastaja vain osaa ratsastaa sitä kunnolla. Tammalla on hyvä hyppytekniikka ja menevä laukka, ja sen kanssa ollaan kilpailtu metriä hyvin tuloksin. Viola kääntyy helposti ja hyppää huonommastakin paikasta, eli hyppyhevosena se on todella miellyttävä. Hyvästä ratsastettavuudestaan huolimatta Viola säpsyy helposti ja tekee paljon erilaisia sivuloikkia, vaikka harvemmin lähteekään kunnolla sinkoilemaan. Maastoesteillä tämä koituu välillä ongelmaksi, mutta siellä Violan kanssa parhaaksi tavaksi poistaa häiriötekijät on todettu kapeat, suitsiin kiinnitettävät ratsuille tarkoitetut silmälaput. Näin Violan näkökenttää saadaan hieman rajoitettua niin, että tamma muistaa keskittyä edessä oleviin esteisiin ennemmin kuin pusikoissa lymyileviin mörköihin. Viola on hyvä ja stressitön matkustaja, joka seisoo pidemmätkin matkat autossa hiljaa eikä vedä pultteja, vaikka ihmiset pysähtyisivätkin välillä huoltoasemalle syömään. Uusissa paikoissa, kuten kilpailuissa Violan käsittelyyn tarvitaan kokenut ihminen, joka kykenee pitelemään tiukasti kiinni mahdollisesti sinkoilevasta tammasta. Pyrimme, aina kun mahdollista saamaan Violalle kuntoonlaittopaikan kilpailuissa joko sisätiloista tai katoksesta, tällöin hevosen käsittely helpottuu huomattavasti. Viola täytyy saada keskittymään täysillä ratsastajaansa jo verkan aikana, sillä muuten rata takuulla epäonnistuu hevosen kytätessä ja vastustellessa apuja. |
Sukutaulu:
Huomaathan, että sukulaisten saavutukset on merkitty vain toiseen polveen saakka!
ii. VIR MVA Ch Pilviponin Salamanteri KTK-II, VVJ-III, YLA2, SLA-I, KRJ-III |
iii. Tunturipuro
iei. Raadelman Vekseli
iee. Vappuneiti
|
ei. Moon Velhopoika KTK-II, SLA-I*, YLA1, KRJ-I, Jälkeläisluokka C |
eii. Koistilan Kapina
eie. Milkan Ramoona
eei. Herpertti HUI
eee. Verililja HUI
|
isälinja: Keinumäen Yörölli - Pilviponin Salamanteri - Tunturipuro - Vieteri (4)
emälinja: Kärmeniemen Elladora - Viehättävän Verihelmi - Verililja HUI - Helmi-Elina RAM - Pikantin Josiina - Hannan Lilja - Kirveltäjän Hipaisu - Päivänpaiste (8)
emälinja: Kärmeniemen Elladora - Viehättävän Verihelmi - Verililja HUI - Helmi-Elina RAM - Pikantin Josiina - Hannan Lilja - Kirveltäjän Hipaisu - Päivänpaiste (8)
Jälkeläiset:
o. Nupun Helios s. 19.02.2017 i. Fiktion Hermes
o. Nupun Kaskumma s. 15.01.2017 i. Fiktion Kasku
t. Nupun Vioroosa s. 27.11.2016 i. Turmeltajan Roomeo
t. Nupun Viena s. 25.10.2016 i. Koistilan Viluri
o. Nupun Kaskumma s. 15.01.2017 i. Fiktion Kasku
t. Nupun Vioroosa s. 27.11.2016 i. Turmeltajan Roomeo
t. Nupun Viena s. 25.10.2016 i. Koistilan Viluri
Valmennukset & päiväkirja:
10.04.2017 Loimiostoksilla +200 sanaa, kirjoittanut omistaja
"No voi helkkari", kirosin Violan tuhannen palasiksi silvottua loimea silmäillessäni. Ilmeisesti jollain tamman tarhakavereista oli ollut tylsää, ja kaveri oli alkanut tuhota Violan loimea. Asia ei olisi harmittanut minua läheskään yhtä paljon, ellei loimi olisi ollut upouusi, useamman satasen maksanut laatuloimi. Nyt sinisestä, ohuesta ulkoloimesta oli jäljellä enää epämääräisiä suikaleita ja repaleita minua hämmentyneen oloisena tuijottavan tamman päällä. Ei auttanut kuin lähteä kaupunkiin loimiostoksille.
Astelin tyytyväisenä ulos hevostarvikekaupasta. Olin löytänyt yhtä hyvän - ja vielä paremman värisenkin - loimen paria kymppiä revittyä lointa halvemmalla, ja samalla mukaani oli tarttunut uudet ja laadukkaat grippiohjat. Nakkasin ostokseni nelivetoautoni takapenkille, starttasin ja lähdin ajelemaan kotia kohti.
Viola odotteli minua tarhassa nakuna, sillä sää oli jo lämmennyt aamusta. Viola toljotti korvat höröllä uutta, kirkkaanpunaista ostosta kävellessäni tarhaa kohti. Nakkasin tarhaan pari kasaa kuivaheinää ja menin korsia innoissaan rouskuttelevan Violan luo sovittamaan loimea. Loimi kaikeksi onneksi sopi tummalle tammalle kuin nakutettu ja istui hyvin joka kohdasta. Viola oli hieman tympääntynyt, kun sillä lailla tulin häiritsemään arvon neidin ruokarauhaa. Tamma mulkoili minua murhaavasti loimea sovitellessani, mutta huokaisi pian syvään ja keskittyi edessään olevaan heinäkasaan. Avasin loimen soljet ihasteltuani hankintaa vielä hetken hevosen päällä, ja jätin Violan ulkoilemaan aurinkoiseen kevätsäähän kavereidensa kanssa. Astelin hyvällä mielellä talliin, ja virittelin tuliterän takin roikkumaan Violan ovessa olevaan loimitelineeseen.
"No voi helkkari", kirosin Violan tuhannen palasiksi silvottua loimea silmäillessäni. Ilmeisesti jollain tamman tarhakavereista oli ollut tylsää, ja kaveri oli alkanut tuhota Violan loimea. Asia ei olisi harmittanut minua läheskään yhtä paljon, ellei loimi olisi ollut upouusi, useamman satasen maksanut laatuloimi. Nyt sinisestä, ohuesta ulkoloimesta oli jäljellä enää epämääräisiä suikaleita ja repaleita minua hämmentyneen oloisena tuijottavan tamman päällä. Ei auttanut kuin lähteä kaupunkiin loimiostoksille.
Astelin tyytyväisenä ulos hevostarvikekaupasta. Olin löytänyt yhtä hyvän - ja vielä paremman värisenkin - loimen paria kymppiä revittyä lointa halvemmalla, ja samalla mukaani oli tarttunut uudet ja laadukkaat grippiohjat. Nakkasin ostokseni nelivetoautoni takapenkille, starttasin ja lähdin ajelemaan kotia kohti.
Viola odotteli minua tarhassa nakuna, sillä sää oli jo lämmennyt aamusta. Viola toljotti korvat höröllä uutta, kirkkaanpunaista ostosta kävellessäni tarhaa kohti. Nakkasin tarhaan pari kasaa kuivaheinää ja menin korsia innoissaan rouskuttelevan Violan luo sovittamaan loimea. Loimi kaikeksi onneksi sopi tummalle tammalle kuin nakutettu ja istui hyvin joka kohdasta. Viola oli hieman tympääntynyt, kun sillä lailla tulin häiritsemään arvon neidin ruokarauhaa. Tamma mulkoili minua murhaavasti loimea sovitellessani, mutta huokaisi pian syvään ja keskittyi edessään olevaan heinäkasaan. Avasin loimen soljet ihasteltuani hankintaa vielä hetken hevosen päällä, ja jätin Violan ulkoilemaan aurinkoiseen kevätsäähän kavereidensa kanssa. Astelin hyvällä mielellä talliin, ja virittelin tuliterän takin roikkumaan Violan ovessa olevaan loimitelineeseen.
26.02.2017 Klinikkareissu +200 sanaa, kirjoittanut omistaja
Tänään olikin vuorossa hieman erikoisempaa ohjelmaa, kun kärräsimme Violan klinikalle. Tamma oli joitakin viikkoja sitten onnistunut kaatumaan tarhassa niin, että sen reiteen oli alkanut kertyä omituinen paise. Kotitallilla eläinlääkäri oli pariin kertaan käynyt tyhjentämässä paiseen verestä, mutta tästä huolimatta paise oli aina täyttynyt uudestaan. Klinikalla paise tyhjennettäisiin ja avattaisiin kunnolla niin, ettei se pääsisi enää täyttymään. Viola lastautui tavalliseen tapaansa hyvin, ja alkoi kopissa heti rouskuttaa heinää verkosta.
Klinikalla kävimme ilmoittamassa tulostamme, ja otimme Violan pois kopista. Viola oli kovin pörheänä uudessa paikassa, ja sinkoili sinne tänne taluttaessamme sitä kohti sisäänkäyntiä. Sisällä kiinnitimme Violan käytävälle ja kerroimme viereen saapuneelle eläinlääkärille ongelman. Eläinlääkäri kokeili pattia, kyseli ja otti selvää mistä paise voisi johtua. Päädyimme siihen, että Violan kaaduttua reiden lihassäikeet olivat vaurioituneet niin, että verta pääsi tihkumaan paiseeseen. Ratkaisuksi tähän hevonen rauhoitettaisiin, paise avattaisiin ja tikattaisiin. Haavaan laitettaisiin vielä muutamaksi päiväksi pieni kangas estämään veren kertymistä, sen joutuisimme itse ottamaan pois kotitallilla.
Rauhoitus sujui hienosti, ja hyvin äkkiä Viola oli aivan muissa maailmoissa. Eläinlääkäri ajeli karvat paiseen ympäriltä ja teki siihen viillon. Parisen litraa verta sisältänyt paise tyhjeni nopeasti, ja eläinlääkäri puhdisti ja ompeli sen saman tien. Saimme ohjeet kankaan poistamiseen, ja jäimme hetkeksi odottelemaan rauhoitusaineen vaikutuksen heikkenemistä. Kävimme pikaisesti ostamassa muille hevosille vielä matolääkkeitä sun muita, ja tämän jälkeen pystyimmekin jo lastaamaan hieman horjuvan Violan. Klinikkareissu sujui mainiosti, ja Violan vaiva saatiin korjattua!
Tänään olikin vuorossa hieman erikoisempaa ohjelmaa, kun kärräsimme Violan klinikalle. Tamma oli joitakin viikkoja sitten onnistunut kaatumaan tarhassa niin, että sen reiteen oli alkanut kertyä omituinen paise. Kotitallilla eläinlääkäri oli pariin kertaan käynyt tyhjentämässä paiseen verestä, mutta tästä huolimatta paise oli aina täyttynyt uudestaan. Klinikalla paise tyhjennettäisiin ja avattaisiin kunnolla niin, ettei se pääsisi enää täyttymään. Viola lastautui tavalliseen tapaansa hyvin, ja alkoi kopissa heti rouskuttaa heinää verkosta.
Klinikalla kävimme ilmoittamassa tulostamme, ja otimme Violan pois kopista. Viola oli kovin pörheänä uudessa paikassa, ja sinkoili sinne tänne taluttaessamme sitä kohti sisäänkäyntiä. Sisällä kiinnitimme Violan käytävälle ja kerroimme viereen saapuneelle eläinlääkärille ongelman. Eläinlääkäri kokeili pattia, kyseli ja otti selvää mistä paise voisi johtua. Päädyimme siihen, että Violan kaaduttua reiden lihassäikeet olivat vaurioituneet niin, että verta pääsi tihkumaan paiseeseen. Ratkaisuksi tähän hevonen rauhoitettaisiin, paise avattaisiin ja tikattaisiin. Haavaan laitettaisiin vielä muutamaksi päiväksi pieni kangas estämään veren kertymistä, sen joutuisimme itse ottamaan pois kotitallilla.
Rauhoitus sujui hienosti, ja hyvin äkkiä Viola oli aivan muissa maailmoissa. Eläinlääkäri ajeli karvat paiseen ympäriltä ja teki siihen viillon. Parisen litraa verta sisältänyt paise tyhjeni nopeasti, ja eläinlääkäri puhdisti ja ompeli sen saman tien. Saimme ohjeet kankaan poistamiseen, ja jäimme hetkeksi odottelemaan rauhoitusaineen vaikutuksen heikkenemistä. Kävimme pikaisesti ostamassa muille hevosille vielä matolääkkeitä sun muita, ja tämän jälkeen pystyimmekin jo lastaamaan hieman horjuvan Violan. Klinikkareissu sujui mainiosti, ja Violan vaiva saatiin korjattua!
23.01.2017 estevalmennus +200 sanaa, kirjoittanut tallin valmentaja Salla Mäenpää (omistaja)
Nuppulanharjun maneesiin asteli nätti, suurehko suomenhevostamma omistajansa Sipen taluttamana. Nainen moikkasi minua, ja tervehdin takaisin. Sippe talutti Violaksi esittelemänsä mustanruunikon tamman pienen, puisen korokkeen päälle ja nousi sulavasti selkään. Aluksi Viola yritti lähteä liikkeelle Sipen kiriessä vyötä satulasta käsin, mutta pienen ärähdyksen ja seinää päin pysäyttämisen jälkeen se malttoi asettua seisomaan paikallaan.
Verkkahypyiksi Sipen ja Violan kanssa otettiin parista ristikosta koostuvaa kaarevaa linjaa, joka lähti pitkältä sivulta ja kaartoi sitten loivasti maneesin keskustaa kohti. Viola oli todella menevän näköinen, mutta hyppäsi hyvällä tyylillä ja puomeja kolistelematta. Välillä tamma säpsyi ulkoa kuuluvia ääniä ja otti muutaman askeleen lähtöjä, mutta pysyi kuitenkin sinänsä hyvin hallinnassa. Välillä Sippe sai ottaa tammaa vähän kiinni, jotta hevonen ei olisi lähtenyt esteille liian reippaasti.
Ristikoiden jälkeen ohjasin ratsukon tulemaan suunnittelemaani neljän esteen tehtävää. Olin rakentanut esteet neliön muotoon niin, että vastakkaiset esteet hypättäisiin aina yhden laukan sarjana. Tämän jälkeen käännettäisiin hevonen ja tultaisiin uudestaan toisesta suunnasta. Aina sarjan A-osan edessä oli maapuomi, joka auttoi hevosta oikean ponnistuspaikan hahmottamisessa. Alkuun hypyt esteet olivat kasikympin hujakoilla, mutta valmennuksen edetessä niitä oli tarkoitus hiljalleen nostella. Viola hyppäsi mukiinmenevästi, mutta ei aina ennen hyppyä malttanut jäädä odotttamaan ratsastajaa vaan hyppäsi turhan ajoissa. Tätä treenailtiinkin hetkinen ihan ajatuksen kanssa. Loppuvalmennuksesta Violakin jaksoi jo lähestyä esteitä rauhallisesti, ja Sippe pääsi hyppyihin paremmin mukaan hevosta häiritsemättä.
Nuppulanharjun maneesiin asteli nätti, suurehko suomenhevostamma omistajansa Sipen taluttamana. Nainen moikkasi minua, ja tervehdin takaisin. Sippe talutti Violaksi esittelemänsä mustanruunikon tamman pienen, puisen korokkeen päälle ja nousi sulavasti selkään. Aluksi Viola yritti lähteä liikkeelle Sipen kiriessä vyötä satulasta käsin, mutta pienen ärähdyksen ja seinää päin pysäyttämisen jälkeen se malttoi asettua seisomaan paikallaan.
Verkkahypyiksi Sipen ja Violan kanssa otettiin parista ristikosta koostuvaa kaarevaa linjaa, joka lähti pitkältä sivulta ja kaartoi sitten loivasti maneesin keskustaa kohti. Viola oli todella menevän näköinen, mutta hyppäsi hyvällä tyylillä ja puomeja kolistelematta. Välillä tamma säpsyi ulkoa kuuluvia ääniä ja otti muutaman askeleen lähtöjä, mutta pysyi kuitenkin sinänsä hyvin hallinnassa. Välillä Sippe sai ottaa tammaa vähän kiinni, jotta hevonen ei olisi lähtenyt esteille liian reippaasti.
Ristikoiden jälkeen ohjasin ratsukon tulemaan suunnittelemaani neljän esteen tehtävää. Olin rakentanut esteet neliön muotoon niin, että vastakkaiset esteet hypättäisiin aina yhden laukan sarjana. Tämän jälkeen käännettäisiin hevonen ja tultaisiin uudestaan toisesta suunnasta. Aina sarjan A-osan edessä oli maapuomi, joka auttoi hevosta oikean ponnistuspaikan hahmottamisessa. Alkuun hypyt esteet olivat kasikympin hujakoilla, mutta valmennuksen edetessä niitä oli tarkoitus hiljalleen nostella. Viola hyppäsi mukiinmenevästi, mutta ei aina ennen hyppyä malttanut jäädä odotttamaan ratsastajaa vaan hyppäsi turhan ajoissa. Tätä treenailtiinkin hetkinen ihan ajatuksen kanssa. Loppuvalmennuksesta Violakin jaksoi jo lähestyä esteitä rauhallisesti, ja Sippe pääsi hyppyihin paremmin mukaan hevosta häiritsemättä.