† Kuollut
KTK-II, KRJ-III, YLA2, SLA-II, Star Prospect
Välähdyksen Kamomillakutsumanimeltään "Maikki"
Suomenhevostamma rautias, 158cm rekisterinumero: VH02-018-3492 syntynyt 15.6.2006 Suomessa 16-vuotias, ikääntyy reaalissa koulupainotus, Helppo A kasvattaja Välähdys omistaa Sylvi Keloranta (VRL-13703) / Nuppulanharju Tutustu myös Maikin äärimmäisen nostalgisiin vanhoihin sivuihin!
31.10.2022 KTK-II palkittu pistein 73.
20.11.2022 SLA-II palkittu pistein 85. 30.11.2022 YLA2 palkittu pistein 83,5. 31.01.2023 KRJ-III palkittu pistein 84. 6.8.2022 2 Star Prospect, pistein 818/1900p. |
Maikin valokuvat © VRL-04373, tonttukuva © Helga, muut piirrokset © tallin omaisuutta Välähdyksen Kamomilla on virtuaalihevonen Maikki pitää hallussaan jaettua virtuaalisten suomenhevosten Työmestaruuksien vetoennätystä - syyskuun 2022 mestaruuksissa tamma veti täyteen (1250kg) lastiin lastattua rekeä kokonaiset 300 metriä! |
|
|
|
Välähdyksen Kamomilla on varsin mutkaton, mutta kovia kokenut suomenhevostamma. Se on elämänsä aikana kiertänyt kodista toiseen, eikä ole löytänyt sielulleen kotia oikein mistään. Nuppulanharjuun Maikki saapui Tuontikeskus Alegren kautta, ja täällä tamma saa viettää koko loppuelämänsä.
Laumassa Maikki on hyvin mukautuva, ja osaa hienosti lukea toisten hevosten eleitä. Se on aktiivinen ja utelias persoona, ja nuohoaa päivittäin useaan otteeseen jokaisen neliömetrin, joka sokkeloisesta ja suuresta tarha-alueesta löytyy. Maikki on tästä huolimatta varsin levollinen sielu, ja sen löytää usein köllimästä pihaton pehkuista parhaan ystävänsä Helvi-tamman kyljestä.
Vesi, ja erityisesti vesiletkut ovat olleet Maikin kanssa pitkällisen siedättämisen aiheena. Tamma pelkäsi vettä aiemmin aivan hurjana, eivätkä minkäänlaiset pesutilanteet olleet mukavia niin hevoselle kuin ihmisellekään. Hyvin loogisen siedättämisen ja vastaehdollistamisen avulla Maikki on lopulta oppinut, että se voi omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, mitä ihminen vesiletkun päässä tekee. Nykyään peseminen ja kaikenlainen suihkuttelu sujuu Maikin kanssa hienosti, eikä tilanne nostata enää kierroksia.
Ratsastuksellisesti Maikki on oikein miellyttävä hevonen. Erityisesti maastossa samoilu ja vetohevosena toimiminen on Maikille mieleen, ja sen luotettavassa seurassa oppivatkin nuoret hevoset nopeasti varmoiksi maastoilijoiksi. Maikki toimii hyvin myös kentällä, ja osaa keskeisimmät taidot hyvinkin sujuvasti. Tammalla on suuret ja ilmavat liikkeet, ja erityisesti ravi kuuluu sen ehdottomiin vahvuuksiin.
Metsätöiden suhteen Maikki on yksi luotettavimmista hevosistamme. Vaikka kaikki hevosemme on koulutettu tehtävään yhtä huolella ja tarkasti, on Maikki ollut alusta saakka erityisen nopea oppimaan. Se seisoo merkistä luotettavasti paikoillaan, ei jännity erityisen helposti ja osaa säästää energiaansa juuri oikeissa kohdissa ja oikealla tavalla, jotta puhtia löytyy työpäivän loppuun saakka. Vanhojen suomalaisten työhevosten sukua siis!
Laumassa Maikki on hyvin mukautuva, ja osaa hienosti lukea toisten hevosten eleitä. Se on aktiivinen ja utelias persoona, ja nuohoaa päivittäin useaan otteeseen jokaisen neliömetrin, joka sokkeloisesta ja suuresta tarha-alueesta löytyy. Maikki on tästä huolimatta varsin levollinen sielu, ja sen löytää usein köllimästä pihaton pehkuista parhaan ystävänsä Helvi-tamman kyljestä.
Vesi, ja erityisesti vesiletkut ovat olleet Maikin kanssa pitkällisen siedättämisen aiheena. Tamma pelkäsi vettä aiemmin aivan hurjana, eivätkä minkäänlaiset pesutilanteet olleet mukavia niin hevoselle kuin ihmisellekään. Hyvin loogisen siedättämisen ja vastaehdollistamisen avulla Maikki on lopulta oppinut, että se voi omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, mitä ihminen vesiletkun päässä tekee. Nykyään peseminen ja kaikenlainen suihkuttelu sujuu Maikin kanssa hienosti, eikä tilanne nostata enää kierroksia.
Ratsastuksellisesti Maikki on oikein miellyttävä hevonen. Erityisesti maastossa samoilu ja vetohevosena toimiminen on Maikille mieleen, ja sen luotettavassa seurassa oppivatkin nuoret hevoset nopeasti varmoiksi maastoilijoiksi. Maikki toimii hyvin myös kentällä, ja osaa keskeisimmät taidot hyvinkin sujuvasti. Tammalla on suuret ja ilmavat liikkeet, ja erityisesti ravi kuuluu sen ehdottomiin vahvuuksiin.
Metsätöiden suhteen Maikki on yksi luotettavimmista hevosistamme. Vaikka kaikki hevosemme on koulutettu tehtävään yhtä huolella ja tarkasti, on Maikki ollut alusta saakka erityisen nopea oppimaan. Se seisoo merkistä luotettavasti paikoillaan, ei jännity erityisen helposti ja osaa säästää energiaansa juuri oikeissa kohdissa ja oikealla tavalla, jotta puhtia löytyy työpäivän loppuun saakka. Vanhojen suomalaisten työhevosten sukua siis!
Sukutaulu:
|
|
Jälkeläiset:
t. Lakritsiina VLD
t. Nupun Pihlaja s. 07.04.2022 i. Joikujärven Pekko
t. Nupun Louhi 09.08.2022 i. R.K. Rosteri
Kadonneet:
Pennitön Uneksija VLD
synt. 11.2.2007
i. GT's Merimies
Lilja VLD
synt. 18.6.2007
i. Välähdyksen Aatos
t. Nupun Pihlaja s. 07.04.2022 i. Joikujärven Pekko
t. Nupun Louhi 09.08.2022 i. R.K. Rosteri
Kadonneet:
Pennitön Uneksija VLD
synt. 11.2.2007
i. GT's Merimies
Lilja VLD
synt. 18.6.2007
i. Välähdyksen Aatos
Kilpailukalenteri:
Maikki kilpailee nykyään porrastetuissa kilpailuissa kouluratsastuksessa.
Vanhassa kilpailukalenterissa merkittynä jokainen startti (myös ne, joista ei ole tullut sijoitusta).
Vanhassa kilpailukalenterissa merkittynä jokainen startti (myös ne, joista ei ole tullut sijoitusta).
ERJ
21.9.2006 / ERJ / Pientalli Kaja / 60 cm / 1. 24.9.2006 / ERJ / Summer Land / 80 cm / 19/61 27.9.2006 / ERJ / YT Brontas / 80 cm / 12/50 28.9.2006 / ERJ / Could Arabian Farm / 50-70 cm / 24/33 24.10.2006 / ERJ / Highflyer / 60-70 cm / 40/60 29.10.2006 / ERJ / Välähdys / 60-70 cm / 35/40 29.10.2006 / ERJ / Välähdys / 80-90 cm / 6. 4.11.2006 / ERJ / Lupaus / 60-70 cm / 23/30 25.11.2006 / ERJ / GoHo / 80-90 cm / 8/15 2.12.2006 / ERJ / Nelda Warmbloods / 80 cm / 21/60 9.12.2006 / ERJ / ST Gamette / 80 cm / 71/81 9.12.2006 / ERJ / ST Gamette / 90 cm / 47/75 18.12.2006 / ERJ / Sarcasm / 70 cm / 31/43 23.12.2006 / ERJ / RT Neliapila / 90 cm / 25/30 26.12.2006 / ERJ / Suohillo / 90-100 cm / 2 31.12.2006 / ERJ / Kt Leinikki / 80 cm / 60/60 6.1.2007 / ERJ / Pärlemor / 80 cm / 77/147 6.1.2007 / ERJ / Pärlemor / 90 cm / 68/199 9.1.2007 / ERJ / Crinière / 60-80 cm / hylätty 18.1.2007 / ERJ / Minettu / 90 cm / 21/93 22.1.2007 / ERJ / Vintage Chick / 90-100 cm / 64/130 27.1.2007 / ERJ / Dew / 80-90 cm / 92/111 28.1.2007 / ERJ / Aymin / 70 cm / 36/51 28.1.2007 / ERJ / Aymin / 80-90 cm / hylätty 28.1.2007 / ERJ / Dew / 90 cm / 31/78 28.2.2007 / ERJ / Välähdys / 90-100 cm / 20/41 28.3.2007 / ERJ / Mt Suggeritore / 80-90 cm / 30/45 8.4.2007 / ERJ / Välähdys / 110-120 cm / 30/40 20.5.2007 / ERJ / Välähdys / 100-110 cm / 25/40 20.5.2007 / ERJ / Välähdys / 110-120 cm / 16/40 18.6.2007 / ERJ / KK Raesokeri / 110 cm / 31/78 23.6.2007 / ERJ / Rinteen kisakeskus / 110 cm / 10/25 24.6.2007 / ERJ / Nebulosa / 120 cm / 80/88 |
MEJ
Pvm. / Jaos / Paikka / Luokka / Sijoitus 6.6.2007 / MEJ / KK Raesokeri / 80 cm / 27/29 6.6.2007 / MEJ / KK Raesokeri / 100 cm / 21/28 Muut Pvm. / Jaos / Paikka / Luokka / Sijoitus 24.6.2007 / KERJ / Peninkulma / harrasteluokka / 22/40 25.6.2007 / KERJ / FSRa / harrasteluokka / 31/38 26.6.2007 / KERJ / FSRa / harrasteluokka / 43/46 1.7.2007 / KERJ / Ciabacka / Harrasteluokka / 9/10 7.7.2007 / KERJ / Vikapiha / harrasteluokka / 2 |
Näyttelykalenteri
17.09.2022 VSN-näyttelyt, sijoitus 2/12 Reserve Champion / tuom. Siiri
17.09.2022 NJ-näyttelyt, sijoitus 2/12 irtoSERT / tuom. Jannica
17.09.2022 NJ-näyttelyt, sijoitus 2/12 irtoSERT / tuom. Jannica
Päiväkirja:
12.09.2022 kouluvalmennus +400 sanaa, kirjoittanut Siiri
Olimme työstäneet Maikin ja Sylvin kanssa nopeita, tasapainoisia siirtymiä aktivoidakseni ratsukkoa kokonaisvaltaisesti, sillä sekä ratsastaja että hevonen oli tuntunut alkuverryttelyssä vähän hitailta ja mielellään mukavuusalueellaan pysyviltä. Hiljalleen nopeiden siirtymisten myötä Sylvi saattoi käyttää pienempiä apuja ja punarautias suomenhevostamma sai jäsenneltyä takajalat tallista vatsansa alle. "Huomaatko, mikä ero kun se nyt ottaakin takaisin raviin siirtyessä takaiset alleen ja ihan oikeasti työntää ravia eteenpäin?" kysyin ratsastajalta, joka näytti haltioituneelta ratsunsa selässä. "Mä tiedän, että on ihan äärettömän kiva pysyä siellä mikä vähän puoli-ilmaiseksi tulee, mutta eikö tää ookkin pienen vaivan arvoinen? Sillä on niin supermagea ja iso ravi jo valmiiksi, että nyt kun siihen saa vähän voimaa ja se kantaa itsensä rehellisesti, on se ihan oikean kouluhevosen näköinen. Jatketaan samaa vielä laukassa ja siinä huolehdi että sun oma korsetti pysyy tiukkana. Vaikka se saa laukata ihan reilusti, eikä sen tarvitse esittää varsinaisesti koottua laukkaa, pidä siihen sellainen tatsi, että sitä olisi helppo lähteä tarvittaessa kokoamaan." ohjeistin ratsastajaa, joka jo valmisteli siirtymää laukkaan.
Laukassa Maikki oli alkuun hieman ponneton, eikä Sylvi muistanut tukea ratsunsa matkaa jalalla joka johti tasapainottomiin, tahdittomiin siirtymiin. Heti kun Sylvi pääsi laukassa istumaan rehellisesti ratsunsa ympärille ja sai jalan lähelle hevosta, hänen oli huomattavasti helpompi auttaa hevostaan jalalla. "Juuri näin, nyt kun sun jalat on lähellä kylkiä, sä pystyit käyttämään sitä nopeasti eikä tahtirikkoa päässyt syntymään. Oikein hyvä!" kehuin ratsastajaa ja jäin seuraamaan miten nopeasti ratsukko muutti suuntaansa kohti parempaa työskentelyä.
Pienten välikäyntien jälkeen palasimme treenaamisen makuun sulkutaivutustehtävällä, jossa halusin ratsastajan tekevän tehtävät tietyissä pisteissä ja pitävän hevosen aktiivisena läpi tehtäväsarjan. "Suurin virhehän tässä on se, että ratsastajalla ei ole tarpeeksi kykyä hahmottaa hevosen liikesuuntia ja sitten jäädään väkinäisesti junttaamaan vastaan, jolloin estetään sen hevosen liikkeen syntyminen. Ja lopputuloksena on turhautunut ratsastaja sekä hevonen eikä askeltakaan sulkutaivutusta." kertasin ratsastajalle. "Mä haluan nähdä nyt ajatuksella tehtyjä suorituksia; mieti rauhassa minne olet menossa ja miksi käytät jotain apua. Haluan, että sä pysyt pehmeänä, et taivuta liikaa ja Maikki pysyy eteenpäinpyrkivänä."
Vaikka tehtäväkokonaisuus oli nimenomaisesti kokonaisuutena melko hankala ja moniulotteinen, selvisivät Maikki ja Sylvi siitä hienosti rauhallisella otteella. "Eihän tässä ole mitään ongelmaa, niin jatketaan tätä tehtävää kootussa ravissa perusistunnassa istuen." ilakoin ratsastajalle, ja kerroin hänelle että tehtävien välissä hän voi vaihtaa keventäen suuntaa ja antaa hevosen olla hieman vapaammassa muodossa.
"Sä voit ihan hyvin alkaa tekemään sen kanssa sulkutaivutusta myös laukassa kotitreeneissä, sillä se on sille niin helppoa ja vaivatonta käynnissä sekä ravissa. Alkuun riittää ihan yksi kaksi askelta ja hiljalleen aikaa ja malttia käyttäen pidentää askelten määriä kohti tehtäväkokonaisuuksia. Sulla on kyllä ihan mielettömän kiva hevonen, tälläisiä kultakimpaleita ei ihan joka tallista löydy." kertasin Sylville valmennuksen päätteeksi ennen kuin ratsukko lähti nauttimaan ruskan värjäämästä metsäpolusta loppukäyntien muodossa.
Olimme työstäneet Maikin ja Sylvin kanssa nopeita, tasapainoisia siirtymiä aktivoidakseni ratsukkoa kokonaisvaltaisesti, sillä sekä ratsastaja että hevonen oli tuntunut alkuverryttelyssä vähän hitailta ja mielellään mukavuusalueellaan pysyviltä. Hiljalleen nopeiden siirtymisten myötä Sylvi saattoi käyttää pienempiä apuja ja punarautias suomenhevostamma sai jäsenneltyä takajalat tallista vatsansa alle. "Huomaatko, mikä ero kun se nyt ottaakin takaisin raviin siirtyessä takaiset alleen ja ihan oikeasti työntää ravia eteenpäin?" kysyin ratsastajalta, joka näytti haltioituneelta ratsunsa selässä. "Mä tiedän, että on ihan äärettömän kiva pysyä siellä mikä vähän puoli-ilmaiseksi tulee, mutta eikö tää ookkin pienen vaivan arvoinen? Sillä on niin supermagea ja iso ravi jo valmiiksi, että nyt kun siihen saa vähän voimaa ja se kantaa itsensä rehellisesti, on se ihan oikean kouluhevosen näköinen. Jatketaan samaa vielä laukassa ja siinä huolehdi että sun oma korsetti pysyy tiukkana. Vaikka se saa laukata ihan reilusti, eikä sen tarvitse esittää varsinaisesti koottua laukkaa, pidä siihen sellainen tatsi, että sitä olisi helppo lähteä tarvittaessa kokoamaan." ohjeistin ratsastajaa, joka jo valmisteli siirtymää laukkaan.
Laukassa Maikki oli alkuun hieman ponneton, eikä Sylvi muistanut tukea ratsunsa matkaa jalalla joka johti tasapainottomiin, tahdittomiin siirtymiin. Heti kun Sylvi pääsi laukassa istumaan rehellisesti ratsunsa ympärille ja sai jalan lähelle hevosta, hänen oli huomattavasti helpompi auttaa hevostaan jalalla. "Juuri näin, nyt kun sun jalat on lähellä kylkiä, sä pystyit käyttämään sitä nopeasti eikä tahtirikkoa päässyt syntymään. Oikein hyvä!" kehuin ratsastajaa ja jäin seuraamaan miten nopeasti ratsukko muutti suuntaansa kohti parempaa työskentelyä.
Pienten välikäyntien jälkeen palasimme treenaamisen makuun sulkutaivutustehtävällä, jossa halusin ratsastajan tekevän tehtävät tietyissä pisteissä ja pitävän hevosen aktiivisena läpi tehtäväsarjan. "Suurin virhehän tässä on se, että ratsastajalla ei ole tarpeeksi kykyä hahmottaa hevosen liikesuuntia ja sitten jäädään väkinäisesti junttaamaan vastaan, jolloin estetään sen hevosen liikkeen syntyminen. Ja lopputuloksena on turhautunut ratsastaja sekä hevonen eikä askeltakaan sulkutaivutusta." kertasin ratsastajalle. "Mä haluan nähdä nyt ajatuksella tehtyjä suorituksia; mieti rauhassa minne olet menossa ja miksi käytät jotain apua. Haluan, että sä pysyt pehmeänä, et taivuta liikaa ja Maikki pysyy eteenpäinpyrkivänä."
Vaikka tehtäväkokonaisuus oli nimenomaisesti kokonaisuutena melko hankala ja moniulotteinen, selvisivät Maikki ja Sylvi siitä hienosti rauhallisella otteella. "Eihän tässä ole mitään ongelmaa, niin jatketaan tätä tehtävää kootussa ravissa perusistunnassa istuen." ilakoin ratsastajalle, ja kerroin hänelle että tehtävien välissä hän voi vaihtaa keventäen suuntaa ja antaa hevosen olla hieman vapaammassa muodossa.
"Sä voit ihan hyvin alkaa tekemään sen kanssa sulkutaivutusta myös laukassa kotitreeneissä, sillä se on sille niin helppoa ja vaivatonta käynnissä sekä ravissa. Alkuun riittää ihan yksi kaksi askelta ja hiljalleen aikaa ja malttia käyttäen pidentää askelten määriä kohti tehtäväkokonaisuuksia. Sulla on kyllä ihan mielettömän kiva hevonen, tälläisiä kultakimpaleita ei ihan joka tallista löydy." kertasin Sylville valmennuksen päätteeksi ennen kuin ratsukko lähti nauttimaan ruskan värjäämästä metsäpolusta loppukäyntien muodossa.
03.09.2022 Työmestaruuskilpailut, Maikin osuus tekstistä +200 sanaa, kirjoittanut omistaja
Tänä syksynä Maikki osallistui ensimmäistä kertaa suomenhevosten työmestaruuskilpailuihin. Tamma on meillä kotona osallistunut tämän vuoden aikana entistä aktiivisemmin metsätöihin, ja on oikein hyvässä kunnossa. Kun näin työmestaruuskilpailujen mainoksen, ajattelin heti että Maikin kanssa olisi ehdottomasti lähdettävä kokeilemaan. Oman tallin hevosista mukaan mestaruuksiin lähti myös Hempukka, joka sekin on viime vuosina kunnostautunut työhevosena kotitilan töissä.
Koska olimme matkassa ensikertalaisina, en odottanut kärkisijoja - lähinnä lähdimme hakemaan kokemusta sekä itsellemme että hevosille. Siksi olikin oikea jymy-yllätys, kun juoksu- ja käyntikokeen jälkeen molemmat tammat olivat hyvin pistein puolenvälin paremmalla puolella. Vetokokeeseen lähdimme odottavin mielin, ja
Maikki oli kahden muun hevosen ohella koko kilpailun paras vetäjä - tamma veti mestaruuskisojen uuden vetoennätyksen (!), vetäen kokonaiset kolmekymmentä porrasta (1250 kilogrammaa) 300 metrin matkan! En ole varma kuka meistä kiljui eniten, kun hieno, upea Maikki kiskoi täyteen lastatun reen maaliin asti. Tiesin kyllä että tamma oli sinnikäs vetäjä, ja metsätöissä sekä raskailla työkärryillä ajaessa oli kertynyt paljon voimaharjoitusta, mutta tällaista suoritusta en minäkään ollut osannut odottaa. Maikki, ennätysten tekijä!
Kokonaiskilpailussa Maikki sijoittui huikeasti kuudenneksi, koko osallistujamäärän ollessa lähes 50 valjakkoa. Rahapalkinnon lisäksi saimme kotiin vietäväksi upeat, käsin veistetyt puuaisat, ja Maikki sai tietysti asiaan kuuluvat porkkanapalkinnot. Myös Helinä teki kilpailuissa hienon suorituksen, sijoittuen puolenvälin paikkeille. Kotimatkalla me tallin väki puhua pulputimme toistemme päälle aivan haltioissamme. Emme kuuna päivänä olisi osanneet haaveillakaan näin upeasta tuloksesta!
Alla järjestäjän (Pierre) kirjoittama kuvaus tapahtumasta:
"Vuoden 2022 suomenhevosten työmestaruuskilpailut vetivät ennätysmäärän osallistujia, kun syyskuussa kisattuihin työkisoihin osallistui huimat 48 valjakkoa (24 tammaa, 21 oriita, 3 ruunaa)! Ensimmäistä kertaa Uudellamaalla järjestetyt kilpailut kisattiin Gennäsin raviradalla Raaseporin kauniissa maisemissa. Kilpailuissa nähtiin huima määrä ensikertalaisia, mutta myös kokeneita työhevosia, joista seuraamme mielenkiinnolla etenkin toissa vuoden työmestaritamma Riikin Sannan otteita. Kilpailuissa nähdään myös Riikin Sannan jälkeläinen Syytinki KAS sekä viime vuoden voittajaori Lännen Lokarin jälkeläinen Riimilän Akvamariini, jotka kilpailevat ensi kertaa työmestaruudesta.
Kilpailu startattiin juoksukokeella, jossa kaikki valjakot tekivät aiemmista vuosista poiketen puhtaat juoksut ja jokainen sai avattua pistesaldonsa. Kuusi valjakkoa alitti minuutin ja 50 sekunnin rajan saaden ensimmäisestä kokeesta täydet viisi pistettä. Päivän parhaan juoksuajan teki kantakirjattu ravitamma AH Kalma, joka voitti suvereenisti oman lähtönsä.
Käyntikokeessa kahta valjakkoa lukuun ottamatta kaikki kävelivät hyväksytyn tuloksen ja yhteensä yhdeksän hevosta alitti seitsemän minuutin ja 50 sekunnin ajan saaden toisesta kokeesta täydet kuusi pistettä. Päivän parhaan käyntiajan teki ori Snillin Viljami, jolle vain kolmella sadasosasekunnilla hävisi mustalla värillään rautiasvoittoisesta hevosjoukosta hyvin erottuva ori Voima-Veikko.
Juoksu- ja käyntikokeista täydet pisteet saaneet ja johdossa vetokokeeseen lähti neljä valjakkoa (kaksi tammaa ja kaksi oriita): K.R. Purnu, Korpiorvokki, Snillin Viljami ja Voima-Veikko. Askellajien nopeutta mittaavissa kokeissa jaetaan kuitenkin vain murto-osa kilpailuiden pisteistä ja suurin vaikutus sijoitukseen on hyvällä vetotuloksella. Kokonaistuloksissa kärkeen voi siis ponnistaa myös yllättäjä, joka ei vielä kahdessa ensimmäisessä kokeessa päässyt loistamaan.
Vetokokeessa nähtiin äärimmäisen kovia suorituksia myös ensikertalaisilta, mutta päivän parhaat vedot tekivät kolmen tamman trio; sekä Välähdyksen Kamomilla, K.R. Purnu että Hirttivaaran Apilankukka vetivät kaikki kolmekymmentä porrasta eli yhteensä 300 metriä reen loppupainon ollen huimat 1 250 kilogrammaa! Tammat tekivät samalla mestaruuskisojen uuden vetoennätyksen, edellisen ennätyksen (292 m.) teki tamma Purnin Laulelma vuonna 2020.
Kaikissa osakokeissa hyvässä iskussa ollut 10-vuotias tamma K.R. Purnu kruunattiin kilpailuiden kirkkaimmaksi ja se loimitettiin ja seppelöitiin suomehevosten työmestariksi vuosimallia 2022! Voittajalle jaettiin lisäksi rahapalkinto muiden sijoittuneiden tavoin (sijat 1-6.) sekä kiertopalkinto. Kilpailuissa palkittiin myös päivän parhaat vetäjät aisoilla, käynti- ja juoksukokeissa parhaimmat ajat tehneet valjakot työohjilla sekä yleisön suosikkihevonen Runon Valkokulta uusilla puulängillä.
Tämän vuoden kisoissa nähtiin todellista tammapoweria, sillä kaikki rahapalkinnoille yltäneet hevoset olivat tammoja. Vasta kahdeksannelle (8.) sijalle yltänyt valjakko Ralli-Atomi sai kunnian toimia päivän parhaana oriina. Kolmesta ruunasta kokonaistuloksissa korkeimmalla nähtiin Laiska-Jaakko (10. sija), joka teki erittäin vahvan vetotuloksen. Pienhevosia mukana nähtiin tällä kertaa kaksi kappaletta, joista tamma Nupun Helinä teki hyvät suoritukset sekä juoksu- että käyntikokeissa ja ori Hallakaamos teki vetokokeessa liki 200 metrin vedon."
Tänä syksynä Maikki osallistui ensimmäistä kertaa suomenhevosten työmestaruuskilpailuihin. Tamma on meillä kotona osallistunut tämän vuoden aikana entistä aktiivisemmin metsätöihin, ja on oikein hyvässä kunnossa. Kun näin työmestaruuskilpailujen mainoksen, ajattelin heti että Maikin kanssa olisi ehdottomasti lähdettävä kokeilemaan. Oman tallin hevosista mukaan mestaruuksiin lähti myös Hempukka, joka sekin on viime vuosina kunnostautunut työhevosena kotitilan töissä.
Koska olimme matkassa ensikertalaisina, en odottanut kärkisijoja - lähinnä lähdimme hakemaan kokemusta sekä itsellemme että hevosille. Siksi olikin oikea jymy-yllätys, kun juoksu- ja käyntikokeen jälkeen molemmat tammat olivat hyvin pistein puolenvälin paremmalla puolella. Vetokokeeseen lähdimme odottavin mielin, ja
Maikki oli kahden muun hevosen ohella koko kilpailun paras vetäjä - tamma veti mestaruuskisojen uuden vetoennätyksen (!), vetäen kokonaiset kolmekymmentä porrasta (1250 kilogrammaa) 300 metrin matkan! En ole varma kuka meistä kiljui eniten, kun hieno, upea Maikki kiskoi täyteen lastatun reen maaliin asti. Tiesin kyllä että tamma oli sinnikäs vetäjä, ja metsätöissä sekä raskailla työkärryillä ajaessa oli kertynyt paljon voimaharjoitusta, mutta tällaista suoritusta en minäkään ollut osannut odottaa. Maikki, ennätysten tekijä!
Kokonaiskilpailussa Maikki sijoittui huikeasti kuudenneksi, koko osallistujamäärän ollessa lähes 50 valjakkoa. Rahapalkinnon lisäksi saimme kotiin vietäväksi upeat, käsin veistetyt puuaisat, ja Maikki sai tietysti asiaan kuuluvat porkkanapalkinnot. Myös Helinä teki kilpailuissa hienon suorituksen, sijoittuen puolenvälin paikkeille. Kotimatkalla me tallin väki puhua pulputimme toistemme päälle aivan haltioissamme. Emme kuuna päivänä olisi osanneet haaveillakaan näin upeasta tuloksesta!
Alla järjestäjän (Pierre) kirjoittama kuvaus tapahtumasta:
"Vuoden 2022 suomenhevosten työmestaruuskilpailut vetivät ennätysmäärän osallistujia, kun syyskuussa kisattuihin työkisoihin osallistui huimat 48 valjakkoa (24 tammaa, 21 oriita, 3 ruunaa)! Ensimmäistä kertaa Uudellamaalla järjestetyt kilpailut kisattiin Gennäsin raviradalla Raaseporin kauniissa maisemissa. Kilpailuissa nähtiin huima määrä ensikertalaisia, mutta myös kokeneita työhevosia, joista seuraamme mielenkiinnolla etenkin toissa vuoden työmestaritamma Riikin Sannan otteita. Kilpailuissa nähdään myös Riikin Sannan jälkeläinen Syytinki KAS sekä viime vuoden voittajaori Lännen Lokarin jälkeläinen Riimilän Akvamariini, jotka kilpailevat ensi kertaa työmestaruudesta.
Kilpailu startattiin juoksukokeella, jossa kaikki valjakot tekivät aiemmista vuosista poiketen puhtaat juoksut ja jokainen sai avattua pistesaldonsa. Kuusi valjakkoa alitti minuutin ja 50 sekunnin rajan saaden ensimmäisestä kokeesta täydet viisi pistettä. Päivän parhaan juoksuajan teki kantakirjattu ravitamma AH Kalma, joka voitti suvereenisti oman lähtönsä.
Käyntikokeessa kahta valjakkoa lukuun ottamatta kaikki kävelivät hyväksytyn tuloksen ja yhteensä yhdeksän hevosta alitti seitsemän minuutin ja 50 sekunnin ajan saaden toisesta kokeesta täydet kuusi pistettä. Päivän parhaan käyntiajan teki ori Snillin Viljami, jolle vain kolmella sadasosasekunnilla hävisi mustalla värillään rautiasvoittoisesta hevosjoukosta hyvin erottuva ori Voima-Veikko.
Juoksu- ja käyntikokeista täydet pisteet saaneet ja johdossa vetokokeeseen lähti neljä valjakkoa (kaksi tammaa ja kaksi oriita): K.R. Purnu, Korpiorvokki, Snillin Viljami ja Voima-Veikko. Askellajien nopeutta mittaavissa kokeissa jaetaan kuitenkin vain murto-osa kilpailuiden pisteistä ja suurin vaikutus sijoitukseen on hyvällä vetotuloksella. Kokonaistuloksissa kärkeen voi siis ponnistaa myös yllättäjä, joka ei vielä kahdessa ensimmäisessä kokeessa päässyt loistamaan.
Vetokokeessa nähtiin äärimmäisen kovia suorituksia myös ensikertalaisilta, mutta päivän parhaat vedot tekivät kolmen tamman trio; sekä Välähdyksen Kamomilla, K.R. Purnu että Hirttivaaran Apilankukka vetivät kaikki kolmekymmentä porrasta eli yhteensä 300 metriä reen loppupainon ollen huimat 1 250 kilogrammaa! Tammat tekivät samalla mestaruuskisojen uuden vetoennätyksen, edellisen ennätyksen (292 m.) teki tamma Purnin Laulelma vuonna 2020.
Kaikissa osakokeissa hyvässä iskussa ollut 10-vuotias tamma K.R. Purnu kruunattiin kilpailuiden kirkkaimmaksi ja se loimitettiin ja seppelöitiin suomehevosten työmestariksi vuosimallia 2022! Voittajalle jaettiin lisäksi rahapalkinto muiden sijoittuneiden tavoin (sijat 1-6.) sekä kiertopalkinto. Kilpailuissa palkittiin myös päivän parhaat vetäjät aisoilla, käynti- ja juoksukokeissa parhaimmat ajat tehneet valjakot työohjilla sekä yleisön suosikkihevonen Runon Valkokulta uusilla puulängillä.
Tämän vuoden kisoissa nähtiin todellista tammapoweria, sillä kaikki rahapalkinnoille yltäneet hevoset olivat tammoja. Vasta kahdeksannelle (8.) sijalle yltänyt valjakko Ralli-Atomi sai kunnian toimia päivän parhaana oriina. Kolmesta ruunasta kokonaistuloksissa korkeimmalla nähtiin Laiska-Jaakko (10. sija), joka teki erittäin vahvan vetotuloksen. Pienhevosia mukana nähtiin tällä kertaa kaksi kappaletta, joista tamma Nupun Helinä teki hyvät suoritukset sekä juoksu- että käyntikokeissa ja ori Hallakaamos teki vetokokeessa liki 200 metrin vedon."
07.08.2022 Maikin vuosi +150 sanaa, kirjoittanut omistaja
Edellisvuonna suunnittelimme Maikille varsaa, ja tamma kävikin pienellä laidunlomalla valitsemamme oriin luona. Muutaman viikon päästä Maikki ultrattiin tiineeksi, ja kaikki näytti olevan hyvin. Parin kuukauden kuluttua toisessa ultrassa kuitenkin todettiin, että tamma oli luonut varsansa. Uutinen oli tietysti harmillinen, mutta kaikella on tarkoituksensa. Talven ajan harjoittelimme Maikin kanssa tiiviisti, ja tamma tulikin todella hienoon kuntoon. Kesällä kilpailimme vielä jonkin verran, ja elokuussa kuljetimme Maikin Rate My Pony - ensiarvosteluun. Palasimme kotiin hienon 2 Star Prospect - palkinnon kanssa, ja seuraavaksi yritämme parien näyttelyiden kautta tähdätä suomenhevosten kantakirjaustilaisuuteen.
Olen myös kovasti pohtinut, lähtisinkö kokeilemaan Maikin astuttamista tänä vuonna uudelleen. Tamma on hienossa kunnossa, ja olisi mukava nähdä se taas emän roolissa - varsan hoivaaminen kun tuntuu olevan Maikille mieluista. 16-vuotias hevonen ei myöskään tästä enää nuorru, joten ehkä nyt olisi toiminnan aika. Orikuvasto on jo selailtu hiirenkorville, ja muutama ehdokas pyöriikin kovasti mielessä. Maikilla on upea, oikein vanha ja harvinaisempi suku, joka on arvokas geenipankki virtuaalisten suomenhevosten sukulinjojen kannalta. Palataan asiaan, jos astutuspäätös vahvistuu ja sopiva ori löytyy!
Edellisvuonna suunnittelimme Maikille varsaa, ja tamma kävikin pienellä laidunlomalla valitsemamme oriin luona. Muutaman viikon päästä Maikki ultrattiin tiineeksi, ja kaikki näytti olevan hyvin. Parin kuukauden kuluttua toisessa ultrassa kuitenkin todettiin, että tamma oli luonut varsansa. Uutinen oli tietysti harmillinen, mutta kaikella on tarkoituksensa. Talven ajan harjoittelimme Maikin kanssa tiiviisti, ja tamma tulikin todella hienoon kuntoon. Kesällä kilpailimme vielä jonkin verran, ja elokuussa kuljetimme Maikin Rate My Pony - ensiarvosteluun. Palasimme kotiin hienon 2 Star Prospect - palkinnon kanssa, ja seuraavaksi yritämme parien näyttelyiden kautta tähdätä suomenhevosten kantakirjaustilaisuuteen.
Olen myös kovasti pohtinut, lähtisinkö kokeilemaan Maikin astuttamista tänä vuonna uudelleen. Tamma on hienossa kunnossa, ja olisi mukava nähdä se taas emän roolissa - varsan hoivaaminen kun tuntuu olevan Maikille mieluista. 16-vuotias hevonen ei myöskään tästä enää nuorru, joten ehkä nyt olisi toiminnan aika. Orikuvasto on jo selailtu hiirenkorville, ja muutama ehdokas pyöriikin kovasti mielessä. Maikilla on upea, oikein vanha ja harvinaisempi suku, joka on arvokas geenipankki virtuaalisten suomenhevosten sukulinjojen kannalta. Palataan asiaan, jos astutuspäätös vahvistuu ja sopiva ori löytyy!
06.08.2022 Sadonkorjuuvaellus, 500 sanaa, kirjoittanut omistaja
Vaelluksen osallistujat olivat kerääntyneet Nuppulanharjun pihalle. Päivä oli kaunis, aurinko kurkisteli meitä kevyen pilviharson takaa. Toiset tekivät viime hetken säätöjä jalustinhihnoihin, toiset tarkistelivat vielä satulavöitä. Jotkut juttelivat innokkaasti keskenään, siinä missä jotkut halusivat olla hieman sivummalla. Pysäytin Maikin pihaton edustalle, ja tarkistin vielä muutamia kohtia sen varusteista. Satulaksi vaellukselle olin valinnut konjakinruskean, yksityiskohtaisen ja kauniisti kirjaillun lännensatulani. Tukeva ja mukava lännensatula oli omiaan pitkälle ratsastukselle. Maikin suitset olivat hyvin pelkistetyt ja yksinkertaiset, niihin kuului vain ja ainoastaan kuolain ja hevosen pörröisten ruskeiden korvien takaa kiertävä hihna. Riimun olin pakannut mukaan satulalaukkuun, sitä tarvittaisiin taukopaikalla. Muiden hevosten riimut ja sekä ihmisten että nelijalkaisten eväät oli pakattu vanhaan Hiluxiin, jolla äitini Sigrid, Nuppulanharjun entinen yrittäjä, toisi ne kodalle.
Lähdimme pihasta matkaan tallitietä pitkin. Tiellä ei tallille menevän liikenteen lisäksi kulkenut autoja, mutta ryhmittäydyimme silti siististi oikeaan reunaan. Parilla hevosella tuntui olevan hieman kahinaa keskenään, ja teimmekin alkumatkasta muutaman paikan vaihdoksen, jotta kaikki saattoivat nauttia vaelluksesta rauhassa. Tien molemmin puolin levittäytyivät kullanväriset ohrapellot, ja hieman kauempana puiden takana välkkyivät Reimasjärven aallot. Ratsastajajoukon iloinen puheensorina, hevosten pärskähdykset ja kavioiden kopse värittivät äänimaisemaa, kun kuljimme loppukesän vielä vehreissä maisemissa.
Vajaan kilometrin kuluttua huikkasin porukalle, että kääntyisimme seuraavaksi metsään menevälle polulle. Polku kulki ojanpenkereen kautta, ja muutamaa hevosta meinasi hieman jännittää kulkea siitä. Rohkeamman kaverin perässä aremmatkin uskalsivat kuitenkin ylittää tämän kohdan, ja matka jatkui iloisissa merkeissä. Polku mutkitteli vanhaan kuusimetsään, ja kuulin ihastuneita huokauksia kun nuori orava hyppelehti polun yli.
Myöhemmin polun levetessä huutelin ryhmälle, olivatko kaikki valmiita ravaamaan. Kaikki myöntelivät, ja niin lähdimme kärjessä Maikin kanssa hölköttelemään rauhallisesti eteenpäin. Ryhmän järjestys oli nyt toimiva, ja pystyimme ravaamaan letkassa ongelmitta. Kumarruin hieman, kun polun ylle kaartuneet ohuet puunoksat pyyhkäisivät selkääni. Polun haarautuessa ryhmä siirtyi jälleen käyntiin, ja lähdimme nousemaan ylös Laukkavuorta kohti. Nousu oli jyrkkä, ja hevoset joutuivat paikoitellen ihan ponnistelemaan päästäkseen eteenpäin. Reitti oli paikoin kallioinen, ja muistutin ratsastajia, että yrittäisivät vain olla häiritsemättä hevosia niiden valitessa itse reittinsä. Vuoren laelle päästyämme meitä odotti tuttu, hento savun tuoksu, kun äidin kodalle sytyttämä nuotio otti meidät iloisesti lepattaen vastaan. Vaellusjoukkomme kävi tauolle - hevoset sidottiin turvallisin välimatkoin puihin ja kiinnityspuomeihin, ja jokainen sai eteensä annoksen heinää. Satulavöitä löysättiin ja suitsia vaihdettiin riimuihin. Ratsastajat siirtyivät istumaan kodalle, jossa nokipannukahvin tuoksu täytti kaikkien sieraimet.
Nypin pieniä oksanpätkiä kevyestä norjalaisesta villapaidastani, kun kävelimme takaisin hevosten luo. Maikki oli ilmeisesti syönyt heinänsä jo hyvän aikaa sitten, sillä se oli jo ehtinyt imuroida varvutkin kiinnityspaikkansa ympäriltä. Tamma katsoi minua ystävällisesti, kun kaivoin sille taskustani porkkananpalan ja pujotin suitset tamman tulenpunaisen riimun alle.
Loppumatka sujui mutkattomasti. Hevoset olivat tyytyväisiä, ja ratsastajat ihailivat vaihtuvia maisemia. Hiekkatiellä otimme reippaan pätkän laukkaa, ja hyväpohjaisilla reiteillä ravasimmekin pitkiä matkoja. Lähellä Nuppulanharjua kuljimme pitkän pätkän aivan Reimasjärven rantaa mukailevalla polulla, ja lopulta saavuimme varsinaiselle uittorannalle. Moni halusi uittaa hevostaan tai jäädä kahluuttamaan niitä. Suurin osa hevosista polski vedessä kuin pienet varsat konsanaan, ja me ihmiset saimme nauraa katketaksemme niiden tempauksille. Lopulta, jotkut jo lähes vedestä valuvina, lähdimme kiipeämään laitumen viertä kulkevaa heinittynyttä polkua pitkin takaisin tallin mäelle. Tunnelma oli iloinen ja pirteä, vaellus oli ollut oikein onnistunut!
Vaelluksen osallistujat olivat kerääntyneet Nuppulanharjun pihalle. Päivä oli kaunis, aurinko kurkisteli meitä kevyen pilviharson takaa. Toiset tekivät viime hetken säätöjä jalustinhihnoihin, toiset tarkistelivat vielä satulavöitä. Jotkut juttelivat innokkaasti keskenään, siinä missä jotkut halusivat olla hieman sivummalla. Pysäytin Maikin pihaton edustalle, ja tarkistin vielä muutamia kohtia sen varusteista. Satulaksi vaellukselle olin valinnut konjakinruskean, yksityiskohtaisen ja kauniisti kirjaillun lännensatulani. Tukeva ja mukava lännensatula oli omiaan pitkälle ratsastukselle. Maikin suitset olivat hyvin pelkistetyt ja yksinkertaiset, niihin kuului vain ja ainoastaan kuolain ja hevosen pörröisten ruskeiden korvien takaa kiertävä hihna. Riimun olin pakannut mukaan satulalaukkuun, sitä tarvittaisiin taukopaikalla. Muiden hevosten riimut ja sekä ihmisten että nelijalkaisten eväät oli pakattu vanhaan Hiluxiin, jolla äitini Sigrid, Nuppulanharjun entinen yrittäjä, toisi ne kodalle.
Lähdimme pihasta matkaan tallitietä pitkin. Tiellä ei tallille menevän liikenteen lisäksi kulkenut autoja, mutta ryhmittäydyimme silti siististi oikeaan reunaan. Parilla hevosella tuntui olevan hieman kahinaa keskenään, ja teimmekin alkumatkasta muutaman paikan vaihdoksen, jotta kaikki saattoivat nauttia vaelluksesta rauhassa. Tien molemmin puolin levittäytyivät kullanväriset ohrapellot, ja hieman kauempana puiden takana välkkyivät Reimasjärven aallot. Ratsastajajoukon iloinen puheensorina, hevosten pärskähdykset ja kavioiden kopse värittivät äänimaisemaa, kun kuljimme loppukesän vielä vehreissä maisemissa.
Vajaan kilometrin kuluttua huikkasin porukalle, että kääntyisimme seuraavaksi metsään menevälle polulle. Polku kulki ojanpenkereen kautta, ja muutamaa hevosta meinasi hieman jännittää kulkea siitä. Rohkeamman kaverin perässä aremmatkin uskalsivat kuitenkin ylittää tämän kohdan, ja matka jatkui iloisissa merkeissä. Polku mutkitteli vanhaan kuusimetsään, ja kuulin ihastuneita huokauksia kun nuori orava hyppelehti polun yli.
Myöhemmin polun levetessä huutelin ryhmälle, olivatko kaikki valmiita ravaamaan. Kaikki myöntelivät, ja niin lähdimme kärjessä Maikin kanssa hölköttelemään rauhallisesti eteenpäin. Ryhmän järjestys oli nyt toimiva, ja pystyimme ravaamaan letkassa ongelmitta. Kumarruin hieman, kun polun ylle kaartuneet ohuet puunoksat pyyhkäisivät selkääni. Polun haarautuessa ryhmä siirtyi jälleen käyntiin, ja lähdimme nousemaan ylös Laukkavuorta kohti. Nousu oli jyrkkä, ja hevoset joutuivat paikoitellen ihan ponnistelemaan päästäkseen eteenpäin. Reitti oli paikoin kallioinen, ja muistutin ratsastajia, että yrittäisivät vain olla häiritsemättä hevosia niiden valitessa itse reittinsä. Vuoren laelle päästyämme meitä odotti tuttu, hento savun tuoksu, kun äidin kodalle sytyttämä nuotio otti meidät iloisesti lepattaen vastaan. Vaellusjoukkomme kävi tauolle - hevoset sidottiin turvallisin välimatkoin puihin ja kiinnityspuomeihin, ja jokainen sai eteensä annoksen heinää. Satulavöitä löysättiin ja suitsia vaihdettiin riimuihin. Ratsastajat siirtyivät istumaan kodalle, jossa nokipannukahvin tuoksu täytti kaikkien sieraimet.
Nypin pieniä oksanpätkiä kevyestä norjalaisesta villapaidastani, kun kävelimme takaisin hevosten luo. Maikki oli ilmeisesti syönyt heinänsä jo hyvän aikaa sitten, sillä se oli jo ehtinyt imuroida varvutkin kiinnityspaikkansa ympäriltä. Tamma katsoi minua ystävällisesti, kun kaivoin sille taskustani porkkananpalan ja pujotin suitset tamman tulenpunaisen riimun alle.
Loppumatka sujui mutkattomasti. Hevoset olivat tyytyväisiä, ja ratsastajat ihailivat vaihtuvia maisemia. Hiekkatiellä otimme reippaan pätkän laukkaa, ja hyväpohjaisilla reiteillä ravasimmekin pitkiä matkoja. Lähellä Nuppulanharjua kuljimme pitkän pätkän aivan Reimasjärven rantaa mukailevalla polulla, ja lopulta saavuimme varsinaiselle uittorannalle. Moni halusi uittaa hevostaan tai jäädä kahluuttamaan niitä. Suurin osa hevosista polski vedessä kuin pienet varsat konsanaan, ja me ihmiset saimme nauraa katketaksemme niiden tempauksille. Lopulta, jotkut jo lähes vedestä valuvina, lähdimme kiipeämään laitumen viertä kulkevaa heinittynyttä polkua pitkin takaisin tallin mäelle. Tunnelma oli iloinen ja pirteä, vaellus oli ollut oikein onnistunut!
28. helmikuuta 2016 tarinakisat Katriinan tallilla
tehtävänanto: Lisäät kuvan Instagramiin jossain vaiheessa kisapäivää. Suoritus: Kuvateksti sekä hashtagit. Tuomari ei ole varma minkälaisella suorituksella tässä luokassa menestyy: on sinun päätettävissäsi pyritkö valloittamaan realistisuudella vai huumorilla.
Millan ekat koulukisat aikoihin takana, mamma käyttäyty hienosti! :) Varsinkin raviosuuksilla tamma oli oikein elementissään :D #putte #kyllätostasaaollaylpeä #silläonhienoravi #suomenhevonen
tehtävänanto: Lisäät kuvan Instagramiin jossain vaiheessa kisapäivää. Suoritus: Kuvateksti sekä hashtagit. Tuomari ei ole varma minkälaisella suorituksella tässä luokassa menestyy: on sinun päätettävissäsi pyritkö valloittamaan realistisuudella vai huumorilla.
Millan ekat koulukisat aikoihin takana, mamma käyttäyty hienosti! :) Varsinkin raviosuuksilla tamma oli oikein elementissään :D #putte #kyllätostasaaollaylpeä #silläonhienoravi #suomenhevonen