rakenne- ja pääkuva © mlj 2012 ratsastuskuvat © ransu.kuvat.fi kuvia saa suuremmaksi klikkaamalla! Ventoksen Hupiainen on virtuaalihevonen Kilpailukalenteri:Hupi kilpailee porrastetuissa kilpailuissa, ja
päivittyvät ominaisuuspisteet löydät sen VH-profiilista. |
KTK-III
Ventoksen Hupiainenkutsumanimeltään "Hupi"
Suomenhevosruuna rautias, 152cm VH16-018-1972 syntynyt 08.07.2016 Suomessa 7-vuotias (3-vuotias 3.8.2016) estepainotus / 110cm kasvattaja yaren / Ventos omistaa Sippe (VRL-13703) / Nuppulanharju 15.03.2017 KTK-III palkittu pistein 65 Hupilla tavoitteena vielä SLA, ERJL sekä mahdollisesti YLA. Kiinnostukseni Hupia kohtaan kumpusi alunperin puhtaasti upeasta isästä ja kivasta nimiehdotuksesta. Lisäksi olin puolisen vuotta aiemmin ostanut samalta kasvattajalta tammavarsan, joka oli osoittautunut oikeaksi nappiostokseksi - miksipä siis en ostaisi toistakin kultakimpaletta? Kun näin Hupin kasvattajan laittaneen ilmoituksen vaihtokaupasta, jossa olisi mahdollista vaihtaa myös hevosia, suuntasin siltä istumalta järjestelemään orivarsan ostoa meille. Ja siellä se ihana ori nyt meidän tallissa rouskuttelee tyytyväisenä heiniään - nappiostokseksi se tämäkin osoittautui! Ventoksen Hupiainen, tutummin ihan vain Hupi, on sellainen vähän hölmö, mutta kuitenkin reipas ja sinänsä suhteellisen helppo hevonen. Ikuinen lapsi voisi kuvailla oria ehkä parhaiten - se ei saa koskaan tarpeekseen muiden hevosten pienestä härnäämisestä ja varsamaisesta kujeilusta hoitajalleen.
Hoitaessa Hupi on levoton ja kärsimätön - päätä harjatessa kannattaa olla tarkkana, sillä kun tämä ori kuopii, yltää etujalka varmasti reilusti yli metrin verran eteen. Kuopimista se käyttää hyväkseen myös ruoka-aikoina - Hupin karsinanoveen on viritetty kumimatto, koska kuopimisen seurauksena sekä oven alareuna että hevosen etujalat olivat varsin kovilla. Kaulan alta kulkiessa Hupi suurella todennäköisyydellä yrittää mukamas leikillään näpsäistä hoitajaansa, mutta pieni näpäytys turvalle ja tiukka ei saavat sen yleensä lopettamaan. Suojia laittaessa ori nostelee jalkojaan ja häilää omiaan. Suitsiessa Hupin kanssa ei ilmene suurempia ongelmia, satuloidessa vyötä kiristäessä sen sijaan on syytä olla tarkkana, sillä ori on taitava pullistelemaan vatsaansa. Kengityssepän suosikkeja Hupi ei ole, sillä onhan se nyt aivan liikaa vaadittu seistä niin pitkään paikoillaan, vieläpä kolmella jalalla. Ori nykii kavioitaan ja heijaa itseään edestä taakse. Ratsastaessa Hupi on todella eteenpäinpyrkivä ja sillä on kokoonsa nähden melko isot askeleet. Hupi on sileällä hyvin paljon istunnalla ratsastettava hevonen, eikä se tykkää liiasta himmailusta. Ori osaa varsinkin radalla olla toisinaan vahva edestä, jonka takia sillä on esteillä käytössä pelhamkuolain. Sileällä Hupin kanssa kyllä pärjää helposti nivelilläkin - esteillä se vain tuppaa innostumaan ja alkaa helposti kaahottelemaan ilman vahvempaa kuolainta. Hupilla on hyvä ja pehmeä hyppytyyli, johon on helppo päästä mukaan. Maastossa Hupi on yksin ollessaan kyttäilevää sorttia, mutta luotettavan kaverin kanssa on oriilla maastoilu varsin mukavaa. Kisapaikalla Hupi on usein aluksi tohkeissaan kaikesta siitä hevospaljoudesta, eikä malta keskittyä olennaiseen. Mikäli kilpapaikalla on käytössä katokset, viritetään Hupin eteen usein loimi tai vastaava, jotta ori ei näkisi ihan jokaista edestä kulkevaa hevosta. Näin hevonen saadaan rauhoittumaan ja säästämään energiansa itse suoritukseen. |
Sukutaulu:
Sukulaisten saavutukset merkitty toiseen polveen asti!
|
|
isälinja: Hulipeli KIR - Hippapeli KIR - Antti-Kristian (3)
emälinja: A.I. Takiainen - Taskuprinsessa - Eskoona (3)
emälinja: A.I. Takiainen - Taskuprinsessa - Eskoona (3)
Jälkeläiset:
Valmennukset & päiväkirja:
10.10.2017 estevalmennus +200 sanaa, valmentajana Penelopeia
Hupi-nimisen suokkiorin tämänpäiväinen estevalmennus aloitettiin heti reippaaseen tahtiin, sillä otimme jo alkuverryttelyyn mukaan runsaasti laukkaa. Kehotin ratsastajaa etsimään jo alusta lähtien laukkaan tahtia mielessä pitäen hyvän ratatemmon, jotta pääsisimme itse esteiden pariin. Aloitimme hypyt tulemalla muutaman kerran verryttelyä varten rakentamiani ristikkoa ja pystyä. Hupilta löytyi paljon imua esteille, ja se lähtikin melko kovaa puskemaan heti kun oli lukinnut esteen näköpiiriinsä. Pyrimmekin saamaan oriin hieman rauhallisuutta lähestymisissä, jotta esteelle tultaisiin vähän turvallisemmassa temmossa.
Hypyt sujuivat kuitenkin pääosin hyvin, joten ratsukko sai alkaa tulla päivän varsinaista estetehtävää, eli pientä neljän hypyn rataa. Tiet esteille olivat melko tiukkoja, joten aikaa hevosen suoristamiseen ei jäänyt paljoa. Kaksi ensimmäistä estettä hypättiin erikseen, ja viimeiset kaksi, okseri ja pysty, muodostivat yhdessä suhteutetun, hieman kaarevan linjan. Hupi tuli rataa hypätessä melko vahvaksi edestä, joten sitä jouduttiin ratsastamaan aluksi vähän vahvemmilla avuilla. Muutaman kerran huusin ratsukolle ennen estettä suosiolla “tee voltti!” kun vauhti lähti aivan liikaa käsistä, ja oli aikalisän paikka. Voltilla ratsastaja saikin aina Hupiin hyvin kontaktin takaisin, ja esteelle lähestyminen sujui sen jälkeen huomattavasti paremmin. Varsinkin suhteutetulla linjalla hypyt tulivat jälkimmäiselle esteelle hieman liian pohjaan, kun muutamalla kerralla Hupi tuli linjalle hieman liian kovalla laukalla. Hyppyjen myötä kontakti kuitenkin parani, ja viimeisellä hyppykerralla tempo pysyi jo huomattavasti paremmin hallussa. Ratsastajan tulikin lähinnä muistaa ratsastaa jokaisena hetkenä tarkasti, sillä jos ratsastus unohtui ja jäi vain matkustajaksi, otti ori tilanteen heti omaan haltuunsa ja lähti kiihtymään ylikierroksille.
Viimeisellä hyppykerralla esteet olivat suurinpiirtein metrin korkeudessa, ja siihen jätimmekin hypyt tältä erää. Kunhan vauhti saatiin kuriin oli Hupi oikein kykenevä estehevonen, jolla oli varmasti kirkas tulevaisuus myös kisaradoilla.
Hupi-nimisen suokkiorin tämänpäiväinen estevalmennus aloitettiin heti reippaaseen tahtiin, sillä otimme jo alkuverryttelyyn mukaan runsaasti laukkaa. Kehotin ratsastajaa etsimään jo alusta lähtien laukkaan tahtia mielessä pitäen hyvän ratatemmon, jotta pääsisimme itse esteiden pariin. Aloitimme hypyt tulemalla muutaman kerran verryttelyä varten rakentamiani ristikkoa ja pystyä. Hupilta löytyi paljon imua esteille, ja se lähtikin melko kovaa puskemaan heti kun oli lukinnut esteen näköpiiriinsä. Pyrimmekin saamaan oriin hieman rauhallisuutta lähestymisissä, jotta esteelle tultaisiin vähän turvallisemmassa temmossa.
Hypyt sujuivat kuitenkin pääosin hyvin, joten ratsukko sai alkaa tulla päivän varsinaista estetehtävää, eli pientä neljän hypyn rataa. Tiet esteille olivat melko tiukkoja, joten aikaa hevosen suoristamiseen ei jäänyt paljoa. Kaksi ensimmäistä estettä hypättiin erikseen, ja viimeiset kaksi, okseri ja pysty, muodostivat yhdessä suhteutetun, hieman kaarevan linjan. Hupi tuli rataa hypätessä melko vahvaksi edestä, joten sitä jouduttiin ratsastamaan aluksi vähän vahvemmilla avuilla. Muutaman kerran huusin ratsukolle ennen estettä suosiolla “tee voltti!” kun vauhti lähti aivan liikaa käsistä, ja oli aikalisän paikka. Voltilla ratsastaja saikin aina Hupiin hyvin kontaktin takaisin, ja esteelle lähestyminen sujui sen jälkeen huomattavasti paremmin. Varsinkin suhteutetulla linjalla hypyt tulivat jälkimmäiselle esteelle hieman liian pohjaan, kun muutamalla kerralla Hupi tuli linjalle hieman liian kovalla laukalla. Hyppyjen myötä kontakti kuitenkin parani, ja viimeisellä hyppykerralla tempo pysyi jo huomattavasti paremmin hallussa. Ratsastajan tulikin lähinnä muistaa ratsastaa jokaisena hetkenä tarkasti, sillä jos ratsastus unohtui ja jäi vain matkustajaksi, otti ori tilanteen heti omaan haltuunsa ja lähti kiihtymään ylikierroksille.
Viimeisellä hyppykerralla esteet olivat suurinpiirtein metrin korkeudessa, ja siihen jätimmekin hypyt tältä erää. Kunhan vauhti saatiin kuriin oli Hupi oikein kykenevä estehevonen, jolla oli varmasti kirkas tulevaisuus myös kisaradoilla.