♱ kuollut 19.11.2017
Lepää rauhassa ♥
Lepää rauhassa ♥
© Kati kuvia saa suuremmaksi klikkaamalla! Ventoksen Puolikuu on virtuaalihevonen Kilpailukalenteri:
Kuu on kilpaillut porrastetuissa maksimitasolleen (vt. 5)
|
KTK-II, SLA-II, YLA2, KRJ-I, Bronze Award
Ventoksen Puolikuukutsumanimeltään "Kuu"
Suomenpienhevostamma rautias, 143cm VH15-018-2320 syntynyt 14.10.2015 Suomessa 12-vuotias (4-vuotias 10.11.2015) koulupainotus, Helppo A kasvattaja yaren / Ventos omistaa Sippe (VRL-13703) / Nuppulanharju KTK-II palkittu pistein 70 SLA-II palkittu pistein 86 YLA2 palkittu pistein 95 KRJ-I palkittu pistein 105 Bronze Award palkittu prosentein 60,556 % Noin yleisesti Kuu on luonteeltaan hyvin persoonallinen hevonen - sen kanssa toimiessa ei koskaan tule vastaan kahta samanlaista päivää! Tamman käsiteltävyys riippuu paljolti neidin sen päiväisestä mielialasta. Toisena päivänä kaksi metriä tallipihalla siirtyneet kottikärryt ja oma varjo ovat Kuun mielestä hengenvaarallisia, seuraavana päivänä vierestä ohi huristeleva tukkirekkakaan ei neitiä hetkauta. Säikkyessään Kuu hyppii, pörisee ja ylipäänsä sinkoilee kaikkiin mahdollisiin eri ilmansuuntiin.
Hoitaessa Kuu on useimpina päivinä malttamaton, mikäli sille ei anna muuta tekemistä. Parhaiten tamma pysyykin aloillaan heinillä, joita se saa rauhassa rouskutella harjauksen aikana. Kuu kutiaa herkästi harjatessa, joten sen puhdistamiseen voi rohkeasti käyttää hiukan kovempia harjoja. Suitsiessa, satuloidessa tai muussa varustamisessa ei ilmene sen erikoisempia ongelmia satunnaista pullistelua lukuun ottamatta. Suihkepulloja tai hanasta suihkuavaa pesuvettä Kuu ei kestä alkuunkaan, ja tämä kannattaakin pitää mielessä tamman kanssa puuhatessa. Hyönteismyrkky levitetään sienellä ja pesu suoritetaan "liruttamalla" vettä hanasta hiljaisella teholla. Ratsastaessa Kuu innostuu ja on hyvin eteenpäinpyrkivä. Aina välillä pikkutammalla tuntuu olevan turhankin paljon puhtia ja energiaa, tällöin sitä yleensä juoksutetaankin liinassa hetki ennen ratsastusta. Liika reippaus nimittäin ilmenee Kuun käytöksessä pukitteluna ja talutuksestakin tuttuna sinkoiluna mihin sattuu. Kun tamman saa keskittymään työntekoon tosissaan, työskentelee se hyvällä motivaatiolla ja liikkuu ratsastajan alla kauniisti. Kilpailupaikalla Kuu on aluksi hermostunut ja ihmeissään kaikesta hevos- ja ihmisvilinästä. Kisamatkoilla tammalla täytyy aina olla mukana hevosseuralainen, sillä Kuu ei osaa matkustaa yksin. Yksin matkustaessaan se hikoaa ja suorastaan tärisee, tämä taas vaikuttaa kilpailusuoritukseen ja hevoseen muutenkin negatiivisesti. Lämmittelyssä Kuu voi vielä nähdä niitä kuuluisia pieniä vihreitä miehiä verryttelyalueen laitamilla, mutta pikkuhiljaa verkan edetessä se yleensä rentoutuu ja yrittää parhaansa. |
Sukutaulu:
Sukulaisten saavutukset merkitty vain toiseen polveen asti!
|
|
isälinja: Riiviöiden Elosalama - Wadelman Epeli - Nerian Komu - LD Virne - Keijun Rentukka - Taikatuulen Tuiskaus - Hevosenkengän Kuiskaus - Iki-Ihana (8)
emälinja: Koivumäen Kuu - Lakean Kamomilla - Fiktion Hurmuriina - Koistilan Ikiuni - Ellenin Hyasintti - Hempukka (6)
emälinja: Koivumäen Kuu - Lakean Kamomilla - Fiktion Hurmuriina - Koistilan Ikiuni - Ellenin Hyasintti - Hempukka (6)
JÄLKELÄISET:
08.07.2016 sh-t. Nupun Aamutar (i. Moon Aamunkoi)
09.09.2016 sph-o. Wiherkankaan Pelimanni (i. Fiktion Joukahainen)
18.11.2016 sph-t. Nupun Kuutaika (i. Hämypuron Urho)
09.09.2016 sph-o. Wiherkankaan Pelimanni (i. Fiktion Joukahainen)
18.11.2016 sph-t. Nupun Kuutaika (i. Hämypuron Urho)
Valmennukset ja Päiväkirja:
25.01.2017 Ratsastusta sileällä +200 sanaa, kirjoittanut omistaja
Talutin Kuun maneesiin, ja nappasin katsomon vierestä mukaani puisen jakkaran. Vein hevosen maneesin keskelle, ja kirin vyötä vielä varovasti pari reikää. Vedin jalustimet molemmilta puolilta alas, ja nousin satulaan jakkaran päältä. Kuu tuntui kaikeksi onneksi olevan tänään ei-niin-säikyllä ja yhteistyöhaluisella tuulella, joten todennäköisesti se ei ratsastuksen aikana päättäisi sinkoilla jokaiseen ilmansuuntaan pienimmästäkin risahduksesta. Painoin pohkeet kevyesti piekkaritamman kylkiin, ja annoin sen kävellä vapain ohjin. Alkukäynneissäkin huolehdin kuitenkin tarkasti siitä, että Kuun käynti säilyi reippaana ja vetävänä. Tein joitakin pysähdyksiä, ja kävelin pari kierrosta vielä toiseenkin suuntaan.
Ohjat kerättyäni ja hetken Kuuta käynnissä ratsastettuani pyysin tammalta ravia, alkaen tehdä toisella pitkällä sivulla avoja, voltit joka kulmaan ja vähän laukkasiirtymisiä toisella pitkällä sivulla. Laukkasiirtymisissä pyrin siihen, että sain siirrettyä Kuun mahdollisimman pienillä ja siisteillä avuilla hetkeksi laukkaan, takaisin raville, taas laukkaan ja niin edespäin. Tällaisella harjoituksella saisin Kuuta hieman hereille ja kuuntelemaan apuja tarkkaavaisemmin. Kuu oli alusta asti liikkunut mukavan ryhdikkäästi, ja ravissa oli miellyttävää istua tamman polkiessa takasilla kunnolla vatsansa alle. Kuu liikkui pehmeästi kuolaimella, ja toteutti pyyntöjäni parhaansa mukaan. Hetken päästä sallin hevosen siirtyä hetkeksi kävelemään, ennen kuin aloittaisimme varsinaisen laukkatyöskentelyn.
Laukassa aloin ratsastamaan vähän vaihtoja askeleessa sekä väistöjä. Kuu vaihtoi laukat todella hyvin, vaikka meinasikin välillä alkaa tarjota vaihtoja myös väistäessä. Loppuratsastus sujui hyvin, ja lopuksi Kuu sai vielä rauhassa ravissa venyttää itseään eteen alas.
21.01.2017 Mitä Kuulle kuuluu? +100 sanaa, kirjoittanut omistaja
Kuun kanssa ollaan viime aikoina tiiviisti tähdätty laatuarvosteluihin, ja sen viikko-ohjelmaa on suunniteltu tavallista tarkemmin. Tammalla ollaan treenattu sileällä nelisen päivää viikossa, yksi päivä on ollut vapaa ja loput kaksi maastoilua tai hyppäämistä. Valmentajamme Tuija on käynyt luonamme ainakin pari kertaa viikossa pitämässä huolen yhteistyön säilymisestä. Kuu on ollut viime päivät kovista pakkasista johtuen todella pörheänä, ja se onkin hieman näkynyt tamman ratsastettavuudessa. Onneksi Kuulla on tarhassa monen monta leikkikaveria, joiden kanssa se saa riehua niin paljon kuin sielu sietää, aamusta iltaan.
Kuu muistuttaa tällä hetkellä lähinnä pörröistä mammuttia talvikarvansa kanssa, ja ennen tulevaa laatuarvostelua se täytyisikin klipata, ainakin osittain. Ennen laatiksia tammalle on myös suunnitteilla varsa, oriista ei ole vielä varmuutta. Ennestäänhän Kuulla on kaksi varsaa, ja se on jo niiden kanssa osoittanut olevansa todella hyvä ja huolehtiva emä.
Kuun kanssa ollaan viime aikoina tiiviisti tähdätty laatuarvosteluihin, ja sen viikko-ohjelmaa on suunniteltu tavallista tarkemmin. Tammalla ollaan treenattu sileällä nelisen päivää viikossa, yksi päivä on ollut vapaa ja loput kaksi maastoilua tai hyppäämistä. Valmentajamme Tuija on käynyt luonamme ainakin pari kertaa viikossa pitämässä huolen yhteistyön säilymisestä. Kuu on ollut viime päivät kovista pakkasista johtuen todella pörheänä, ja se onkin hieman näkynyt tamman ratsastettavuudessa. Onneksi Kuulla on tarhassa monen monta leikkikaveria, joiden kanssa se saa riehua niin paljon kuin sielu sietää, aamusta iltaan.
Kuu muistuttaa tällä hetkellä lähinnä pörröistä mammuttia talvikarvansa kanssa, ja ennen tulevaa laatuarvostelua se täytyisikin klipata, ainakin osittain. Ennen laatiksia tammalle on myös suunnitteilla varsa, oriista ei ole vielä varmuutta. Ennestäänhän Kuulla on kaksi varsaa, ja se on jo niiden kanssa osoittanut olevansa todella hyvä ja huolehtiva emä.
19.01.2017 kouluvalmennus +200 sanaa, kirjoittanut tallin valmentaja Tuija Vuori (omistaja)
"Hyvä, pidä vaan ulko-ohjan tuki kokoajan ettei hevonen ala taipua liikaa sisälle ja punkea yhtään lapa edellä", opastin Kuun selässä istuvaa Sippeä. Kuu ravasi ratsastajan alla eteenpäinpyrkivänä ja pyöreänä, ja pärskähteli tyytyväisenä. "Noin, ota vaan hetkeks käynnille", sanoin Sipelle. Pienten välikäyntien jälkeen olisi tarkoitus jatkaa hieman kolmikaarisen kiemurauran parissa. Jokaiseen kaareen tehtäisiin voltit, ja tehtävää tultaisiin kaikissa askellajeissa.
"Ota vaan ohjat taas käteen ja aletaan tulla tätä tehtävää! Eka siis tuut käynnissä, sit tonne vastakkaiselle pitkälle sivulle ravissa vähän avoja, päätyihin voit tehä ympyrät joilla pysähdys, peruutus ja laukannosto suoraan. Uralle otat jo laukan sit alas" neuvoin Sipelle tehtävää. Kuu käveli tarmokkaasti kolmikaarisella ja astui hyvin alleen, asettuen volteilla rehellisesti. Peruutuksessa tamma vastusteli hieman Sipen kättä vasten, mutta nosto sujui hyvin ja ilman turhia käyntiaskelia välissä. Kuu laukkasi laadukasta laukkaansa uralle saakka, ja siirtyi sitten kuuliaisesti takaisin käyntiin. Pitkän sivun avot sujuivat hyvin, ja kohta koko setti kolmikaariset mukaan lukien tultiin jo ravissa, päädyn laukkoja lukuun ottamatta. Pienellä herkistelyllä Kuu saatiin reagoimaan pidätteisiin paremmin pysähdyksissä suoraan ravista, kun alussa se olisi vain halunnut jatkaa ravailua noteeraamatta pidätteitä. Lopuksi avot ja kolmikaarinen tultiin vielä laukassa muutamaan otteeseen, tämäkään ei tuottanut Sipelle ja Kuulle kummempia vaikeuksia. Loppuverkoissa Kuu sai venyttää kaulaansa eteen ja alas, ja liikkua vapaammassa muodossa.
"Hyvä, pidä vaan ulko-ohjan tuki kokoajan ettei hevonen ala taipua liikaa sisälle ja punkea yhtään lapa edellä", opastin Kuun selässä istuvaa Sippeä. Kuu ravasi ratsastajan alla eteenpäinpyrkivänä ja pyöreänä, ja pärskähteli tyytyväisenä. "Noin, ota vaan hetkeks käynnille", sanoin Sipelle. Pienten välikäyntien jälkeen olisi tarkoitus jatkaa hieman kolmikaarisen kiemurauran parissa. Jokaiseen kaareen tehtäisiin voltit, ja tehtävää tultaisiin kaikissa askellajeissa.
"Ota vaan ohjat taas käteen ja aletaan tulla tätä tehtävää! Eka siis tuut käynnissä, sit tonne vastakkaiselle pitkälle sivulle ravissa vähän avoja, päätyihin voit tehä ympyrät joilla pysähdys, peruutus ja laukannosto suoraan. Uralle otat jo laukan sit alas" neuvoin Sipelle tehtävää. Kuu käveli tarmokkaasti kolmikaarisella ja astui hyvin alleen, asettuen volteilla rehellisesti. Peruutuksessa tamma vastusteli hieman Sipen kättä vasten, mutta nosto sujui hyvin ja ilman turhia käyntiaskelia välissä. Kuu laukkasi laadukasta laukkaansa uralle saakka, ja siirtyi sitten kuuliaisesti takaisin käyntiin. Pitkän sivun avot sujuivat hyvin, ja kohta koko setti kolmikaariset mukaan lukien tultiin jo ravissa, päädyn laukkoja lukuun ottamatta. Pienellä herkistelyllä Kuu saatiin reagoimaan pidätteisiin paremmin pysähdyksissä suoraan ravista, kun alussa se olisi vain halunnut jatkaa ravailua noteeraamatta pidätteitä. Lopuksi avot ja kolmikaarinen tultiin vielä laukassa muutamaan otteeseen, tämäkään ei tuottanut Sipelle ja Kuulle kummempia vaikeuksia. Loppuverkoissa Kuu sai venyttää kaulaansa eteen ja alas, ja liikkua vapaammassa muodossa.
20.12.2016 Kisareissu +200 sanaa, kirjoittanut Kati
Kello soi kolmelta aamulla enkä meinaa herätessäni tajuta missä olen. Hämärästi mieleeni juolahtaa minun olevan Sippen luona vierailemassa. Olinhan luvannut tulla hänelle ja Kuulle hoitajaksi yhden kisapäivän ajaksi. Että pitikin lupautua, ihan kuin aikaisista aamuista ei saisi omienkin hevosten kanssa kärsiä tarpeeksi.
Kömmin pelkääjän paikalle ja Sippe ojentaa heti käteeni termosmukin. "Keitin sulle kahvia, kuulin Miljalta että nukahdat aina autoon jos et oo ite kuskina". Kiroan mielessäni Miljan maanrakoon samalla kun yritän hymyillä ja kiittää kahvista. En edes juo kahvia, mutta pakkohan se on kohteliaisuudesta tämän kerran.
Neljä tuntia myöhemmin olemme perillä kisapaikalla. Tehtäväni on varustaa Kuu ja valmistella se verkkaan Sippeä varten sillä aikaa, kun hän käy kansliassa vahvistamassa ilmoittautumisen. Heinätuppo nassun edessä Kuun harjaus ja varustaminen sujuvat hetkessä. Vielä viimeisenä silauksena letitän tamman harjan kun se kerrankin malttaa seistä paikoillansa. Kaipa silläkin on vielä unihiekkaa silmissä. Kävelytän tammaa vielä vartin ennenkuin autan Sipen Kuun selkään. "Hyvin se menee, se on vielä ihan unessa eikä edes ole tajunnut poistuneensa kotoa!" Sippe ihmettelee asiaa ja vihjaa minun huumanneen yleensä hieman rauhattomammin käyttäytyneen tamman.
Katsomosta seurattuna Sipen ja Kuun suoritus näytti hyvältä ja niinhän se oli mennyt luokan tuomareidenkin mielestä. Parivaljakko sijoittui luokassansa toiseksi erinomaisin prosentein. Kotimatkalla kävimme vielä matkan varrella olevalla huoltoasemalla hieman syömässä, ennen kuin palasimme takaisin Nuppulanharjuun.
Kello soi kolmelta aamulla enkä meinaa herätessäni tajuta missä olen. Hämärästi mieleeni juolahtaa minun olevan Sippen luona vierailemassa. Olinhan luvannut tulla hänelle ja Kuulle hoitajaksi yhden kisapäivän ajaksi. Että pitikin lupautua, ihan kuin aikaisista aamuista ei saisi omienkin hevosten kanssa kärsiä tarpeeksi.
Kömmin pelkääjän paikalle ja Sippe ojentaa heti käteeni termosmukin. "Keitin sulle kahvia, kuulin Miljalta että nukahdat aina autoon jos et oo ite kuskina". Kiroan mielessäni Miljan maanrakoon samalla kun yritän hymyillä ja kiittää kahvista. En edes juo kahvia, mutta pakkohan se on kohteliaisuudesta tämän kerran.
Neljä tuntia myöhemmin olemme perillä kisapaikalla. Tehtäväni on varustaa Kuu ja valmistella se verkkaan Sippeä varten sillä aikaa, kun hän käy kansliassa vahvistamassa ilmoittautumisen. Heinätuppo nassun edessä Kuun harjaus ja varustaminen sujuvat hetkessä. Vielä viimeisenä silauksena letitän tamman harjan kun se kerrankin malttaa seistä paikoillansa. Kaipa silläkin on vielä unihiekkaa silmissä. Kävelytän tammaa vielä vartin ennenkuin autan Sipen Kuun selkään. "Hyvin se menee, se on vielä ihan unessa eikä edes ole tajunnut poistuneensa kotoa!" Sippe ihmettelee asiaa ja vihjaa minun huumanneen yleensä hieman rauhattomammin käyttäytyneen tamman.
Katsomosta seurattuna Sipen ja Kuun suoritus näytti hyvältä ja niinhän se oli mennyt luokan tuomareidenkin mielestä. Parivaljakko sijoittui luokassansa toiseksi erinomaisin prosentein. Kotimatkalla kävimme vielä matkan varrella olevalla huoltoasemalla hieman syömässä, ennen kuin palasimme takaisin Nuppulanharjuun.