† Kuollut
KTK-II, YLA1, 3 Star Prospect
Viehättävän Helmisumukutsumanimeltään "Helvi"
Suomenhevostamma punarautias, 157cm rekisterinumero: VH15-018-1867 syntynyt 07.03.2014 Suomessa 18-vuotias (4-vuotias 20.06.2016) koulupainotus, Helppo A kasvattaja Ram., Viehättävä omistaa Sylvi Keloranta (VRL-13703) / Nuppulanharju Viehättävän Helmisumu on virtuaalihevonen, eli se ei ole oikeasti olemassa. 30.04.2022 Kantakirjattu ratsusuunnalle II-palkinnolla pistein 75.
31.12.2022 YLA1 palkittu pistein 100. 6.8.2022 Rate My Horse - ensiarvostelu. Tuloksena 3 Star Prospect, pistein 984/1900p |
Helvin kuvat © Vibaja
|
Viehättävän Helmisumu eli Helvi on rauhallisen suomenhevostamman perikuva.
Helvi rakastaa ruokaa, ja kärttääkin pihattomme heinä- ja rehuautomaateilta ruokaa varmasti useammin kuin yksikään muu laumamme hevonen. Tietokone seuraa hevosten harjaan kiinnitettyjen anturien avulla, mitkä hevosista kulloinkin käyvät ruokintapisteillä. Helvin nimi toistuu tässä listassa erittäin usein, vaikka automaatti ei anna sille sen useammin ruokaa kuin muillekaan. Aina on hyvä tarkistaa, sanoo Helvi! Tamma on myös erittäin hyvä rehunkäyttäjä, ja tästä syystä sen linjoja täytyy tarkkailla huolellisesti, jotta paino pysyy terveellisissä lukemissa. Hoitaessa Helvi on rauhallinen ja ystävällinen, ja tykkää erityisesti vatsan alusen rapsuttamisesta. Tamma nauttii kaikenlaisesta hipeltämisestä ja puunaamisesta, ja usein nuokkuu hoitaessa alahuuli lerpallaan. Helvi on kaikin puolin toimiva käsitellä, eikä sen kanssa ole mitään erityisiä asioita, mitä pitäisi ottaa hoitaessa huomioon. Helvi on myös lasten käsiteltävissä, ja tuntuu huolehtivan pienistä ihmisistä aivan erityisellä tavalla. Se asettelee jalkansa varovaisesti, seuraa lasten liikkeitä ja on hienosti tilanteen tasalla. Selästä käsin Helvi jatkaa rauhallista ja varmaa linjaansa. Helvi ei ehkä luonnostaan ole maailman ketterin ja elastisin hevonen, mutta korvaa tämän ihailtavalla motivaatiolla ja iloisella asenteella. Tamma pitää eniten maastossa samoilusta, mutta kulkee tyytyväisenä myös kentällä. Se on varusteiden suhteen erittäin tarkka, ja häiriintyy erityisesti satulan osalta välittömästi, jos varuste istuu selkään hivenenkin huonosti. Tämän seurauksena Helvin kanssa ratsastetaankin usein huolettomammalla lampaankarvasatulalla, jolla se liikkuu poikkeuksetta hyvin ja mielellään. Helvillä on erittäin tasaiset askellajit ja mukavan leveä selkä, eli myös kokonaan ilman satulaa ratsastus on varsin mukavaa. Ultimaattista Helvin lempipuuhaa on uiminen, sitä se rakastaa aivan täysillä! Uimamaisterimme voisi polskia, sukellella ja loiskutella vedessä tilaisuuden tullen varmasti vaikka tuntikausia. |
Sukutaulu
i. VIR MVA Ch Viehättävän Savusumu (kadonnut) VSN National Champion, KTK-II, KRJ-I, SV-I, Jälkeläisluokka C |
|
|
isälinja: Viehättävän Savusumu - Metsäkartanon Harme - Mustamyrskyn Hallaus - Magnolian Kulta - Magnolian Karpaasi - Rimurin Lento (6)
emälinja: Viehättävän Helmi - Lempi UNI - Tinakenkätyttö U - Marjametsän Ensiaskel - Höpinän Pusuhuuli - Kirveltäjän Vilhelmiina - Hipitys (7)
emälinja: Viehättävän Helmi - Lempi UNI - Tinakenkätyttö U - Marjametsän Ensiaskel - Höpinän Pusuhuuli - Kirveltäjän Vilhelmiina - Hipitys (7)
Jälkeläiset:
Kilpailukalenteri
Helvi kilpailee porrastetuissa kilpailuissa. Päivittyvät ominaisuuspisteet löydät tamman VH-profiilista.
Helvin varusteita:Vaikka tallimme hevoset käyttävät useita varusteita ristiin eikä niillä suurimmaksi osaksi ole tarkalleen hevoskohtaisia varusteita, olemme koonneet tähän joitakin hevosella aktiivisesti käytettäviä varusteita.
Helvillä on punainen, pehmustettu nailonriimu, jota käytetään useimmissa hoitotilanteissa tai kun hevonen sidotaan kiinni. Punainen naruriimu kiertää meillä vähän hevoselta hevoselle, ja sitä käytetään monesti esimerkiksi maastokävelyillä tai välillä ratsastaessa. Helvillä käytetään pääsääntöisesti kaksia suitsia, yksinkertaisia yhden hihnan kuolainsuitsia sekä kapsonia, jossa kuolaimet ovat irrotettavat. Käytössä on myös kärrynpyörähackamore, joka voidaan kiinnittää tavallisiin suitsiin kuolaimen tilalle. Helvin oma satula on ruskea koulusatula, johon kuuluu vielä pehmeät jalustinhihnat ja turvajalustimet. Helvin kanssa käytetään kuitenkin usein lampaankarvasatulaa. Edustavammissa tilaisuuksissa Helvi käyttää useimmiten punaista, hieman keskiaikaistyylistä satulahuopaa. |
Päiväkirja
28.01.2023 Kouluvalmennus +300 sanaa, kirjoittanut Sojala
Kauniin ruskea suomenhevostamma käveli letkeästi pitkin maneesin uraa, voisin melkein vannoa että hevosella oli toinen silmä kiinni. “Tänään meillä on aiheena hevosen ratsastaminen paremmin pohjeavuille. Jarrutteleva hevonen jarruttaa varmasti enemmän, jos sitä jää puristamaan. Hyvä nyrkkisääntö siis on, laiskaa hevosta ratsastetaan jalka irti, kuuma hevonen taas vaatii ratsastajan jalan tukemaan. Ensimmäisenä haluan nähdä teräviä siirtymisiä, pitkällä sivulla vähintään kaksi, lyhyellä sivulla yksi.”
Helvi ravasi tasaisen varmasti eteenpäin, sen korvat lerputtivat sivuilla ja koko hevonen näytti nukkuneen rukoukselta. Ensimmäiset siirtymiset olivat hieman tahmeita ja hitaita, tamma kyllä teki selkeästi motivoituneena töitä, sen reaktiot tuntuivat vain olevan kuin hidastetussa filmissä. “Jos halutaan nopea hevonen, silloin tehdään nopeita harjoitteita. Nopeat, terävät siirtymiset askellajista toiseen tai esimerkiksi askellajin sisällä herättävät hitaampaa hevosta. Kun eteenpäinpyrkimys paranee, lisätään tehtävään erilaisia teitä ja suunnanmuutoksia. Pitäkää hevosen mieli terävänä ja valmiina seuraavaan tehtävään. En halua nähdä turhaa uran kiertämistä.”
Ratsastaja oli selkeästi saanut heräteltyä Helviä, nyt se ravasi mukavassa, tasapainoisessa tempossa eteenpäin. Ratsukko siirtyi pyynnöstäni tekemään erikokoisia ympyröitä ja voltteja ympärilleni. Alkuun tamma olisi halunnut puksuttaa eteenpäin kuin juna. Siirtymiset ympyröillä uhkasivat jäädä liian hitaiksi, hienosti ratsastaja sai kuitenkin jalalla ratsastettua tammaa eteenpäin. Laukka-ravi ja laukka-käynti siirtymiset saivat tammaan selkeästi isomman reaktion aikaiseksi, se suoritti varsin mallikkaasti siirtymiset niin ympyrällä, kuin suoralla urallakin.
“Okei, muutetaan hiukan tehtävää. Tehdään vieläkin nopeampia siirtymisiä, viisi askelta laukkaa ja käynti, viisi askelta käynti ja laukka. Nyt sekä hevosen että ratsastajan täytyy olla hereillä, nostoa täytyy valmistella jo toisen askeleen jälkeen. Ulkopohje siirtyy sentin taaksepäin, painopiste hieman sisäpuolella lantio auki jottei se jarruta hevosta.” Tamma venyi hieman pitkäksi ensimmäisissä siirtymisissä, ratsastajan painopiste oli liian edessä mikä aiheutti tamman lievän etupainoisuuden. “Selkä suorana, kuvittele että joku vetää kypärän nupista, älä lepää kaulalla koska Helvi valuu heti liian etupainoiseksi. Jalka kiinni, tää ei ole mikään poniratsastajien tunti, se on herätelty niin hyvin että vähempi jalka riittää.” Ratsastajan suoristettua asentoansa, Helvi tuntui nousevan vähintään kymmenen senttiä ylöspäin. Vieläkin siirtymiset olivat hieman hitaita, mutta tamma jaksoi silti suorittaa tehtävää hyvällä tuulella. Muutaman siirtymisen jälkeen ratsukko koki jonkinlaisen ahaa-elämyksen, jonka jälkeen siirtymiset alkoivat olla hyvin nopeita ja teräviä. Loppua kohden Helvi siirtyi askellajista toiseen alle viiden askeleen jälkeen.
“Mahtavaa duunia molemmilta, sä sait hienosti sen ratsastettua eteen ja ylös! Kotiharjoituksena suosittelen jatkamaan näiden terävien siirtymisien tekoa ja rohkeasti ratsastamaan jalalla eteenpäin. ”
Kauniin ruskea suomenhevostamma käveli letkeästi pitkin maneesin uraa, voisin melkein vannoa että hevosella oli toinen silmä kiinni. “Tänään meillä on aiheena hevosen ratsastaminen paremmin pohjeavuille. Jarrutteleva hevonen jarruttaa varmasti enemmän, jos sitä jää puristamaan. Hyvä nyrkkisääntö siis on, laiskaa hevosta ratsastetaan jalka irti, kuuma hevonen taas vaatii ratsastajan jalan tukemaan. Ensimmäisenä haluan nähdä teräviä siirtymisiä, pitkällä sivulla vähintään kaksi, lyhyellä sivulla yksi.”
Helvi ravasi tasaisen varmasti eteenpäin, sen korvat lerputtivat sivuilla ja koko hevonen näytti nukkuneen rukoukselta. Ensimmäiset siirtymiset olivat hieman tahmeita ja hitaita, tamma kyllä teki selkeästi motivoituneena töitä, sen reaktiot tuntuivat vain olevan kuin hidastetussa filmissä. “Jos halutaan nopea hevonen, silloin tehdään nopeita harjoitteita. Nopeat, terävät siirtymiset askellajista toiseen tai esimerkiksi askellajin sisällä herättävät hitaampaa hevosta. Kun eteenpäinpyrkimys paranee, lisätään tehtävään erilaisia teitä ja suunnanmuutoksia. Pitäkää hevosen mieli terävänä ja valmiina seuraavaan tehtävään. En halua nähdä turhaa uran kiertämistä.”
Ratsastaja oli selkeästi saanut heräteltyä Helviä, nyt se ravasi mukavassa, tasapainoisessa tempossa eteenpäin. Ratsukko siirtyi pyynnöstäni tekemään erikokoisia ympyröitä ja voltteja ympärilleni. Alkuun tamma olisi halunnut puksuttaa eteenpäin kuin juna. Siirtymiset ympyröillä uhkasivat jäädä liian hitaiksi, hienosti ratsastaja sai kuitenkin jalalla ratsastettua tammaa eteenpäin. Laukka-ravi ja laukka-käynti siirtymiset saivat tammaan selkeästi isomman reaktion aikaiseksi, se suoritti varsin mallikkaasti siirtymiset niin ympyrällä, kuin suoralla urallakin.
“Okei, muutetaan hiukan tehtävää. Tehdään vieläkin nopeampia siirtymisiä, viisi askelta laukkaa ja käynti, viisi askelta käynti ja laukka. Nyt sekä hevosen että ratsastajan täytyy olla hereillä, nostoa täytyy valmistella jo toisen askeleen jälkeen. Ulkopohje siirtyy sentin taaksepäin, painopiste hieman sisäpuolella lantio auki jottei se jarruta hevosta.” Tamma venyi hieman pitkäksi ensimmäisissä siirtymisissä, ratsastajan painopiste oli liian edessä mikä aiheutti tamman lievän etupainoisuuden. “Selkä suorana, kuvittele että joku vetää kypärän nupista, älä lepää kaulalla koska Helvi valuu heti liian etupainoiseksi. Jalka kiinni, tää ei ole mikään poniratsastajien tunti, se on herätelty niin hyvin että vähempi jalka riittää.” Ratsastajan suoristettua asentoansa, Helvi tuntui nousevan vähintään kymmenen senttiä ylöspäin. Vieläkin siirtymiset olivat hieman hitaita, mutta tamma jaksoi silti suorittaa tehtävää hyvällä tuulella. Muutaman siirtymisen jälkeen ratsukko koki jonkinlaisen ahaa-elämyksen, jonka jälkeen siirtymiset alkoivat olla hyvin nopeita ja teräviä. Loppua kohden Helvi siirtyi askellajista toiseen alle viiden askeleen jälkeen.
“Mahtavaa duunia molemmilta, sä sait hienosti sen ratsastettua eteen ja ylös! Kotiharjoituksena suosittelen jatkamaan näiden terävien siirtymisien tekoa ja rohkeasti ratsastamaan jalalla eteenpäin. ”
28.08.2022 Tarinakilpailut Roan Ravine Ranchilla
Luokka 1. Reining: tekstituotos
Kesä päättyy ja syksyn viileät tuulet alkavat jo puhaltamaan, ja jos oikein siristää silmiään, puiden lehtien voi melkein nähdä vaihtavan jo väriään. Mitä tunteita vuodenajan vaihtuminen herättää sinussa taikkapa hevosessasi? Tarinan tulee liittyä jollain tapaa kilpailuihin, mutta sen ei täydy käsitellä suoritusta itsessään.
+150 sanaa, kirjoittanut omistaja
Harjasin Helvin kylkeä trailerin vieressä tamman katsellessa uteliaana ympärilleen. Helvi oli pikkuhiljaa alkanut vaihtaa kesäturkkia pois, ja paitani oli jo aivan ruskeiden karvojen peitossa. En voinut käsittää, miten saattoi olla jo elokuun loppu. Vastahan olin edellisen kerran kolannut lumia pihalla tai tuskastellut, miksi ei tullut haravoitua syksyllä vaan lehdet olivat jääneet pyörimään lumikerroksen alle. Katsahdin ylöspäin, ja huomasin pihan laidalla kasvaneen haavan lehtien alkaneen jo punertaa hieman.
Nostin ruskean lännensatulan Helvin pyöreään selkään ja asettelin sen kunnolla. Hevosta varustaessani ajattelin mennyttä kesää hieman haikeana. Hytisin hiukan, kun viileä alkusyksyn tuulenvire pyyhkäisi ylitsemme. Olisi kyllä pakko pukea t-paidan päälle ainakin huppari, tai muuten saisin palata kisaradalta sinisenä kalikkana. Hain hupparin auton takapenkiltä ja vedin sen ylleni. Äkkiä tunsin jonkinlaista epämääräistä hipellystä niskassani, ja pyyhkäisin ihoa kädelläni poistaakseni ärsyttävän tunteen aiheuttajan. Ja.. Ei voi olla totta! Syksyn ensimmäinen hirvikärpänen oli jo ehtinyt löytää luokseni. "Tämäkin vielä", puuskahdin ja jatkoin Helvin varustamista tuskallisen tietoisena siitä, että tänäkin syksynä joutuisin luultavasti kaivelemaan kypäräni alta möngertämästä noin tuhatseitsemänsataa hirvikärpästä, tai vaihtoehtoisesti ratsastamaan monta kuukautta kirjaimellisesti sukkahousut päässä, kuten tiesin monen tuttuni ratkaisevan tämänkin kimurantin ongelman. Huoh.
Luokka 1. Reining: tekstituotos
Kesä päättyy ja syksyn viileät tuulet alkavat jo puhaltamaan, ja jos oikein siristää silmiään, puiden lehtien voi melkein nähdä vaihtavan jo väriään. Mitä tunteita vuodenajan vaihtuminen herättää sinussa taikkapa hevosessasi? Tarinan tulee liittyä jollain tapaa kilpailuihin, mutta sen ei täydy käsitellä suoritusta itsessään.
+150 sanaa, kirjoittanut omistaja
Harjasin Helvin kylkeä trailerin vieressä tamman katsellessa uteliaana ympärilleen. Helvi oli pikkuhiljaa alkanut vaihtaa kesäturkkia pois, ja paitani oli jo aivan ruskeiden karvojen peitossa. En voinut käsittää, miten saattoi olla jo elokuun loppu. Vastahan olin edellisen kerran kolannut lumia pihalla tai tuskastellut, miksi ei tullut haravoitua syksyllä vaan lehdet olivat jääneet pyörimään lumikerroksen alle. Katsahdin ylöspäin, ja huomasin pihan laidalla kasvaneen haavan lehtien alkaneen jo punertaa hieman.
Nostin ruskean lännensatulan Helvin pyöreään selkään ja asettelin sen kunnolla. Hevosta varustaessani ajattelin mennyttä kesää hieman haikeana. Hytisin hiukan, kun viileä alkusyksyn tuulenvire pyyhkäisi ylitsemme. Olisi kyllä pakko pukea t-paidan päälle ainakin huppari, tai muuten saisin palata kisaradalta sinisenä kalikkana. Hain hupparin auton takapenkiltä ja vedin sen ylleni. Äkkiä tunsin jonkinlaista epämääräistä hipellystä niskassani, ja pyyhkäisin ihoa kädelläni poistaakseni ärsyttävän tunteen aiheuttajan. Ja.. Ei voi olla totta! Syksyn ensimmäinen hirvikärpänen oli jo ehtinyt löytää luokseni. "Tämäkin vielä", puuskahdin ja jatkoin Helvin varustamista tuskallisen tietoisena siitä, että tänäkin syksynä joutuisin luultavasti kaivelemaan kypäräni alta möngertämästä noin tuhatseitsemänsataa hirvikärpästä, tai vaihtoehtoisesti ratsastamaan monta kuukautta kirjaimellisesti sukkahousut päässä, kuten tiesin monen tuttuni ratkaisevan tämänkin kimurantin ongelman. Huoh.
20.08.2022 Working Equitation - treenit 100 sanaa, kirjoittanut omistaja
Tänään meillä Nuppulanharjussa järjestettiin pienimuotoiset Working Equitation - harjoitukset, joihin osallistuimme oman tallin puoleltakin kahdella hevosella. Minä ratsastin Helvillä ja äitini, Nuppulanharjun entinen talliyrittäjä Sigrid, Hempukalla.
WE oli meille entuudestaan jo jokseenkin tuttu laji, mutta oli hauskaa päästä tekemään samoja harjoituksia osaavan opettajan valvovan silmän alla. Helvin kanssa päästiin kaikki tehtävät vähintään kerran läpi, suosikkitehtävät kuten portti, silta ja renkaan seivästys tehtiin useampaankin kertaan. Helvi oli touhussa mukana iloisena ja tyytyväisenä. Yleensä se tykkää juuri tällaisesta touhuamisesta missä saa itsekin vähän enemmän miettiä, miten mistäkin kuuluu mennä. Valmentajalta saimme Helvin kanssa kehuja hyvästä yhteispelistä ja siitä, että kuuntelimme hyvin toinen toistamme.
Tänään meillä Nuppulanharjussa järjestettiin pienimuotoiset Working Equitation - harjoitukset, joihin osallistuimme oman tallin puoleltakin kahdella hevosella. Minä ratsastin Helvillä ja äitini, Nuppulanharjun entinen talliyrittäjä Sigrid, Hempukalla.
WE oli meille entuudestaan jo jokseenkin tuttu laji, mutta oli hauskaa päästä tekemään samoja harjoituksia osaavan opettajan valvovan silmän alla. Helvin kanssa päästiin kaikki tehtävät vähintään kerran läpi, suosikkitehtävät kuten portti, silta ja renkaan seivästys tehtiin useampaankin kertaan. Helvi oli touhussa mukana iloisena ja tyytyväisenä. Yleensä se tykkää juuri tällaisesta touhuamisesta missä saa itsekin vähän enemmän miettiä, miten mistäkin kuuluu mennä. Valmentajalta saimme Helvin kanssa kehuja hyvästä yhteispelistä ja siitä, että kuuntelimme hyvin toinen toistamme.
07.08.2022 Uimaretki + 250 sanaa, kirjoittanut omistaja
Helvin kanssa otettiin tänään ilo irti lämpimästä kesäpäivästä ja lähdettiin uimaan! Kipusin tamman kyytiin pihaton edessä olevalta korkealta lavalta, ja otimme kurssin kohti järven rantaa. Hevosen karvat pistelivät paljaita reisiä vasten, kun lompsimme loivaa alamäkeä kohti kauempana siintävää rantaa. Aurinko lämmitti suloisesti poskia, ja laitoin silmät kiinni saadakseni tästä hetkestä vielä paremmin kiinni. Linnut lauloivat, ja koira haukkui jossain kauempana. Ehkä mökkiläisiä, ajattelin. Suu vääntyi väkisinkin hymyyn, kun kiinnitin huomiota Helvin innostuneisuuteen ja hörössä oleviin korviin.
Rannassa hyppäsin alas hevosen selästä, halusin päästä itsekin uimaan. Uimaretkillämme minulla oli tapana vain liftata Helviltä kyyti rantaan asti. Olimme tehneet tamman kanssa näin useasti ennenkin - päästin Helvin irti ja annoin sen mennä itse tutkimaan rantaa sillä välin, kun kävin hakemassa mökin seinustalta omiin jalkoihini räpylät. Helvi ei epäröinyt hetkeäkään, vaan paineli suoraan rantaveteen ja alkoi loiskuttaa sitä etukaviolla kuin pahainen tenava. Annoin tamman nauttia vesileikeistä, ja nauroin kun vettä roiskui minunkin päälleni. Helvi laittoi turpansa veden alle, puhalteli kuplia veteen ja sitten tuijotti niitä. En ikinä ollut nähnyt hevosen tekevän näin, paitsi Helvin noin sata kertaa. Persoonallinen tyyppi. Hetken päästä tamma oli ilmeisesti saanut vesileikeistä tarpeeksensa, ja lähti kahlaamaan perässäni syvemmälle veteen. Minä lähdin uimaan, ja Helvi seurasi hetken kuluttua esimerkkiä. Uimme syvemmässä vedessä pienen ringin, välillä Helvi johti, välillä minä. Pian Helvi suuntasi kaislikkoon, kuten se yleensä aina teki. Tamma söi mielellään joitakin kaislalajeja, ja monesti napsi suuhunsa myös rantaveden yllä riippuvia nuoria koivunoksia.
Takaisin tallille lähdimme kävelemään minun ehdotuksestani noin puolen tunnin kuluttua. Helvi sai kävellä edellä laidunten välissä kulkevaa kapeaa polkua, ja hetken päästä lauma liittyi aidan toisella puolella seuraamme. Seitsemän aikuista hevosta ja yksi varsa, jokainen omia persooniaan. Me kävelimme yhdessä kohti kotia, taustanamme jo laskeva aurinko ja asumattomien metsien siluetit iltataivasta vasten.