Huukon kuvat © kasvattaja kuvia saa suuremmaksi klikkaamalla! Viehättävän Hurmori on virtuaalihevonen Kilpailukalenteri:
Huuko kilpailee porrastetuissa kilpailuissa, ja päivittyvät ominaisuuspisteet löydät sen VH-profiilista.
Näyttelytulokset:31.12.2016 - Susiraja - 4/7 - sertin arvoinen
|
KTK-II, KRJ-I, SLA-II
Viehättävän Hurmorikutsumanimeltään "Huuko"
Suomenpienhevosori rautias, 144cm VH15-018-2106 syntynyt 14.10.2015 Suomessa 10-vuotias (4-vuotias 23.04.2016) koulupainotus, Vaativa B kasvattaja Ram., Viehättävä omistaa Sippe (VRL-13703) / Nuppulanharju KTK-II palkittu marraskuussa 2015 pienhevossuunnalle 73 pisteellä. KRJ-I palkittu lokakuussa 2017 104,75 pisteellä. SLA-II palkittu lokakuun 2017 juhlatilaisuudessa 88 pisteellä. Alunperin Nuppulanharjuun ei pitänyt tulla ainuttakaan oria. Kuitenkin nähdessäni myynti-ilmoituksen pienestä, ponimaisen pyöreästä orivarsasta tartuin välittömästi puhelimeen ja sovin tapaamisen varsan ja tämän kasvattajan kanssa. Minun ei tarvinnut kuin kerran nähdä Hurmoriksi nimetty varsa luonnossa - tiesin heti, että tämä poika muuttaa meille. Ja niinhän siinä sitten kävi. Huukon saapuminen talliin todella aloitti uuden aikakauden - vasta sen ostamisen jälkeen Nuppiksen toiseksi toimintamuodoksi vakiintui hevosten aktiivinen kilpaileminen ja laatuarvosteluissa käyminen.
Viehättävän Hurmori on tallimme ensimmäinen, ja ainakin toistaiseksi ainoa ori. Yleisesti ottaen Huuko on suhteellisen helppo käsitellä. Raudikolla on rehellinen katse ja se on ratsastaessa miellyttämishaluinen ihmistä kohtaan. Pieniä orimaisia elkeitä Huukollakin kuitenkin on - täytyyhän tallin kuninkaan jotenkin erota muista pojista!
Hoitaessa Huuko on hieman malttamaton, mutta kuitenkin oriiksi suht helppo. Malttamattomuus ja pieni orimaisuus ilmenee lähinnä kuopimisena ja satunnaisina yrityksinä napsia ihmisen hihaa. Pehmeitä harjoja Huuko ei siedä - sen kanssa kannattaa siis suosia kovempia vaihtoehtoja kuten juuriharjaa ja piikkisukaa. Satuloidessa ori pysyy kiltisti paikoillaan, joskin satulavyö täytyy kiristää erityisen varovasti yksi reikä kerrallaan. Suojien laiton aikana Huuko osaa olla melkoisen rasittava kevyesti nousevien kinttujensa takia. Kuolaimet livahtavat oriin suuhun kuin huomaamatta. Muutkin hoitotoimenpiteet sujuvat melkolailla ongelmitta, vain kengittäessä Huuko saattaa nykiä jalkojaan ja vaihtaa painoaan rasittavasti puolelta toiselle. Taluttaessa pieni oriimme pysyy helposti käsissä - mitä nyt tammojen kohdalla pitää hieman pörhistellä ja esiintyä: "Katsokaahan tytöt, olen unelmienne prinssi Huuko!". Vain irtipäästämisen aikana tulee Huukon kanssa olla tarkkana. Ori nimittäin saattaa lähteä liikkeelle melkoisen railakkaasti, usein pukkien ja muiden hyppyjen saattelemana. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että ennen Huukon vapauttamista se käännetään pää tarhan porttia kohti - näin taluttajalla on hieman enemmän aikaa paeta, ennen kuin ori lähtee paikoiltaan tuhatta ja sataa. Ratsastaessa Huuko liikkuu alkukäynneistä alkaen aktiivisesti, ja on ennemminkin pidäteltävää kuin eteenpäinpotkittavaa tyyppiä. Ori on erittäin herkkä istunnassa tapahtuville muutoksille, ja tästä syystä esimerkiksi laukanvaihdot sujuvat vain hieman ratsastajan painopistettä muuttamalla. Ohjasapuja Huukon kanssa ei tarvitse käyttää paljoakaan. Oriin vahvuuksia kouluradalla ovat todennäköisesti sen askellajit. Huukolla on lennokkaat liikkeet, ja varsinkin lisättyjä askellajeja esitettäessä se on oikea liitokavio! Kisapaikalla Huuko alkaa touhottaa hevosmäärästä johtuen, tämäkin on lähinnä muille nelijalkaisille huutelua ja taluttajan ympäri steppailua. Ori on hyvä matkustaja, joten kopilla liikkuminen ei aiheuta sille lisästressiä. Verryttelyssä hössötys alkaa jäädä, ja viimesistään radalle siirryttäessä Huuko on kyllin rento keskittyäkseen suoritukseen tosissaan. |
Sukutaulu:
Sukulaisten saavutukset merkitty toiseen polveen asti!
|
|
isälinja: Seljasaaren Hurmos - Moon Aarre - Moon Ärräpää - Samoilija (4)
emälinja: Riiviöiden Ruusu - Viehättävän Tähdetön - MC Tähtikirkas - MC Tähtisumu (4)
emälinja: Riiviöiden Ruusu - Viehättävän Tähdetön - MC Tähtikirkas - MC Tähtisumu (4)
Jälkeläiset:
o. Nupun Harmori s. 14.04.2018 e. Pilvinaaraaja
o. Nupun Huvilius s. 23.02.2017 e. Seljasaaren Vilske
t. Vaaranmaan Sievä s. 26.12.2016 e. Ventoksen Sikuriina
t. Nupun Lasiliina s. 20.11.2016 e. Mörkövaaran Lasilintu
o. Nupun Huvilius s. 23.02.2017 e. Seljasaaren Vilske
t. Vaaranmaan Sievä s. 26.12.2016 e. Ventoksen Sikuriina
t. Nupun Lasiliina s. 20.11.2016 e. Mörkövaaran Lasilintu
Valmennukset ja päiväkirja:
27.09.2017 kouluvalmennus +200 sanaa, kirjoittanut tallin valmentaja Tuija Vuori (omistaja)
"Sieltä taas kun ne puomit tulee siihen eteen, niin aavistuksen viet kättä enemmän eteen ja annat Huukolle sitä kautta vähän tilaa venyttää selkää, ja ite jatkat sitä kevennystä puomien läpi", sanoin Sipelle maneesin keskeltä puhuen mikkiin. Sipellä oli käytössä korvanappi, jolla hän kuuli ohjeeni helposti eikä minun tarvinnut huutaa kurkku suorana. Sippe ja Huuko jumppasivat tämän päivän valmennuksessa puomien avulla. Puomit oli asetettu kaarevalle uralle pääty-ympyrällä, ja niitä oli peräkkäin kuusi. Lyhyelle sivulle palatessa ratsukon piti pysähtyä ja nostaa siitä suoraan laukka. Laukkaa tuli jatkaa lävistäjän läpi, päädyssä siirtää hevonen tasapainossa takaisin raviin ja tulla taas ravipuomit. Alkuverkassa oltiin keskitytty hyvin vahvasti siirtymisiin, taivutteluihin ja ulkopohkeen läpi saamiseen, jotta Huukosta tulisi pehmeämpi vasempaan eli sille vaikeampaan suuntaan, ja se ottaisi ratsastajan pohjeavut paremmin vastaan.
Huuko venytti askeltaan puomeilla ja venytti kaulaansa hieman alaspäin. Uralle tullessaan Sippe suoristi hevosen, teki muutaman puolipidätteen, tiivisti istuntaansa ja teki siistin pysähdyksen. Laukka nousi ilman ensimmäistäkään raviaskelta, ja Huuko pärski tyytyväisenä peräänannossa ratsukon laukatessa kaarteen läpi. Läviställä Sippe pyysi aavistuksen enemmän pohkeella eteen ottaen kuitenkin ohjeideni mukaisesti ohjalla pieniä puolipidätteitä, saadakseen Huukon vielä laukassa hieman paremmin takaosalleen ja nousemaan hiukan edestä. Päädyssä ratsukko siirtyi raviin, ja ylitti ravipuomit vielä edellistä yritystä paremmassa tasapainossa ja rytmissä. Onnistuneen suorituksen jälkeen oli hyvä siirtyä loppuverryttelyjen pariin.
26.09.2017 Maastoretki Suomen syksyssä +330 sanaa, kirjoittanut omistaja
Nousin Huukon selkään tallin edessä olevalta korokkeelta, ja kiristin satulavyötä selästä käsin vielä yhdellä reiällä. Takanamme tallityöntekijä Emmi oli paraikaa nousemassa kermanvärisen pienhevosori Taavin selkään. Olimme päättäneet tehdä piekkariorien kanssa syksyisen maastoretken Laukkavuorelle. Tarkoituksenamme oli lähteä maneesin takaa maastoon ja nousta polkuja pitkin kallion laelle. Laskeutuisimme alas vuoren toisella puolella, kulkisimme hetken järven viertä ja lopulta tulisimme takaisin tallille sänkkärien keskellä kiemurtelevaa ratsastuspolkua pitkin.
Hevoset olivat mukavan tasaisen tuntuisia, kun poistuimme tallin pihalta. Emmi ratsasti Taavin kanssa edellä, sillä Huuko oli näistä kahdesta hevosesta se vähemmän maastovarma yksilö. Päätimme ravata pienen pätkän metsäautotiellä, ennen kuin kääntyisimme Laukkavuorelle vievälle pienelle polulle. Huuko oli virkeällä tuulella, mutta ei tehnyt mitään tyhmä siirtyessämme raviin. Taavi kopsutteli korvat hörössä edellä, ja molemmat oriit hiljensivät helposti käyntiin kun tulimme polun risteykseen. Lähdimme kiipeämään melko jyrkästi ylöspäin mutkittelevaa polkua, ja hevoset joutuivat katsomaan tarkasti jalkoihinsa noustessaan aina vain korkeammalle. Upean syksyisen väriloisteen ylleen saaneet koivut, haavat, lepät ja vaahtera ympäröivät meitä joka puolella ja syksyn viimeiset linnut visersivät säveliään ylhäällä oksistossa.
Laukkavuoren huipulla annoimme hevosten hengähtää hetken. Maisemat täälllä olivat upeat. Alhaalla sininen Reimasjärvi kimalteli kristallien lailla tyynenä, ja oranssin, punaisen sekä keltaisen kaikissa sävyissä hehkuvat puut heijastuivat järven pinnasta maalausten lailla. Kaivoin kännykän taskustani, ja nappasin näkymästä kuvan. Kuvassa näkyi tämä upea suomalainen maisema Huukon ja Taavin, kansallishevosten, hörössä olevien korvien välistä. Näytin kuvaa Emmillekin, joka pyysi lähettämään sen hänellekin tallille päästyämme.
Hetken postikorttimaisemaa ihasteltuamme lähdimme kapuamaan vuorelta alas sen toiselle puolelle. Alastulo ei ollut yhtä jyrkkä kuin nousu, joten se sujui helpommin. Alas päästyämme kävelimme ja ravasimme melko pitkän pätkän ihanan rauhoittavaasti liplattavan Reimasjärven viertä. Kohta oikealle puolellemme aukenivat pellot, joiden toisella puolella pienenä pisteenä näkyivät Nuppulanharjun tallirakennukset. Sänkipellolla otimme vielä pienen laukkakilpailun, jonka minä ja Huuko onnistuimme täpärästi voittamaan. Tallille kävelimme rauhassa toisen pihattolaitumen vierustaa kulkevaa tietä pitkin, ja tallin pihalla laskeuduimme hevostemme selästä väsyneinä mutta onnellisina. Hevoset olivat hionneet hieman, joten tallissa molemmat saivat vielä huuhtelut pesukarsinassa. Jätimme oriit hetkeksi kuivattelemaan karsinoihin muutaman omenan ja heinäkasan kera, mutta kohta molemmat pääsisivät vielä useaksi tunniksi ulos muiden hevosten luo.
Nousin Huukon selkään tallin edessä olevalta korokkeelta, ja kiristin satulavyötä selästä käsin vielä yhdellä reiällä. Takanamme tallityöntekijä Emmi oli paraikaa nousemassa kermanvärisen pienhevosori Taavin selkään. Olimme päättäneet tehdä piekkariorien kanssa syksyisen maastoretken Laukkavuorelle. Tarkoituksenamme oli lähteä maneesin takaa maastoon ja nousta polkuja pitkin kallion laelle. Laskeutuisimme alas vuoren toisella puolella, kulkisimme hetken järven viertä ja lopulta tulisimme takaisin tallille sänkkärien keskellä kiemurtelevaa ratsastuspolkua pitkin.
Hevoset olivat mukavan tasaisen tuntuisia, kun poistuimme tallin pihalta. Emmi ratsasti Taavin kanssa edellä, sillä Huuko oli näistä kahdesta hevosesta se vähemmän maastovarma yksilö. Päätimme ravata pienen pätkän metsäautotiellä, ennen kuin kääntyisimme Laukkavuorelle vievälle pienelle polulle. Huuko oli virkeällä tuulella, mutta ei tehnyt mitään tyhmä siirtyessämme raviin. Taavi kopsutteli korvat hörössä edellä, ja molemmat oriit hiljensivät helposti käyntiin kun tulimme polun risteykseen. Lähdimme kiipeämään melko jyrkästi ylöspäin mutkittelevaa polkua, ja hevoset joutuivat katsomaan tarkasti jalkoihinsa noustessaan aina vain korkeammalle. Upean syksyisen väriloisteen ylleen saaneet koivut, haavat, lepät ja vaahtera ympäröivät meitä joka puolella ja syksyn viimeiset linnut visersivät säveliään ylhäällä oksistossa.
Laukkavuoren huipulla annoimme hevosten hengähtää hetken. Maisemat täälllä olivat upeat. Alhaalla sininen Reimasjärvi kimalteli kristallien lailla tyynenä, ja oranssin, punaisen sekä keltaisen kaikissa sävyissä hehkuvat puut heijastuivat järven pinnasta maalausten lailla. Kaivoin kännykän taskustani, ja nappasin näkymästä kuvan. Kuvassa näkyi tämä upea suomalainen maisema Huukon ja Taavin, kansallishevosten, hörössä olevien korvien välistä. Näytin kuvaa Emmillekin, joka pyysi lähettämään sen hänellekin tallille päästyämme.
Hetken postikorttimaisemaa ihasteltuamme lähdimme kapuamaan vuorelta alas sen toiselle puolelle. Alastulo ei ollut yhtä jyrkkä kuin nousu, joten se sujui helpommin. Alas päästyämme kävelimme ja ravasimme melko pitkän pätkän ihanan rauhoittavaasti liplattavan Reimasjärven viertä. Kohta oikealle puolellemme aukenivat pellot, joiden toisella puolella pienenä pisteenä näkyivät Nuppulanharjun tallirakennukset. Sänkipellolla otimme vielä pienen laukkakilpailun, jonka minä ja Huuko onnistuimme täpärästi voittamaan. Tallille kävelimme rauhassa toisen pihattolaitumen vierustaa kulkevaa tietä pitkin, ja tallin pihalla laskeuduimme hevostemme selästä väsyneinä mutta onnellisina. Hevoset olivat hionneet hieman, joten tallissa molemmat saivat vielä huuhtelut pesukarsinassa. Jätimme oriit hetkeksi kuivattelemaan karsinoihin muutaman omenan ja heinäkasan kera, mutta kohta molemmat pääsisivät vielä useaksi tunniksi ulos muiden hevosten luo.
20.10.2015 kouluvalmennus +200 sanaa, kirjoittajana tallin valmentaja Tuija Vuori (omistaja)
Tänään minun oli määrä valmentaa Huukoa ja Sippeä kouluratsastuksen puolella. Saapuessani kentälle oli ratsukko juuri aloittanut verryttelyn. Moikkasin pienhevosoriin selässä istuvaa naista, ja asetuin kentän laidalle seuraamaan ratsukon itsenäistä alkujumppaa. Huuko kuunteli tarkkaavaisesti Sipen apuja, ja näin heti että ori reagoi todella herkästi ratsastajansa istuntaan. Sippe taivutteli Huukoa ympyröillä ja teki oriinsa kanssa muutamat väistöt. Huuko näytti todella hyvältä, ja huomasi että se todella piti työnteosta ja jumppailusta.
Kun alkuverkka oli suoritettu, pyysin ratsukon ympyrälle, jonka keskellä itse seisoin. Kehotin Sippeä nostamaan jalustimet Huukon kaulalle - tänään työskenneltäisiin ilman niitä. Käynnissä valmennettavieni yhteistyö sujui ilman jalustimiakin varsin moitteettomasti, ja pyynnöstäni ratsukko suoritti parit onnistuneet avo - ja sulkutaivutukset. Neuvoin Sippeä olemaan erityisen tarkkana pohkeen kanssa, koska näin ilman jalustimia jalka alkoi herkästi "kaivamaan" Huukon kylkeä. Seuraavaksi kehotin ratsukkoa siirtymään raviin. Huuko pyöristi niskaansa kauniisti, mutta ravasi turhan nopeasti. Neuvoin Sippeä rentouttamaan omat hartiansa ja asettelemaan oria vuorotellen sisään ja ulos. Pikkuhiljaa Huuko alkoi kuin alkoihin keskittyä kunnolla, ja vauhtikin hiljeni sopivasti muutamien Sipen vatsalihaksilla tekemien puolipidätteiden avulla. Lopuksi pyysin ratsukkoa vielä nostamaan hillityn laukan. Sipen katse hakeutui laukassa liian helposti Huukon niskaa kohti, ja tästä huomautinkin hänelle useasti. Parilla viimeisellä kierroksella katse pysyi kuin pysyikin oikeassa paikassa, ja saatoin olla tyytyväinen valmennettaviini. Loppuverkkojen aikana annoin Sipelle rakentavaa palautetta hänen ratsastuksestaan ja hevosestaan, sekä vinkkejä, mihin hänen kannattaisi ratsastuksessaan jatkossa kiinnittää lisää huomiota virheiden korjaamiseksi. Tästä kauniista, hyvännäköisestä ratsukosta tullaan varmasti vielä kuulemaan!
Tänään minun oli määrä valmentaa Huukoa ja Sippeä kouluratsastuksen puolella. Saapuessani kentälle oli ratsukko juuri aloittanut verryttelyn. Moikkasin pienhevosoriin selässä istuvaa naista, ja asetuin kentän laidalle seuraamaan ratsukon itsenäistä alkujumppaa. Huuko kuunteli tarkkaavaisesti Sipen apuja, ja näin heti että ori reagoi todella herkästi ratsastajansa istuntaan. Sippe taivutteli Huukoa ympyröillä ja teki oriinsa kanssa muutamat väistöt. Huuko näytti todella hyvältä, ja huomasi että se todella piti työnteosta ja jumppailusta.
Kun alkuverkka oli suoritettu, pyysin ratsukon ympyrälle, jonka keskellä itse seisoin. Kehotin Sippeä nostamaan jalustimet Huukon kaulalle - tänään työskenneltäisiin ilman niitä. Käynnissä valmennettavieni yhteistyö sujui ilman jalustimiakin varsin moitteettomasti, ja pyynnöstäni ratsukko suoritti parit onnistuneet avo - ja sulkutaivutukset. Neuvoin Sippeä olemaan erityisen tarkkana pohkeen kanssa, koska näin ilman jalustimia jalka alkoi herkästi "kaivamaan" Huukon kylkeä. Seuraavaksi kehotin ratsukkoa siirtymään raviin. Huuko pyöristi niskaansa kauniisti, mutta ravasi turhan nopeasti. Neuvoin Sippeä rentouttamaan omat hartiansa ja asettelemaan oria vuorotellen sisään ja ulos. Pikkuhiljaa Huuko alkoi kuin alkoihin keskittyä kunnolla, ja vauhtikin hiljeni sopivasti muutamien Sipen vatsalihaksilla tekemien puolipidätteiden avulla. Lopuksi pyysin ratsukkoa vielä nostamaan hillityn laukan. Sipen katse hakeutui laukassa liian helposti Huukon niskaa kohti, ja tästä huomautinkin hänelle useasti. Parilla viimeisellä kierroksella katse pysyi kuin pysyikin oikeassa paikassa, ja saatoin olla tyytyväinen valmennettaviini. Loppuverkkojen aikana annoin Sipelle rakentavaa palautetta hänen ratsastuksestaan ja hevosestaan, sekä vinkkejä, mihin hänen kannattaisi ratsastuksessaan jatkossa kiinnittää lisää huomiota virheiden korjaamiseksi. Tästä kauniista, hyvännäköisestä ratsukosta tullaan varmasti vielä kuulemaan!
15.10.2015 päiväkirjamerkintä +100 sanaa, kirjoittajana omistaja
Huuko on kotiutunut tänne Nuppulanharjuun paremmin kuin hyvin. Teimme hieman muutoksia tarhajärjestelyihin, jotta orin ei tarvitsisi ulkoilla yksin. Nyt tammat oleilevat omassa tarhassaan, ja Huuko pääsee hengaamaan tallin ruunanrupsukoiden kanssa. Ensimmäinen päivä meni ruuniin tutustuessa ja arvojärjestyksen selvittelyssä, ja Huukosta tulikin oman pikku laumansa pomo miltei välittömästi. Ori sai karsinan tallikäytävän loppupaikkeilta, vastapäätä sen toista tarhakaveria eli islanninhevosruuna Mopoa. Ratsastusta emme ole vielä aloittaneet - kävimme vain taluttelemassa Huukoa tallin ympäristössä. Tammat nähdessäänkin Huuko käyttäytyi suhteellisen fiksusti, vain pientä tepastelua ja hirnumista - tosin sehän kuuluu asiaan, oreista kun puhutaan. Jos ajatellaan meriittien hankkimista, pikkuhiljaa olisi niitäkin tarkoitus alkaa Huukolle keräilemään. Ensimmäiseksi suuntanamme ovat todennäköisesti varsa-arvioinnit sekä suomenhevosoriiden kantakirjatilaisuus.
Huuko on kotiutunut tänne Nuppulanharjuun paremmin kuin hyvin. Teimme hieman muutoksia tarhajärjestelyihin, jotta orin ei tarvitsisi ulkoilla yksin. Nyt tammat oleilevat omassa tarhassaan, ja Huuko pääsee hengaamaan tallin ruunanrupsukoiden kanssa. Ensimmäinen päivä meni ruuniin tutustuessa ja arvojärjestyksen selvittelyssä, ja Huukosta tulikin oman pikku laumansa pomo miltei välittömästi. Ori sai karsinan tallikäytävän loppupaikkeilta, vastapäätä sen toista tarhakaveria eli islanninhevosruuna Mopoa. Ratsastusta emme ole vielä aloittaneet - kävimme vain taluttelemassa Huukoa tallin ympäristössä. Tammat nähdessäänkin Huuko käyttäytyi suhteellisen fiksusti, vain pientä tepastelua ja hirnumista - tosin sehän kuuluu asiaan, oreista kun puhutaan. Jos ajatellaan meriittien hankkimista, pikkuhiljaa olisi niitäkin tarkoitus alkaa Huukolle keräilemään. Ensimmäiseksi suuntanamme ovat todennäköisesti varsa-arvioinnit sekä suomenhevosoriiden kantakirjatilaisuus.