† kuollut
KTK-III, KRJ-I, YLA2, SLA-I, 2 Star Prospect
Wanamo TKkutsumanimeltään "Vappu"
Suomenhevostamma punarautias, 152cm rekisterinumero: VH14-018-1783 syntynyt 23.09.2013 Suomessa 18-vuotias (4-vuotias 03.04.2014) koulupainotus / Vaativa B kasvattaja Taikakuun Kartano omistaa Sylvi Keloranta (VRL-13703) / Nuppulanharju |
Vapun kuvat © Fiktio, piirroskuva © tallin omaisuutta
kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla! Wanamo TK on virtuaalihevonen, eli se ei ole oikeasti olemassa. |
Voihan Wanamo. Vappu on meidän lauman vitsiniekka, rouva josta löytyy virtaa kuin pienestä kylästä. Vappu on hyvin älykäs ja oppivainen hevonen, ja osaakin tehdä pyynnöstä jos jonkinlaisia "temppuja". Vappu osaa muun muassa kulkea espanjalaista käyntiä, antaa suukon ja nousta esineiden, esimerkiksi kuormalavojen, päälle. Tamma tykkää myös kaikenlaisista virikkeistä, joiden kanssa se voi touhuta ja väsyttää aivojaan.
Hoitaessa Vapun kanssa täytyy olla tarkkana, jotta ei epähuomiossa tule vahvistaneeksi minkäänlaista häiläystä, kuten kuopimista. Koska tamma on vilkas ja energinen, sille on täytynyt erikseen opettaa kuinka seistä hoitaessa rauhassa. Tätä käytöstä täytyy säännöllisesti muistaa vahvistaa, jotta vanhat tavat eivät nousisi esiin. Peruskäytökseltään Vappu on varsin kiltti ja mukava, se vain haluaisi jatkuvasti touhuta kaikenlaista. Loogisen ja täsmällisen käsittelijän kanssa tamma on täysin ongelmaton hoitaa, ja malttaa hienosti seistä neljällä jalalla, hyvässä kontaktissa ihmiseen. Ratsuna Vappu on laadukas ja hyvin herkkä. Sillä on ilmavat askellajit, tamma tuntuu leijailevan eteenpäin kuin vieterit kavioidensa alla. Vappu on koulutettu klassisen ratsastuksen periaatteita mukaillen, ja koska tammalla on suomenhevoseksi erittäin hyvä kokoamiskyky, sen kanssa on harjoiteltu jopa piaffin alkeita. Vappu lähtee töihin aina mielellään, ja yllättävän usein se itseasiassa pyytää mennä mieluummin kentälle kuin metsään. Maastossa Vappu onkin hieman arka, ja sen kanssa on helpompi kulkea maastossa maastakäsin kuin ratsain. Vieraissa paikoissa, esimerkiksi kilpailuissa, Vappu käyttäytyy hienosti. Tamma on totutettu näihin tilanteisiin rauhassa ja huolella, joten se ei koe tarvetta jännittyä vaan tarkkailee ympäristöä valppaan uteliaana. |
Sukutaulu:
Vanamolla on pitkä ja ainakin itselleni hieman tutumman puoleinen, hieno suku. Erityisesti isän puolen suku jatkuu pitkälle eikä polvissa tarvitse edetä kovinkaan kauas vanhoja hevosia löytääkseen. Isälinjalta kolmannesta polvesta löytyy tunnettu ori Nerian Eemil, ja myös esimerkiksi Oopperan Kummitus tulee vastaan useaankin otteeseen. Isälinja jatkuu kuudenteen polveen oriiseen Hallusinaatio, emälinja Meitin Pipsa -tammaan viidennessä polvessa.
|
|
Jälkeläiset
t. Nupun Fazerina s. 03.04.2022 i. Vakamikko BRE
t. Nupun Walma s. 03.08.2022, i. Lakean Ruurikki
o. Nupun Lemmes s. 19.08.2022 i. Jukolan Kulta-Iivo
t. Nupun Walma s. 03.08.2022, i. Lakean Ruurikki
o. Nupun Lemmes s. 19.08.2022 i. Jukolan Kulta-Iivo
Kilpailukalenteri:40 KRJ-sijoitusta
|
01.10.2022 Mangovia Fall Fest, Vaativa B, sij 2/32
|
Näyttelykalenteri
Päiväkirja
26.10.2022 Maastolenkillä pakkasaamuna +100 sanaa, kirjoittanut omistaja
Vapun kaviot kopisivat kovaksi jäätyneellä tiellä, kun käpsyttelimme tallilta poispäin kulkevaa tietä kirpeässä aamuilmassa. Ensimmäiset pakkaset olivat saapuneet, ja maa saanut päälleen ohuen kuurakerroksen. Hengitys huurusi kylmässä, ja viihdytin itseäni puhaltelemalla ilmaan pieniä palloja. Vappukin kulki yllättävän reippaasti ja itsevarman oloisesti ollakseen maastossa ilman hevoskaveria - ehkä viime aikojen sitkeä harjoittelu alkoi tuottaa tulosta. Jo vuosia luottovaatteenani toiminut villainen, viininpunainen ratsastushame lämmitti reisiä mukavasti, kun tallustelimme peltoaukean poikki. Metsikön laidassa käännyimme pienelle metsäpolulle, ja Vappu kulki matalan ojan poikki horjauttaen istuntaani hieman. Rapsutin tamman jo varsin pörröiseksi muuttunutta karvapeitettä hevosen kävellessä polulla korvat höröllä. Ihana elämä! Kaunis luonto, kultainen hevosystävä, kirpeä syysilma poskilla - olisiko mikään voinut olla paremmin?
06.09.2022 Kouluvalmennus +350 sanaa, kirjoittanut Elli L.
Nuppulanharjun logoilla varustettu hevosauto kaarsi Vappulan pihaan vain hetkeä aiemmin ja nyt sieltä lastautui ulos mitä sympaattisin suomalaisrouva, Wanamo TK eli Vappu. Hauskana faktana, Vappu tuli meille vappulalaisille tutuksi, kun sen poika Nupun Lemmes muutti meille pienenä poikana asumaan. Ja oikeastaan siksi Vappu nyt saapui meille kirpsakkana syyspäivänä kouluvalmennukseen. Tai totta puhuen ajatuksena rataharjoitus vieraamman valmentajan tarkkailevan silmän alla ennen Sylvin ja Vapun ensimmäistä starttia kouluradalla Vapun mammaloman jälkeen.
En siis erityisemmin puuttunut ratsukon lämmittelyyn. Eikä siihen olisi ollut tarvettakaan. Vappu ravasi hyvällä tempolla Sylvin ohjaillessa sitä laajoilla radoilla ympäri Vappulan kenttää. Tamma oli ihailtavan rento vieraammasta paikasta huolimatta, se vaikutti luottavansa ratsastajaansa täysin sataprosenttisesti. Lisäksi Vapun liikettä oli oikea ilo katsoa, se oli hyvin elastista ja matkaavoittavaa.
"Kas noin, me voitais aloittaa se rata", Sylvi käveli pitkin ohjin ohitseni. "Se passaa. Mä hyppään tonne katsomon puolelle niin saatte rauhassa mennä. Kirjoittelen vähän muistiin, mitä huomaan ja käydään sit lopuksi läpi mitä huomioita tien", hymyilin ja kiipesin aidan välistä päätykatsomoon.
Sylvi ratsasti Vapun tarkasti harjoitusravissa keskihalkaisijalle. Pysähdys oli jämpti ja tasajalkainen, mutta hieman vino vasemmalle, ja siirtyminen raviin sulava. Vappu mutusteli kuolainta suussaan ja vaikutti muutoinkin varsin tyytyväiseltä ratsulta.
Kouluradan tehtävät sujuivat ilman isompia rikkeitä. Lisäykset olivat upeita, mutta Vappu ehkä hieman kiirehti ennen lisäyksiä ja kiihdytti muutaman askeleen niitä ennen. Se kuitenkin antoi hienosti kiinni lisäyksen päätteeksi ja näytti upeaa ravia.
"Sehän oli kaikkineen oikein hyvä!" taputin Vapun kaulaa, kun ratsukko siirtyi kentän keskelle kuullakseen palautteen. "Mä haluaisin pari kertaa vielä nähdä pysähdyksen keskihalkaisijalla sekä avotaivutukset kumpaankin suuntaan ensin käynnissä ja sitten ravissa.
Sylvi teki työtä käskettyä. Kuten olin jo radan aikana katsellutkin, Vappu oli aavistuksen vino vasemmalle pysähdyksissä ja avotaivutuksissa jäykemmän näköinen oikealle taivutettuna. Ei niin paljoa, että se ihan hirvittävästi silmään pistää, mutta kuitenkin.
Ratsukko saapui jälleen vapaan käyntipätkän jälkeen luokseni. "Vappu on tosi hieno hevonen, sillä on valtavan hyvät ja laadukkaat liikkeet ja teidän yhteistyö on ihan saumatonta", kehuin hymyillen ratsukon yleisilmettä. "Kuitenkin se oli tänään aavistuksen vino vasemmalle sekä taivutuksissa hiukan jäykkä oikealle taivuttaessa. Luultavasti sillä on joku pieni lihasjumi, joka varmaan kannattaa käsitellä ennen kilpailuja läpi niin ei näy sitte radalla. Lisäksi Vappu oli tänään valtavan innokas lisäyksissä, niin kuin varmasti itsekin huomasit, ja se kiirehti niitä ennen. Niitä treenaisin itse nyt rauhallisemmiksi toistoilla ja lyhyillä lisäyspätkillä. Muuten teidän meno on kyllä ihailtavan näköistä! Voltit pysyvät hyvänkokoisina ja peruutuksissa on tosi näpsäkkä ote."
Nuppulanharjun logoilla varustettu hevosauto kaarsi Vappulan pihaan vain hetkeä aiemmin ja nyt sieltä lastautui ulos mitä sympaattisin suomalaisrouva, Wanamo TK eli Vappu. Hauskana faktana, Vappu tuli meille vappulalaisille tutuksi, kun sen poika Nupun Lemmes muutti meille pienenä poikana asumaan. Ja oikeastaan siksi Vappu nyt saapui meille kirpsakkana syyspäivänä kouluvalmennukseen. Tai totta puhuen ajatuksena rataharjoitus vieraamman valmentajan tarkkailevan silmän alla ennen Sylvin ja Vapun ensimmäistä starttia kouluradalla Vapun mammaloman jälkeen.
En siis erityisemmin puuttunut ratsukon lämmittelyyn. Eikä siihen olisi ollut tarvettakaan. Vappu ravasi hyvällä tempolla Sylvin ohjaillessa sitä laajoilla radoilla ympäri Vappulan kenttää. Tamma oli ihailtavan rento vieraammasta paikasta huolimatta, se vaikutti luottavansa ratsastajaansa täysin sataprosenttisesti. Lisäksi Vapun liikettä oli oikea ilo katsoa, se oli hyvin elastista ja matkaavoittavaa.
"Kas noin, me voitais aloittaa se rata", Sylvi käveli pitkin ohjin ohitseni. "Se passaa. Mä hyppään tonne katsomon puolelle niin saatte rauhassa mennä. Kirjoittelen vähän muistiin, mitä huomaan ja käydään sit lopuksi läpi mitä huomioita tien", hymyilin ja kiipesin aidan välistä päätykatsomoon.
Sylvi ratsasti Vapun tarkasti harjoitusravissa keskihalkaisijalle. Pysähdys oli jämpti ja tasajalkainen, mutta hieman vino vasemmalle, ja siirtyminen raviin sulava. Vappu mutusteli kuolainta suussaan ja vaikutti muutoinkin varsin tyytyväiseltä ratsulta.
Kouluradan tehtävät sujuivat ilman isompia rikkeitä. Lisäykset olivat upeita, mutta Vappu ehkä hieman kiirehti ennen lisäyksiä ja kiihdytti muutaman askeleen niitä ennen. Se kuitenkin antoi hienosti kiinni lisäyksen päätteeksi ja näytti upeaa ravia.
"Sehän oli kaikkineen oikein hyvä!" taputin Vapun kaulaa, kun ratsukko siirtyi kentän keskelle kuullakseen palautteen. "Mä haluaisin pari kertaa vielä nähdä pysähdyksen keskihalkaisijalla sekä avotaivutukset kumpaankin suuntaan ensin käynnissä ja sitten ravissa.
Sylvi teki työtä käskettyä. Kuten olin jo radan aikana katsellutkin, Vappu oli aavistuksen vino vasemmalle pysähdyksissä ja avotaivutuksissa jäykemmän näköinen oikealle taivutettuna. Ei niin paljoa, että se ihan hirvittävästi silmään pistää, mutta kuitenkin.
Ratsukko saapui jälleen vapaan käyntipätkän jälkeen luokseni. "Vappu on tosi hieno hevonen, sillä on valtavan hyvät ja laadukkaat liikkeet ja teidän yhteistyö on ihan saumatonta", kehuin hymyillen ratsukon yleisilmettä. "Kuitenkin se oli tänään aavistuksen vino vasemmalle sekä taivutuksissa hiukan jäykkä oikealle taivuttaessa. Luultavasti sillä on joku pieni lihasjumi, joka varmaan kannattaa käsitellä ennen kilpailuja läpi niin ei näy sitte radalla. Lisäksi Vappu oli tänään valtavan innokas lisäyksissä, niin kuin varmasti itsekin huomasit, ja se kiirehti niitä ennen. Niitä treenaisin itse nyt rauhallisemmiksi toistoilla ja lyhyillä lisäyspätkillä. Muuten teidän meno on kyllä ihailtavan näköistä! Voltit pysyvät hyvänkokoisina ja peruutuksissa on tosi näpsäkkä ote."
06.08.2022 Kesäpäivän touhuja +200 sanaa, kirjoittanut omistaja
Vappu oli juuri tehnyt ehkä koko elämänsä tyylipuhtaimman school haltin, kun heitin ohjat löysiksi ja laskeuduin välittömästi alas selästä. Kehuin tammaa vuolaasti, ja riisuin sen selästä iberialaistyylisen, mokkapintaisen ratsastushuovan. Olimme harjoitelleet kentällä puolisen tuntia akateemisen ratsastustaiteen opein, ja lopuksi harjoitelleet vielä hieman näitä "school halteja". Vappu oli ollut valtavan yritteliäs, ja pärskinyt niin rentona, että pitkät korvatkin olivat oikein lopsuneet ylös alas sen ravatessa. Vappu yritti hinkata korvantauksiaan minuun, kun pujotin suitsien niskahihnan sen korvien yli ja päästin tamman vapaaksi. Arvasin, että Vappu suuntaa ensimmäisenä piehtaroimaan kentän pehmeään hiekkaan. Tamma kieriskeli maassa antaumuksella ja oikein ähisi välillä mennessään. Jätin hevosen kentälle, ja pujahdin varusteineni aidanjuoksun välistä. Kävelin pihatolle ja vein tavarat huolellisesti omille paikoilleen, ennen kuin nappasin nurkasta sinisen ämpärin ja sienen. Vappu oli elokuisen iltapäivän auringossa harjoitellessamme hionnut kevyesti, ja ajattelin pyyhkiä hikikohdat vielä kostealla sienellä ennen hevosen palauttamista laumaan. Sekoitin Vapulle vielä pikaisesti haalean ämpärillisen "mehua" elektrolyytteineen, ja suuntasin takaisin kentälle.
Vappu touhusi juomansa kanssa samalla, kun minä pyyhin hikijälkiä pois ja tarkistin samalla vielä kaviot. Vapulla oli tapana loiskutella mehua ensin hieman, ja upottaa sitten sananmukaisesti koko naamansa ämpäriin. Ilmeisesti pohjasakasta sai irti parhaat makuelämykset, koska juominen piti aloittaa sieltä. Kun tamma oli ämpärin kanssa mielestään valmis, menin avaamaan sille kentän ja pihattotarhan välisen portin. Vappu lompsi portille, kävi nuuhkaisemassa vielä minua ja lähti sitten hölköttelemään loivaa alamäkeä kauempana metsänrajassa häämöttävän muun lauman luokse.
Vappu oli juuri tehnyt ehkä koko elämänsä tyylipuhtaimman school haltin, kun heitin ohjat löysiksi ja laskeuduin välittömästi alas selästä. Kehuin tammaa vuolaasti, ja riisuin sen selästä iberialaistyylisen, mokkapintaisen ratsastushuovan. Olimme harjoitelleet kentällä puolisen tuntia akateemisen ratsastustaiteen opein, ja lopuksi harjoitelleet vielä hieman näitä "school halteja". Vappu oli ollut valtavan yritteliäs, ja pärskinyt niin rentona, että pitkät korvatkin olivat oikein lopsuneet ylös alas sen ravatessa. Vappu yritti hinkata korvantauksiaan minuun, kun pujotin suitsien niskahihnan sen korvien yli ja päästin tamman vapaaksi. Arvasin, että Vappu suuntaa ensimmäisenä piehtaroimaan kentän pehmeään hiekkaan. Tamma kieriskeli maassa antaumuksella ja oikein ähisi välillä mennessään. Jätin hevosen kentälle, ja pujahdin varusteineni aidanjuoksun välistä. Kävelin pihatolle ja vein tavarat huolellisesti omille paikoilleen, ennen kuin nappasin nurkasta sinisen ämpärin ja sienen. Vappu oli elokuisen iltapäivän auringossa harjoitellessamme hionnut kevyesti, ja ajattelin pyyhkiä hikikohdat vielä kostealla sienellä ennen hevosen palauttamista laumaan. Sekoitin Vapulle vielä pikaisesti haalean ämpärillisen "mehua" elektrolyytteineen, ja suuntasin takaisin kentälle.
Vappu touhusi juomansa kanssa samalla, kun minä pyyhin hikijälkiä pois ja tarkistin samalla vielä kaviot. Vapulla oli tapana loiskutella mehua ensin hieman, ja upottaa sitten sananmukaisesti koko naamansa ämpäriin. Ilmeisesti pohjasakasta sai irti parhaat makuelämykset, koska juominen piti aloittaa sieltä. Kun tamma oli ämpärin kanssa mielestään valmis, menin avaamaan sille kentän ja pihattotarhan välisen portin. Vappu lompsi portille, kävi nuuhkaisemassa vielä minua ja lähti sitten hölköttelemään loivaa alamäkeä kauempana metsänrajassa häämöttävän muun lauman luokse.
24.04.2022 Trail-in-Hand, 200 sanaa, kirjoittanut omistaja
Vappu seisoi vieressäni tarkkaavaisena ja katseli ennen meitä radalla ollutta ponia, joka käveli ohitsemme esittäjänsä kanssa. Olimme tulleet osallistumaan Trail-in-Hand-luokkaan, jossa hevosen kanssa oli tarkoitus suorittaa maastakäsin eräänlainen tehtävärata. Jo kilpailukutsun nähdessäni olin heti tiennyt, että Vappu olisi oikea haka osallistumaan tällaiseen luokkaan. Sen kanssa olemme harjoitelleet paljon erilaisten tehtävien suorittamista maastakäsin, ja mm. rakennelleet kentälle taluttaen suoritettavia Working Equitation- tyyppisiä ratoja.
Lähdimme siis radalle hyvillä mielin. Vapulla oli päässään tukeva, punainen naruriimu ja minulla siihen solmittu pitkä köysi. Vappu kulki vierelläni löysällä narulla, kun ylitimme erilaisia puomitehtäviä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Tamma hölkötteli tyytyväisenä porttitehtävälle. Ravista suoraan pysähdykseen siirtyessä jouduin hiukan nostamaan kättäni ja asettamaan painetta riimuun, jotta sain Vapun pysäytettyä tarpeeksi ajoissa. Portti itsessään sekä sen jälkeen edessä olleet puomitehtävät sujuivat mutkattomasti. Viimeisenä tehtävänä hevonen tuli peruuttaa suoran kulman muotoon asetetun puomikujan läpi. Olimme harjoitelleet tätä sujuvaksi jo kotona, ja Vappu oli onneksi luonnostaan hyvä lukemaan ihmisen elekieltä. Minun ei tarvinnut kuin nojata ylävartalollani hieman Vapun suuntaan ja astella samalla kevyesti paikallani. Vappu peruutti kujan läpi tottuneesti, ja suuntasimme maalilinjalle.
Palkintojenjaon tullessa yllätyin positiivisesti. Olimme Vapun kanssa sijoittuneet kolmansiksi! Tämä oli ensimmäinen trail-in-hand-kilpailumme koskaan, ja olimme selviytyneet siitä todella hyvin. Tämä voisi olla meille mukava harrastus jatkossakin!
Vappu seisoi vieressäni tarkkaavaisena ja katseli ennen meitä radalla ollutta ponia, joka käveli ohitsemme esittäjänsä kanssa. Olimme tulleet osallistumaan Trail-in-Hand-luokkaan, jossa hevosen kanssa oli tarkoitus suorittaa maastakäsin eräänlainen tehtävärata. Jo kilpailukutsun nähdessäni olin heti tiennyt, että Vappu olisi oikea haka osallistumaan tällaiseen luokkaan. Sen kanssa olemme harjoitelleet paljon erilaisten tehtävien suorittamista maastakäsin, ja mm. rakennelleet kentälle taluttaen suoritettavia Working Equitation- tyyppisiä ratoja.
Lähdimme siis radalle hyvillä mielin. Vapulla oli päässään tukeva, punainen naruriimu ja minulla siihen solmittu pitkä köysi. Vappu kulki vierelläni löysällä narulla, kun ylitimme erilaisia puomitehtäviä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Tamma hölkötteli tyytyväisenä porttitehtävälle. Ravista suoraan pysähdykseen siirtyessä jouduin hiukan nostamaan kättäni ja asettamaan painetta riimuun, jotta sain Vapun pysäytettyä tarpeeksi ajoissa. Portti itsessään sekä sen jälkeen edessä olleet puomitehtävät sujuivat mutkattomasti. Viimeisenä tehtävänä hevonen tuli peruuttaa suoran kulman muotoon asetetun puomikujan läpi. Olimme harjoitelleet tätä sujuvaksi jo kotona, ja Vappu oli onneksi luonnostaan hyvä lukemaan ihmisen elekieltä. Minun ei tarvinnut kuin nojata ylävartalollani hieman Vapun suuntaan ja astella samalla kevyesti paikallani. Vappu peruutti kujan läpi tottuneesti, ja suuntasimme maalilinjalle.
Palkintojenjaon tullessa yllätyin positiivisesti. Olimme Vapun kanssa sijoittuneet kolmansiksi! Tämä oli ensimmäinen trail-in-hand-kilpailumme koskaan, ja olimme selviytyneet siitä todella hyvin. Tämä voisi olla meille mukava harrastus jatkossakin!