Nuppulanharjun Tilan tarinaa on pystytty jäljittämään aina 1800-luvun alkuun saakka. Lähistöllä oli ja on edelleen yksi Kirnuniemen suurimmista taloista, Kaskelan Kartano. Kaskelan mailta lohkottiin torppareille vuokrattaviksi alueita, joille he voisivat rakentaa oman torpan ja jonka maita he voisivat viljellä. Nuppulanharjuun syntyi yksi tällainen torppa. Nuppulanharju oli viljelyä silmällä pitäen kohtalaisen viljavaa aluetta, ja järven läheisyys teki elämisestä helpompaa. Alueella on myös kaksi luonnon lähdettä, joten veden saaminen ei ollut ongelma.
Koko 1800-luvun ajan Nuppulanharju maineen oli Kaskelan omistuksessa, ja tilalla asui vaihtuvia torppareita perheineen. 1900-luvun alkupuolella tilan viimein osti eräs maanviljelijä, josta tuli nyt talollinen. Arki rullasi eteenpäin, ylä- ja alamäet kohdattiin sisulla ja periksiantamattomuudella. 1920-luvulla sisällissodan jälkeen tilan peri isännän vanhin poika. Poika halusi rakentaa tilalle uuden päärakennuksen, ja niin syntyi Nuppulanharjun nykyinen asuintalo. Vanha, 1800-luvulla rakennettu jo ränsistynyt torppa purettiin säilyneiden asiakirjojen perusteella muutamaa vuotta myöhemmin.
Kelorannan suku rantautui Nuppulanharjuun 1940-luvulla sotien jälkeen, kun Sylvin isoisovanhemmat ostivat paikan.
Vanhin Nuppulanharjun pihapiirissä nykypäivään säilynyt rakennus on vanha vilja-aitta, jonka on arvioitu olevan peräisin 1800-luvun alkupuolelta. Erityisesti pelloilta on kyntöjen yhteydessä löytynyt paljon vanhasta ajasta kertovia hevosaiheisiakin esineitä, jotka olemmekin puhdistuksen jälkeen asettaneet tilalla kunniapaikoille. Päärakennuksen oven päälle on ripustettu vanha, suikura hevosenkenkä, ja tallin seinällä roikkuu vanhat kuolaimet. Sylvi rakastaa historiaa, ja haluaa tuoda sitä esille myös kodissaan. Nuppulanharjun päärakennuksesta on remonttien yhteydessä löytynyt jos jonkinlaista kirjettä ja lappusta, joita Sylvi on ahkerasti kehystänyt ja koonnut seinille. Hienoin löytömme on 1900-luvun alusta oleva käsin piirretty Kirnuniemen kartta, jossa näkyvät kaikki tutut talot ja tiet, ja tietysti myös osa kadonnutta historiaa.
Koko 1800-luvun ajan Nuppulanharju maineen oli Kaskelan omistuksessa, ja tilalla asui vaihtuvia torppareita perheineen. 1900-luvun alkupuolella tilan viimein osti eräs maanviljelijä, josta tuli nyt talollinen. Arki rullasi eteenpäin, ylä- ja alamäet kohdattiin sisulla ja periksiantamattomuudella. 1920-luvulla sisällissodan jälkeen tilan peri isännän vanhin poika. Poika halusi rakentaa tilalle uuden päärakennuksen, ja niin syntyi Nuppulanharjun nykyinen asuintalo. Vanha, 1800-luvulla rakennettu jo ränsistynyt torppa purettiin säilyneiden asiakirjojen perusteella muutamaa vuotta myöhemmin.
Kelorannan suku rantautui Nuppulanharjuun 1940-luvulla sotien jälkeen, kun Sylvin isoisovanhemmat ostivat paikan.
Vanhin Nuppulanharjun pihapiirissä nykypäivään säilynyt rakennus on vanha vilja-aitta, jonka on arvioitu olevan peräisin 1800-luvun alkupuolelta. Erityisesti pelloilta on kyntöjen yhteydessä löytynyt paljon vanhasta ajasta kertovia hevosaiheisiakin esineitä, jotka olemmekin puhdistuksen jälkeen asettaneet tilalla kunniapaikoille. Päärakennuksen oven päälle on ripustettu vanha, suikura hevosenkenkä, ja tallin seinällä roikkuu vanhat kuolaimet. Sylvi rakastaa historiaa, ja haluaa tuoda sitä esille myös kodissaan. Nuppulanharjun päärakennuksesta on remonttien yhteydessä löytynyt jos jonkinlaista kirjettä ja lappusta, joita Sylvi on ahkerasti kehystänyt ja koonnut seinille. Hienoin löytömme on 1900-luvun alusta oleva käsin piirretty Kirnuniemen kartta, jossa näkyvät kaikki tutut talot ja tiet, ja tietysti myös osa kadonnutta historiaa.