✟ 23.9.2017
Lepää rauhassa ♥
Lepää rauhassa ♥
Rakenne- ja pääkuva © VRL-04373,
eka ratsastus © Fiktio, estekuva © Meeri N. kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla! Moon Aamunkoi on virtuaalihevonen |
KTK-II, SLA-II, KRJ-I, YLA1, ERJ-II
Moon Aamunkoikutsumanimeltään "Kantti"
Suomenhevosori vaaleanpunarautias, 159cm VH14-018-1188 syntynyt 25.11.2011 Suomessa 26-vuotias (4-vuotias 04.06.2012) yleispainotus / Vaativa B, 100cm kasvattaja Moondance omistaa Sippe (VRL-13703) / Nuppulanharju 15.06.2012 SLA-II palkittu pistein 83 15.02.2017 KRJ-I palkittu pistein 108,5 15.03.2017 KTK-II palkittu pistein 73 30.03.2017 YLA1 palkittu pistein 95,5 30.07.2017 ERJ-II palkittu pistein 97,50 Kantti on hoitaessa melkoinen jääräpää eikä aina anna helpolla kiinni karsinastaan, varsinkaan jos ruokaa on yhtään jäljellä. Ori napostelee jäljellä olevat sapuskat ihan rauhassa kitusiinsa eikä varmasti välitä, vaikka hoitajalla olisi kuinka kiire. Kun viimeinenkin kauranmuru tai heinänkorsi on syöty, katsoo Kantti odottelijaa kummastuneena - eikös tässä jo oltu menossa? Ori on luonteeltaan reipas eikä turhia kiertele ja kaartele. Jos Kantilla on tylsää, se haukottelee, kuopii ja viskoo antaumuksella päätään. Se myös kerjää helposti huomiota, ja tekemisen puute saa orin kekseliääksi. Riimunnarut on mukava näprätä auki tai näykkiä kaikkea mihin mahtaa ylettää. Kavioita puhdistaessa hoitaja saa olla tarkkana, ettei saa pientä näykkäisyä takalistoonsa. Ihmisen taskuja Kantti hamuaa eväiden toivossa. Ori ei kuitenkaan pure eikä tahallaan ala ihmisiä potkimaankaan - sinänsä se on siis ihan mukava hevonen, välillä vain hieman ilkikurinen. Kantti seisoo paikallaan jos niin on tarvis, muttei välttämättä tyydy tilanteeseen ilman mutinoita. Ori on helppo satuloida, se pullistelee tietenkin vähän, mutta kun niksit tietää ei pullistelujenkaan kanssa tule ongelmia. Suitset saa päähän näppärästi ja Kantti ottaa kuolaimetkin suuhun ilman ongelmia. Tylsyyksissään hevonen alkaa usein kolistella kuolaimia rasittavan kuuloisesti.
Kantti osaa ottaa oman aikansa ja paikkansa jääräpäisyydelleen. Joskus se on kisapaikalla yksinkertaisesti päättänyt että nyt ei mennä mihinkään. Että hän herra kaikkivaltias haluaa nyt vain seisoa tässä kohdassa. Siihen sitä ollaan juurruttu ja mietitty, että mitä ihmettä tässä nyt sitten tehdään. Kantti kulkee kaverin perässä vaikka maan ääriin, joten helpoin tapa saada tämmöiset jääräpäisyyskohtaukset loppumaan on lähteä kaverihevosen kanssa muualle. Kilttinä hevosena Kantti osaa kulkea kotipihassa hoitajan perässä ilman naruakin, hyvällä tuulella ollessaan se saattaa hamuta riimunnanrun taluttajalta ja talutella itseään hauskuuttaen muita. Kantti ei ole karkailijatyyppiä vaan se viihtyy laumassa ja ottaa ihmisetkin osaksi laumaa. Ratsuna Kantista löytyy potentiaalia, kunhan sen vain saa heräteltyä kunnolla työskentelemään. Suomiputtena Kantti ei aina omatoimisesti ihan hirveästi ole tekemässä töitä, ellei sitä siihen patisteta. Mikäli oriin antaa mennä miten sattuu, lompsii se eteenpäin etupainoisena ja todella raskaana kädelle. Parhaina päivinä ja osaavan kuskin kanssa Kantista kuitenkin löytyy energinen ratsu, joka haluaa tehdä töitä ja miellyttää ratsastajaa. Kantti on työmotivaation löytäessään rehti ratsu, joka kykyjensä mukaan tekee ja yrittää parhaansa. Aloittelevakin ratsastaja voi viihtyä orin kanssa kentällä pakertamassa uusia asioita, vaikkei kaikki ensimmäisellä kerralla onnistuisikaan. Kokeneempi saa Kantista irti paljon todella kevyillä avuilla ja pyytämällä oikeita asioita oikeaan aikaan. Suustaan raudikkomme on kuitenkin tarkka, eikä siedä turhaa nykimistä ja jatkuvaa suusta vetämistä. Pahimmillaan Kantti kiukustuu suuhun kohdistuvasta paineesta ja lakkaa kuuntelemasta ratsastajaa kokonaan, kulkee levottomasti ja pyrkii pääsemään eroon paineen aiheuttajasta. Oikeanlaisella ratsastajalla Kantti on herkkä ja mukava ratsastettava. Koulupuolella Kantti tekee erinomaisesti töitä ja nauttii ahertamisesta. Estepuolella Kantti vaatii, samoin kuin sileällä, aktivoimista ratsastajalta. Ensimmäiset hypyt ovat oriin osalta usein löysiä ja huonoja, mutta napakan ratsastuksen avulla hevosen kyllä saa heräteltyä kunnolla hommiin. Innostuessaan Kantti onkin sitten oikein mukava hyppyhevonen, jota toisinaan joutuu jopa pidättelemään liiasta vauhdista! Oriilla on hyvä silmä hyppypaikoille, eikä se kiellä kovin helposti. Kantti on energinen hevonen, jonka kanssa on mahtavaa lähteä myös maastoon. Orin varmat jalat kiipeävät mielellään vaaramaisemissa metsäpolkuja ja Kantti kulkee kuuliaisena pitkin metsäteitä. Kantti kulkee hyvin porukassa sekä yksin eikä pelkää autoja eikä uusia tilanteita. Uudet jutut tutkitaan perinpohjaisesti eivätkä edes hirvikaverit ole Kanttia metsässä pelottaneet vaan niitä on tuijotettu kunnioittavasti sopivan matkan päästä ja jatkettu sitten ratsastajan päätämään suuntaan, joka luonnollisesti on pois päin hirvistä. Rapisevat puskat eivät saa Kanttia liitämään kotia kohti vaan se mieluummin tutkii ja kuuntelee kuin ryntää hirmuista neliä pois paikalta. Kengittäjä, eläinlääkäri, hieroja ja muut vierailevat tähdet ovat Kantin mielestä ihan jees, kunhan ei kamalasti itse tarvitse tehdä. Jos voi seisoa paikallaan rauhassa ja kuunnella ihmisten juttelua on Kantti tyytyväinen. Kengittäjätkin pitävät oria helppona kengitettävänä, ja Kanttikin useimmiten pitää näistä ihmisistä. © Suurimmaksi osaksi Rukkanen, esteiltä luonteen kirjoittanut omistaja |
Sukutaulu:
|
|
Jälkeläiset:
18.06.2014 sh-o. Moon Aamuyö (e. Moon Misteli)
02.02.2015 sh-t. Moon Arliina (e. Moon Sirliina)
13.01.2016 sh-t. Nupun Roosa (e. Kadotettu Routatähti)
08.07.2016 sh-t. Nupun Aamutar (e. Ventoksen Puolikuu)
31.12.2016 sh-o. Tuulenpesän Unelias (e. Koistilan Lumikki)
30.01.2017 sh-t. Nupun Kristalli (e. Seljasaaren Säihke)
20.02.2017 sh-o. Nupun Revontuli (e. Nupun Ralla)
02.02.2015 sh-t. Moon Arliina (e. Moon Sirliina)
13.01.2016 sh-t. Nupun Roosa (e. Kadotettu Routatähti)
08.07.2016 sh-t. Nupun Aamutar (e. Ventoksen Puolikuu)
31.12.2016 sh-o. Tuulenpesän Unelias (e. Koistilan Lumikki)
30.01.2017 sh-t. Nupun Kristalli (e. Seljasaaren Säihke)
20.02.2017 sh-o. Nupun Revontuli (e. Nupun Ralla)
Kilpailukalenteri:
KRJ (sijoituksia 40 kpl)
22.01.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40 24.01.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40 24.01.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40 25.01.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/40 25.01.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/50 25.01.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/50 26.01.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/50 27.01.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/40 31.01.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/50 31.01.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/50 31.01.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/50 01.02.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/50 01.02.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/60 03.02.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30 03.02.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 05/30 03.02.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 01/40 04.02.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/60 05.02.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/40 06.02.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40 06.02.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/50 08.02.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/40 08.02.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/32 09.02.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/32 10.02.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/50 10.02.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 07/50 12.02.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 07/50 16.02.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 06/40 24.02.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 07/100 28.02.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/60 28.02.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/40 01.03.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 03/60 01.03.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 04/40 01.03.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 02/40 03.03.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/50 03.03.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 06/40 04.03.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 02/50 05.03.12, KRJ (kutsu), Helppo A, 01/40 06.03.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 05/60 08.03.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 03/60 09.03.12, KRJ (kutsu), Vaativa B, 04/60 |
ERJ (sijoituksia 42 kpl)
27.12.2014 kutsu, ERJ, 100cm (3/40) 24.12.2014 kutsu, ERJ, 100cm (4/40) 23.12.2014 kutsu, ERJ, 100cm (5/40) 22.12.2014 kutsu, ERJ, 100cm (2/40) 20.12.2014 kutsu, ERJ, 100cm (1/40) 18.12.2014 kutsu, ERJ, 100cm (1/40) 17.12.2014 kutsu, ERJ, 90cm (5/50) 15.12.2014 kutsu, ERJ, 90cm (3/50) 12.12.2014 kutsu, ERJ, 100cm (3/40) 11.12.2014 kutsu, ERJ, 80cm (6/50) 10.12.2014 kutsu, ERJ, 100cm (1/40) 09.12.2014 kutsu, ERJ, 80cm (5/50) 09.12.2014 kutsu, ERJ, 100cm (3/40) 08.12.2014 kutsu, ERJ, 80cm (6/50) 22.12.2014 kutsu, ERJ, 100cm (1/40) 21.12.2014 kutsu, ERJ, 100cm (6/40) 18.12.2014 kutsu, ERJ, 100cm (4/40) 17.12.2014 kutsu, ERJ, 100cm (4/40) 28.09.2014 kutsu, ERJ, 80cm (2/30) 06.09.2014 kutsu, ERJ, 80cm (3/40) 06.09.2014 kutsu, ERJ, 80cm (1/40) 28.01.12, ERJ (kutsu), 70cm, 01/50 05.02.12, ERJ (kutsu), 80cm, 03/50 07.02.12, ERJ (kutsu), 80cm, 01/50 08.02.12, ERJ (kutsu), 80cm, 02/50 13.02.12, ERJ (kutsu), 70cm, 01/40 18.02.12, ERJ (kutsu), 100cm, 06/49 20.02.12, ERJ (kutsu), 100cm, 04/49 23.02.12, ERJ (kutsu), 80cm, 02/50 26.02.12, ERJ (kutsu), 80cm, 02/50 29.02.12, ERJ (kutsu), 90cm, 02/40 05.03.12, ERJ (kutsu), 90cm, 03/40 06.03.12, ERJ (kutsu), 80cm, 06/40 07.03.12, ERJ (kutsu), 90cm, 05/40 09.03.12, ERJ (kutsu), 90cm, 02/40 19.03.12, ERJ (kutsu), 70cm, 06/70 01.04.12, ERJ (kutsu), 100cm, 04/40 04.04.12, ERJ (kutsu), 100cm, 03/40 06.04.12, ERJ (kutsu), 100cm, 03/40 12.04.12, ERJ (kutsu), 100cm, 02/40 14.04.12, ERJ (kutsu), 100cm, 04/40 18.04.12, ERJ (kutsu), 100cm, 05/30 |
Näyttelytulokset:
Päiväkirja ja valmennukset:
09.06.2012 maastolenkki +400 sanaa, kirjoittanut ex-omistaja
Hain Kantin laitumelta kavereiden luota, ja ori ei lähtenyt mukaani erityisen mielellään. Olihan sillä maailman parasta vihreää aivan nenän edessä, ja sitten tultiinkin hakemaan töihin. Tyhmää. Kantin marttyyri-ilme kertoi kaiken, mutta lohdutin hevosta sillä, että tänään kävisimme ihan vain maastossa vähän puskailemassa eikä mitään rankkaa tarvitsisi suorittaa.
Kantti seisoi rentona tallin pihassa puomiin kiinnitettynä. Pölyinen selkä puhdistui nopeasti harjatessani. Pian pujottelin kuolaimet Kantin suuhun ja kiristin vielä satulavyötä ennen selkään nousemista. Kantti kuunteli puolella korvalla juttuja joita sille kerroin. Oriin rentous tarttui minuunkin. Irrotin raudikon puomista ja käänsin sen maastoreittejä kohti. Pysäytin Kantin ja kapusin selkään pieneltä korokkeelta. Jalustimet olivat minun jäljiltäni, joten ne olivat juuri sopivan mittaiset. Ohjasin rauhallisesti kävelevän oriin löysin ohjin kohti pihatietä. Kantti tallusteli pitkin askelin kohti metsikköä. Oriin korvat kuuntelivat edelleen tarkasti kaikkea mitä sille juttelin. Ötökät pörräsivät ympärillä unettavasti suristen, mutta ne eivät Kanttia paljon häirinneet.
Isommalle tielle päästessämme lyhensin ohjia ja pyysin Kantilta ravia. Ravi nousi letkeästi ja suuntasimme rennolla meiningillä kohti mökkirantaan vievää tienhaaraa. Ori kuunteli apujani tarkkaavaisesti, pyysin siltä hieman reippaampaa ravia. Voimakas hevonen kulki allani reippaan mutta tottelevaisen oloisesti. Hidastin menoa kun saavuimme risteykseen. Pysäytin Kantin kokonaan katsoakseni taakse ja varmistaakseni turvallisen tienylityksen. Ei autoja. Ylitimme tien reippaassa käynnissä. Mökkirantaan vievällä tiellä nostin uudestaan ravin ja etenimme varjoista metsätietä pitkin hyvää vauhtia. Tuttu laukkapätkä siinsi edessämme ja annoin Kantin nostaa rennon laukan. Emme pitäneet turhaa kiirettä, eihän meillä ollut ketään kenen kanssa kilpailla. Kantti nautti laukasta ja haki itseään pyöreämpään muotoon. Mökkirantaan saavuttuamme käänsin oriin pikkuruiselle metsäpolulle, joka vei pusikkoon. Kantti askelsi varmoin askelin eteenpäin. Sain väistellä edessä viuhuvia oksia, mutta onneksi hevoseni oli helppo ratsastaa eikä ottanut turhia sivuaskelia. Pusikosta päästyäemme saavuimme kauniiseen männikköön, jossa polku kiemurteli pieniä ala- ja ylämäkiä. Kantti eteni varmoin askelin eteenpäin, ja sen korvat olivat kääntyneinä suoraan eteenpäin.
Metsäreitin jälkeen polku päätyi takaisin hiekkatielle. Kantti kuunteli tarkkaavaisesti ääniä - jossain kuului satunnaisesta hirnunnasta päätelllen olevan muita hevosia. Jatkoimme hiekkatietä pitkin kohti kotitallia. Annoin orin nostaa ravin. Se kuunteli yhä toisten hevosten ääniä kiinnostuneena. Pian vastaan tuli kaksi ratsukkoa. Hidastin Kantin käyntiin ja otin sen paremmin tuntumalle. Ori haisteli toisia hevosia sieraimet suurina. Naapuritilan lämminverisiä. Moikkasin ratsastajia ja pysäytimme hevoset hetkeksi. Vaihdoimme muutaman sanan, ja Kantti hörisi ruunille matalasti. Tuttujahan nämä olivat.
Jatkoimme matkaa kohti kotia. Laukkasimme vielä vähän matkaa, kunnes hidastin käyntiin ja annoin Kantin edetä pitkin ohjin kotiin. Ori osasi itse kääntyä oikealle polulle ja pian olimmekin tallin takana, josta pääsimme tarhojen lävitse tallipihalle. Kantti pysähtyi pihaan oma-aloitteisesti. Taputtelin oria hetken ja laskeuduin satulasta. Oli mukava käydä pitkästä aikaa ihan rennolla maastolenkillä, ja Kantti oli ehdottomasti yksi tallimme ihanimmista maastokavereista.
Hain Kantin laitumelta kavereiden luota, ja ori ei lähtenyt mukaani erityisen mielellään. Olihan sillä maailman parasta vihreää aivan nenän edessä, ja sitten tultiinkin hakemaan töihin. Tyhmää. Kantin marttyyri-ilme kertoi kaiken, mutta lohdutin hevosta sillä, että tänään kävisimme ihan vain maastossa vähän puskailemassa eikä mitään rankkaa tarvitsisi suorittaa.
Kantti seisoi rentona tallin pihassa puomiin kiinnitettynä. Pölyinen selkä puhdistui nopeasti harjatessani. Pian pujottelin kuolaimet Kantin suuhun ja kiristin vielä satulavyötä ennen selkään nousemista. Kantti kuunteli puolella korvalla juttuja joita sille kerroin. Oriin rentous tarttui minuunkin. Irrotin raudikon puomista ja käänsin sen maastoreittejä kohti. Pysäytin Kantin ja kapusin selkään pieneltä korokkeelta. Jalustimet olivat minun jäljiltäni, joten ne olivat juuri sopivan mittaiset. Ohjasin rauhallisesti kävelevän oriin löysin ohjin kohti pihatietä. Kantti tallusteli pitkin askelin kohti metsikköä. Oriin korvat kuuntelivat edelleen tarkasti kaikkea mitä sille juttelin. Ötökät pörräsivät ympärillä unettavasti suristen, mutta ne eivät Kanttia paljon häirinneet.
Isommalle tielle päästessämme lyhensin ohjia ja pyysin Kantilta ravia. Ravi nousi letkeästi ja suuntasimme rennolla meiningillä kohti mökkirantaan vievää tienhaaraa. Ori kuunteli apujani tarkkaavaisesti, pyysin siltä hieman reippaampaa ravia. Voimakas hevonen kulki allani reippaan mutta tottelevaisen oloisesti. Hidastin menoa kun saavuimme risteykseen. Pysäytin Kantin kokonaan katsoakseni taakse ja varmistaakseni turvallisen tienylityksen. Ei autoja. Ylitimme tien reippaassa käynnissä. Mökkirantaan vievällä tiellä nostin uudestaan ravin ja etenimme varjoista metsätietä pitkin hyvää vauhtia. Tuttu laukkapätkä siinsi edessämme ja annoin Kantin nostaa rennon laukan. Emme pitäneet turhaa kiirettä, eihän meillä ollut ketään kenen kanssa kilpailla. Kantti nautti laukasta ja haki itseään pyöreämpään muotoon. Mökkirantaan saavuttuamme käänsin oriin pikkuruiselle metsäpolulle, joka vei pusikkoon. Kantti askelsi varmoin askelin eteenpäin. Sain väistellä edessä viuhuvia oksia, mutta onneksi hevoseni oli helppo ratsastaa eikä ottanut turhia sivuaskelia. Pusikosta päästyäemme saavuimme kauniiseen männikköön, jossa polku kiemurteli pieniä ala- ja ylämäkiä. Kantti eteni varmoin askelin eteenpäin, ja sen korvat olivat kääntyneinä suoraan eteenpäin.
Metsäreitin jälkeen polku päätyi takaisin hiekkatielle. Kantti kuunteli tarkkaavaisesti ääniä - jossain kuului satunnaisesta hirnunnasta päätelllen olevan muita hevosia. Jatkoimme hiekkatietä pitkin kohti kotitallia. Annoin orin nostaa ravin. Se kuunteli yhä toisten hevosten ääniä kiinnostuneena. Pian vastaan tuli kaksi ratsukkoa. Hidastin Kantin käyntiin ja otin sen paremmin tuntumalle. Ori haisteli toisia hevosia sieraimet suurina. Naapuritilan lämminverisiä. Moikkasin ratsastajia ja pysäytimme hevoset hetkeksi. Vaihdoimme muutaman sanan, ja Kantti hörisi ruunille matalasti. Tuttujahan nämä olivat.
Jatkoimme matkaa kohti kotia. Laukkasimme vielä vähän matkaa, kunnes hidastin käyntiin ja annoin Kantin edetä pitkin ohjin kotiin. Ori osasi itse kääntyä oikealle polulle ja pian olimmekin tallin takana, josta pääsimme tarhojen lävitse tallipihalle. Kantti pysähtyi pihaan oma-aloitteisesti. Taputtelin oria hetken ja laskeuduin satulasta. Oli mukava käydä pitkästä aikaa ihan rennolla maastolenkillä, ja Kantti oli ehdottomasti yksi tallimme ihanimmista maastokavereista.
22.12.2014 estevalmennus +200 sanaa, valmentajana Bertta
Valmensin tänään, joulukuun hämäränä päivänä miseryä ja minulle melkoisen tuttua suomenhevosta, Kanttia esteiden parissa. Viime kerralla opastin heitä kouluratsastuksessa, mutta tällä kertaa päästäisin ratsukon esteiden sekaan rataa hyppäämään! Olisi tosi kiva, jos saisin tälläkin kertaa poistua maneesista hymy huulillani valmennuksen loputtua, niin kuin viimeksi; Kantti toimi erittäin hyvän näköisesti ja miserykin oli todella tyytyväinen sen päiväiseen kouluvalmennukseen. Ennen kuin misery ja Kantti alkaisivat hyppäämään esteitä, kantaisin tietysti radan esteet ensin maneesin keskelle ja sen jälkeen ne siitä oikeille paikoilleen. Sillä aikaa misery kävelisi ja ravailisi alkulämmittelyitä, ettei kumpikaan hetistä tylsistyisikään. Tokihan ratsukon lihaksien pitäisi olla lämpimät hyppäämistä ennen, ettei minkään näköisiä haavereita tulisi jäykkyyden vuoksi!
Aluksi pyysin ratsukkoa tulemaan vain pari kertaa radan yksittäisen, toisen lyhyen sivun puolivälissä olevan ristikkoesteen, joka nostettiin parin lämmittelyhypyksi kutsuttavan hypyn jälkeen jopa pystyksikin, ei kuitenkaan kovin korkeaksi, sillä korkeimmillaan se oli vielä tässä ratsukon lämmittelyvaiheessa suunnilleen kahdeksankymmenen senttimetrin korkeuksissa saakka. Tämän hyppääminen sujui siis miseryltä ja Kantilta kuin vettä vaan, kuten arvata saattaakin. Kehaisin Kantin hyppytyyliä ja miseryn loistavaa esteistuntaa muutaman kerran ja sitten annoin heidän hypätä itse esterataakin. Radan ensimmäiselle esteelle tuli joka kerta aluksi hieman liian suuri loikka, mutta loppua kohti hypyn koko aina vain laski niin kauan, että se oli juuri sopivan näköinen. Toinen este oli edellisen esteen tavoin pysty, jonka jälkeen tuli kaarevalla, kohtalaisen tiukalla linjalla kolmas este, okseri. Neljännen ja viidennen esteen väliin muodostui jonkin sortin linja, jonka ristikkoesteiden väliin Kanttilla mahtui kutakuinkin neljä laukka-askelta. Rataan kuului vielä kuudeskin este, joka oli trippeli. Se hypättiin yksittäisenä lävistäjällä.
Valmensin tänään, joulukuun hämäränä päivänä miseryä ja minulle melkoisen tuttua suomenhevosta, Kanttia esteiden parissa. Viime kerralla opastin heitä kouluratsastuksessa, mutta tällä kertaa päästäisin ratsukon esteiden sekaan rataa hyppäämään! Olisi tosi kiva, jos saisin tälläkin kertaa poistua maneesista hymy huulillani valmennuksen loputtua, niin kuin viimeksi; Kantti toimi erittäin hyvän näköisesti ja miserykin oli todella tyytyväinen sen päiväiseen kouluvalmennukseen. Ennen kuin misery ja Kantti alkaisivat hyppäämään esteitä, kantaisin tietysti radan esteet ensin maneesin keskelle ja sen jälkeen ne siitä oikeille paikoilleen. Sillä aikaa misery kävelisi ja ravailisi alkulämmittelyitä, ettei kumpikaan hetistä tylsistyisikään. Tokihan ratsukon lihaksien pitäisi olla lämpimät hyppäämistä ennen, ettei minkään näköisiä haavereita tulisi jäykkyyden vuoksi!
Aluksi pyysin ratsukkoa tulemaan vain pari kertaa radan yksittäisen, toisen lyhyen sivun puolivälissä olevan ristikkoesteen, joka nostettiin parin lämmittelyhypyksi kutsuttavan hypyn jälkeen jopa pystyksikin, ei kuitenkaan kovin korkeaksi, sillä korkeimmillaan se oli vielä tässä ratsukon lämmittelyvaiheessa suunnilleen kahdeksankymmenen senttimetrin korkeuksissa saakka. Tämän hyppääminen sujui siis miseryltä ja Kantilta kuin vettä vaan, kuten arvata saattaakin. Kehaisin Kantin hyppytyyliä ja miseryn loistavaa esteistuntaa muutaman kerran ja sitten annoin heidän hypätä itse esterataakin. Radan ensimmäiselle esteelle tuli joka kerta aluksi hieman liian suuri loikka, mutta loppua kohti hypyn koko aina vain laski niin kauan, että se oli juuri sopivan näköinen. Toinen este oli edellisen esteen tavoin pysty, jonka jälkeen tuli kaarevalla, kohtalaisen tiukalla linjalla kolmas este, okseri. Neljännen ja viidennen esteen väliin muodostui jonkin sortin linja, jonka ristikkoesteiden väliin Kanttilla mahtui kutakuinkin neljä laukka-askelta. Rataan kuului vielä kuudeskin este, joka oli trippeli. Se hypättiin yksittäisenä lävistäjällä.
17.12.2014 kouluvalmennus +250 sanaa, valmentajana Bertta
Matkasin Moondanceen pitämään miserylle ja hänen rautiaalle suomenhevosorilleen Kanttille kouluvalmennusta hyvissä mielin, sillä olin jo aiemmin kuullut jonkun sanovan, että Kantti olisi suhteellisen helppo valmennettava ja se tottelisi kuskia muutenkin aina niin hyvin kuin vain pystyi! Tänään ratsukko vääntäisi koulua, ajattelin antaa miserylle ja Kanttille tehtäviä perusasioiden sujumisen mukaan pitkin valmennusta, jotta pääsisin muutenkin tutustumaan tähän upeaan oriin paremmin. Perusasioita siis kerrattaisiin rauhallisella menolla.Kouluvalmennus pidettiin siis maneesissa, kun tallin kenttä näytti olevan vähän liian luminen ja ulkona olisi kylmäkin. Aloittelimme valmennuksen rennoilla alkukäynneillä, joiden aikana misery piti koko ajan Kanttin ohjia aivan pitkinä, jotta ori saisi venyttää näin aluksi ihan kunnolla kaulaansa ja samalla myös selkäänsä. Tällä tavalla hevosen luulisi olevan paljon, paljon vetreämpi ja taipuisikin luultavasti paremmin -mutta sehän selviää vain yhdellä tavalla, eli tietysti asiaa kokeilemalla!
Siispä heti kun ratsukko oli kävellyt tarpeeksi kauan aikaa maneesin kaviouraa pitkin pitkällä ohjalla, käskin miseryn ottaa jo ohjat tuntumalle ja alkaa tekemään pysähdyksiä; molemmilla pitkillä sivuilla kaksi kertaa ja molemmilla lyhyillä sivuilla kerran. Kevyttä ravia aloitellessa misery ja Kantti tekivät myös ympyröitä päätyihin ja pitkien sivujen keskikohtiin keskiympyröiden tekemisen näköisesti. Misery sanoi olevansa jo aivan hiessä näiden kontrolliharjoituksien johdosta, ja niin tyytyväinen Kanttikin näytti olevan. Melko lyhyen käyntitauon jälkeen ratsukko alkoi nostaa laukkaa aina pitkien sivujen alussa, lyhyet sivut taas mentäisiin käynnillä pysähdykset aina päätyjen keskikohdissa tehden. Laukassa misery sai myös taivuttaa hevostansa avotaivutuksien tyylisesti. Ratsukko kertasi vielä pari kierrosta tämän saman tehtävän avulla vastalaukkaa, jolloin misery sai taivuttaa Kanttia tällä kertaa sulkutaivutuksilla. Kantti toimi miseryn alla kuin unelma, eikä sitä voinut mistään edes torua!
Matkasin Moondanceen pitämään miserylle ja hänen rautiaalle suomenhevosorilleen Kanttille kouluvalmennusta hyvissä mielin, sillä olin jo aiemmin kuullut jonkun sanovan, että Kantti olisi suhteellisen helppo valmennettava ja se tottelisi kuskia muutenkin aina niin hyvin kuin vain pystyi! Tänään ratsukko vääntäisi koulua, ajattelin antaa miserylle ja Kanttille tehtäviä perusasioiden sujumisen mukaan pitkin valmennusta, jotta pääsisin muutenkin tutustumaan tähän upeaan oriin paremmin. Perusasioita siis kerrattaisiin rauhallisella menolla.Kouluvalmennus pidettiin siis maneesissa, kun tallin kenttä näytti olevan vähän liian luminen ja ulkona olisi kylmäkin. Aloittelimme valmennuksen rennoilla alkukäynneillä, joiden aikana misery piti koko ajan Kanttin ohjia aivan pitkinä, jotta ori saisi venyttää näin aluksi ihan kunnolla kaulaansa ja samalla myös selkäänsä. Tällä tavalla hevosen luulisi olevan paljon, paljon vetreämpi ja taipuisikin luultavasti paremmin -mutta sehän selviää vain yhdellä tavalla, eli tietysti asiaa kokeilemalla!
Siispä heti kun ratsukko oli kävellyt tarpeeksi kauan aikaa maneesin kaviouraa pitkin pitkällä ohjalla, käskin miseryn ottaa jo ohjat tuntumalle ja alkaa tekemään pysähdyksiä; molemmilla pitkillä sivuilla kaksi kertaa ja molemmilla lyhyillä sivuilla kerran. Kevyttä ravia aloitellessa misery ja Kantti tekivät myös ympyröitä päätyihin ja pitkien sivujen keskikohtiin keskiympyröiden tekemisen näköisesti. Misery sanoi olevansa jo aivan hiessä näiden kontrolliharjoituksien johdosta, ja niin tyytyväinen Kanttikin näytti olevan. Melko lyhyen käyntitauon jälkeen ratsukko alkoi nostaa laukkaa aina pitkien sivujen alussa, lyhyet sivut taas mentäisiin käynnillä pysähdykset aina päätyjen keskikohdissa tehden. Laukassa misery sai myös taivuttaa hevostansa avotaivutuksien tyylisesti. Ratsukko kertasi vielä pari kierrosta tämän saman tehtävän avulla vastalaukkaa, jolloin misery sai taivuttaa Kanttia tällä kertaa sulkutaivutuksilla. Kantti toimi miseryn alla kuin unelma, eikä sitä voinut mistään edes torua!
20.12.2015 kouluvalmennus +100 sanaa, valmentajana misery.
Oli hieman haikeaa nähdä Kantti uudella omistajalla, mutta ratsukon meno oli niin harmoonista, etten katunut myyntiä hetkeäkään. Tai olihan heillä aluksi pieniä vaikeuksia ilman jalustimia menossa - Kantti jännitti ja yritti alta pois, eikä ratsastajakaan päässyt rentoutumaan. Lopulta yhteinen sävel löytyi ja hekin saivat kävellä hetken. Siirtymisissä oli aluksi hieman hankaluuksia, sillä Kantti otti käyntiaskeleita peruutuksesta lähtiessä. Se oli osaksi liian lepsun ratsastajan vika, mutta kun pari kertaa huomautin asiasta, niin tehtävä alkoi sujumaan. Ratsastajan pitää uskaltaa vaatia Kantilta asioita tarpeeksi napakasti, eikä pelätä, että ori hermostuu siitä. Vastalaukkaharjoitus sujui hienosti alusta asti, eikä ratsukon tarvinnut sitä pitkään vääntää, vaan he saivat luvan loppuverryttelyyn ensimmäisinä. Hienoa menoa kummaltakin!
Oli hieman haikeaa nähdä Kantti uudella omistajalla, mutta ratsukon meno oli niin harmoonista, etten katunut myyntiä hetkeäkään. Tai olihan heillä aluksi pieniä vaikeuksia ilman jalustimia menossa - Kantti jännitti ja yritti alta pois, eikä ratsastajakaan päässyt rentoutumaan. Lopulta yhteinen sävel löytyi ja hekin saivat kävellä hetken. Siirtymisissä oli aluksi hieman hankaluuksia, sillä Kantti otti käyntiaskeleita peruutuksesta lähtiessä. Se oli osaksi liian lepsun ratsastajan vika, mutta kun pari kertaa huomautin asiasta, niin tehtävä alkoi sujumaan. Ratsastajan pitää uskaltaa vaatia Kantilta asioita tarpeeksi napakasti, eikä pelätä, että ori hermostuu siitä. Vastalaukkaharjoitus sujui hienosti alusta asti, eikä ratsukon tarvinnut sitä pitkään vääntää, vaan he saivat luvan loppuverryttelyyn ensimmäisinä. Hienoa menoa kummaltakin!
13.02.2016 estevalmennus +200 sanaa, valmentajana Wiewi
Tänään lähdin valmentamaan vaaleanpunarautiasta suokkioria Kanttia, sekä siinä samalla vähän vilkuilemaan orin tuoreinta varsaa. Kantista olin kuullut vain hyvää ja orin meriititkin puhuivat sen puolesta, eikä sen jälkikasvussakaan mitään vikaa ollut. Maneesissa Kantti olikin omistajansa Sipen kanssa jo ottamassa lämpöä lihaksilleen ja pääsimme hyvin nopeasti aloittamaan itse valmennuksen. Aloitimme aluksi parilla matalalla ristikolla ja okserilla jotka sujuivat ratsukolta erinomaisesti ilman minkäänlaisia ongelmia. Ori ponnisti juuri sopivalta etäisyydeltä, ratsastaja myötäsi oikeaan aikaan ja ohjasi ratsuaan erinomaisilla linjoilla pitäen yllä reipasta vauhtia. Parissa kohtaa olisin kaivannut hieman pidempää ja ponnekkaampaa laukkaa pitkällä suoralla, mutta hyvä se oli näinkin.
Seuraavaksi muutin rataa vähän vaikeammaksi lisäten sinne tiukan käännöksen, yhden innarin ja kolmoissarjan. Annoin Sipen ensin harjoitella orin kanssa sarjaesteitä ja sen jälkeen patistin heidät hyppäämään koko radan. Ensimmäiset ristikot ja okseri sujuivat aikaisempaan malliin suorastaan silmiä hivelevän kauniisti ja kevyesti. Tiukan käännöksen jälkeen tuleva innari meinasi tuottaa ratsastajalle ongelmia, mutta Kantti taitavana hevosena korjasi ratsastajansa pienen virheen. Kolmoissarjalle saavuttaessa leukani taisi kirjaimellisesti loksahtaa auki orin liitäessä höyhenen kevyesti puomien yli melko reilulla ilmavaralla ja erinomaisella laskeutumisella seuraavaa estettä ajatellen. Ratsukko suoritti koko radan nopeasti, äärimmäisen tasaisesti ja kauniisti, sekä kirsikkana kakun päällä - ilman virhepisteitä. Suorituksen jälkeen en voinut muuta kuin todeta Sipelle, että oliko se Kantin varsa vielä vapaana ja täytetäänkö paperit heti. Kantin jäädessä ottamaan loppuverryttelyjä onnesta halkeamaisillaan olevan tallitytön kanssa suuntasimme me Sipen kanssa kahvin äärelle täyttelemään Kantin varsan ostosopimuksia.
Tänään lähdin valmentamaan vaaleanpunarautiasta suokkioria Kanttia, sekä siinä samalla vähän vilkuilemaan orin tuoreinta varsaa. Kantista olin kuullut vain hyvää ja orin meriititkin puhuivat sen puolesta, eikä sen jälkikasvussakaan mitään vikaa ollut. Maneesissa Kantti olikin omistajansa Sipen kanssa jo ottamassa lämpöä lihaksilleen ja pääsimme hyvin nopeasti aloittamaan itse valmennuksen. Aloitimme aluksi parilla matalalla ristikolla ja okserilla jotka sujuivat ratsukolta erinomaisesti ilman minkäänlaisia ongelmia. Ori ponnisti juuri sopivalta etäisyydeltä, ratsastaja myötäsi oikeaan aikaan ja ohjasi ratsuaan erinomaisilla linjoilla pitäen yllä reipasta vauhtia. Parissa kohtaa olisin kaivannut hieman pidempää ja ponnekkaampaa laukkaa pitkällä suoralla, mutta hyvä se oli näinkin.
Seuraavaksi muutin rataa vähän vaikeammaksi lisäten sinne tiukan käännöksen, yhden innarin ja kolmoissarjan. Annoin Sipen ensin harjoitella orin kanssa sarjaesteitä ja sen jälkeen patistin heidät hyppäämään koko radan. Ensimmäiset ristikot ja okseri sujuivat aikaisempaan malliin suorastaan silmiä hivelevän kauniisti ja kevyesti. Tiukan käännöksen jälkeen tuleva innari meinasi tuottaa ratsastajalle ongelmia, mutta Kantti taitavana hevosena korjasi ratsastajansa pienen virheen. Kolmoissarjalle saavuttaessa leukani taisi kirjaimellisesti loksahtaa auki orin liitäessä höyhenen kevyesti puomien yli melko reilulla ilmavaralla ja erinomaisella laskeutumisella seuraavaa estettä ajatellen. Ratsukko suoritti koko radan nopeasti, äärimmäisen tasaisesti ja kauniisti, sekä kirsikkana kakun päällä - ilman virhepisteitä. Suorituksen jälkeen en voinut muuta kuin todeta Sipelle, että oliko se Kantin varsa vielä vapaana ja täytetäänkö paperit heti. Kantin jäädessä ottamaan loppuverryttelyjä onnesta halkeamaisillaan olevan tallitytön kanssa suuntasimme me Sipen kanssa kahvin äärelle täyttelemään Kantin varsan ostosopimuksia.
6.12.2016 kouluvalmennus +250 sanaa, kirjoittanut tallin valmentaja Tuija Vuori (Sippe)
"Hyvä, pidä vaan kädet rentoina ja joustavina ja jalkaa aavistuksen taaemmas", ohjeistin ravaavan Kantin satulassa istuvaa Sippeä. Jalustimet oli hetki sitten nostettu kaulalle, ja ratsukko sai hetken hakea tuntumaa tähän ratsastamalla kaikki askellajit läpi keskiympyrällä. "Nosta vaan vielä laukka nii katotaa vähä sitä istuntaa siinäki", huikkasin Sipelle oltuani tyytyväinen ravityöskentelyyn. Aluksi Kantti oli ollut hieman tahmea, mutta ratsastajan muistuteltua sitä hieman koskettamalla pitkällä kouluraipalla takasia, alkoi ori astua paremmin alleen ja työskennellä rehellisemmin. Tällä hetkellä Kantti ravasi todella makean näköisesti peräänannossa, ja pärskähteli välillä tyytyväisenä. Sippe tiivisti istuntaansa, teki vatsalihaksilla pienen pidätteen ja siirsi sisäpohjetta hiukan eteen. Hevonen ymmärsi heti mitä siltä haettiin, ja nosti hallitun ja pyörivän laukan. Laukassa Kantti meinasi alkuun hakeutua hiukan etupainoiseksi, mutta Sipen nostaessa omia käsiään ja muistuttaessa kevyesti raipalla, hevoseenkin saatiin aivan uudenlaista ryhtiä.
Jonkin ajan kuluttua Sippe sai laittaa saappaansa jalustimiin, ja alettiin tehdä käynti- ja raviväistöjä loivan kiemurauran avulla. Ravissa Kantin takaosa tuppasi jäämään väistössä jälkeen, mutta ratsastajan suoristettua oriin napakasti ja pyydettyä asioita kunnolla, alkoivat raviväistötkin sujua mallikkaasti. Jonkin ajan kuluttua kiemura muutettiin perinteiseksi kolmikaariseksi, ja kaarteisiin lisättiin mukaan kolme puomia. Puomeilla hevosen askellukseen saataisiin vähän napakkuutta ja ratsastajankin täytyi keskittyä. Suorilla urilla Sippe saisi istua alas harjoitusraviin, puomeilla keventää. Kokeneena ja varttuneena hevosena puomit eivät tuottaneet Kantille vaikeuksia - ratsastajan sen sijaan täytyi täysillä keskittyä ratsun ohjailemiseen, jotta se ei ajautuisi liikaa puomien ulkoreunaan. Olin sanonut, että Sipen tulisi mahdollisimman paljon käyttää istuntaa ja jalkoja, ohjilla ei saisi kääntää lähes lainkaan. Lopuksi samaa tehtävää tultiin vielä ilman jalustimia niin, että ratsastajan täytyi ilman jalkkareiden tuomaa tukea keventää puomien päällä. Tämä oli selvästi melko rankkaa, sillä muutaman toiston jälkeen Sippe sanoi jalkojensa lihasten olevan kuin tulessa. Tähän valmennus oli hyvä lopettaa, ja minun lähtiessäni Sippe jäi maneesiin vielä loppuverkkailemaan Kanttia.
"Hyvä, pidä vaan kädet rentoina ja joustavina ja jalkaa aavistuksen taaemmas", ohjeistin ravaavan Kantin satulassa istuvaa Sippeä. Jalustimet oli hetki sitten nostettu kaulalle, ja ratsukko sai hetken hakea tuntumaa tähän ratsastamalla kaikki askellajit läpi keskiympyrällä. "Nosta vaan vielä laukka nii katotaa vähä sitä istuntaa siinäki", huikkasin Sipelle oltuani tyytyväinen ravityöskentelyyn. Aluksi Kantti oli ollut hieman tahmea, mutta ratsastajan muistuteltua sitä hieman koskettamalla pitkällä kouluraipalla takasia, alkoi ori astua paremmin alleen ja työskennellä rehellisemmin. Tällä hetkellä Kantti ravasi todella makean näköisesti peräänannossa, ja pärskähteli välillä tyytyväisenä. Sippe tiivisti istuntaansa, teki vatsalihaksilla pienen pidätteen ja siirsi sisäpohjetta hiukan eteen. Hevonen ymmärsi heti mitä siltä haettiin, ja nosti hallitun ja pyörivän laukan. Laukassa Kantti meinasi alkuun hakeutua hiukan etupainoiseksi, mutta Sipen nostaessa omia käsiään ja muistuttaessa kevyesti raipalla, hevoseenkin saatiin aivan uudenlaista ryhtiä.
Jonkin ajan kuluttua Sippe sai laittaa saappaansa jalustimiin, ja alettiin tehdä käynti- ja raviväistöjä loivan kiemurauran avulla. Ravissa Kantin takaosa tuppasi jäämään väistössä jälkeen, mutta ratsastajan suoristettua oriin napakasti ja pyydettyä asioita kunnolla, alkoivat raviväistötkin sujua mallikkaasti. Jonkin ajan kuluttua kiemura muutettiin perinteiseksi kolmikaariseksi, ja kaarteisiin lisättiin mukaan kolme puomia. Puomeilla hevosen askellukseen saataisiin vähän napakkuutta ja ratsastajankin täytyi keskittyä. Suorilla urilla Sippe saisi istua alas harjoitusraviin, puomeilla keventää. Kokeneena ja varttuneena hevosena puomit eivät tuottaneet Kantille vaikeuksia - ratsastajan sen sijaan täytyi täysillä keskittyä ratsun ohjailemiseen, jotta se ei ajautuisi liikaa puomien ulkoreunaan. Olin sanonut, että Sipen tulisi mahdollisimman paljon käyttää istuntaa ja jalkoja, ohjilla ei saisi kääntää lähes lainkaan. Lopuksi samaa tehtävää tultiin vielä ilman jalustimia niin, että ratsastajan täytyi ilman jalkkareiden tuomaa tukea keventää puomien päällä. Tämä oli selvästi melko rankkaa, sillä muutaman toiston jälkeen Sippe sanoi jalkojensa lihasten olevan kuin tulessa. Tähän valmennus oli hyvä lopettaa, ja minun lähtiessäni Sippe jäi maneesiin vielä loppuverkkailemaan Kanttia.
7.12.2016 Kantin kuulumisia +100 sanaa, kirjoittanut omistaja
Viime aikoina Kantin kanssa ollaan tiiviisti valmistauduttu laatuarvosteluihin, ja oriin kanssa ollaankin valmentauduttu ahkerasti niin esteillä kuin koulussa. Kantti on myös päässyt maastoilemaan melko usein, sillä vähintään pari kertaa viikossa joku satuloi sen ja suuntaa Nuppulanharjun lumisille metsäpoluille. Ennen laatuarvosteluja Kantille olisi tarkoitus vielä saada yksi tai kaksi tammaa, ja sitä kautta laajentaa oriin jälkeläistöä. Mikäli toiveemme käyvät toteen ja yksi varsoista on ori, jätämme sen meille kotitalliin kasvamaan ja kehittymään. Yksi vaihtoehto emäksi on oma kasvattimme Ralla - täytyy nyt katsoa, miten tammojen kiimat ja muut osuvat yksiin suunnitelmiemme kanssa.
Laatuarvostelujen lisäksi olemme hakeneet Kantille kantakirjakelpoisuutta näyttelyistä. Tälläkin hetkellä jännitämme tuloksia eräistä suomenhevosnäyttelyistä, joiden tuomarit nyt toivottavasti pitävät oriimme rakenteesta ja rodunomaisuudesta. Näyttelyissä Kantti on tyylilleen uskollisena käyttäytynyt hyvin, eikä sen kanssa ole tullut ongelmia. Tuomarit ovat naureskelleet, että arvioinnin aikana muiden orien pyöriessä ja hyppiessä, on Kantti vain seissyt tukevasti neljällä jalalla ja toljottanut muita kuin ihmetellen: "Mitä ihmettä te pojat oikein touhuatte?"
Viime aikoina Kantin kanssa ollaan tiiviisti valmistauduttu laatuarvosteluihin, ja oriin kanssa ollaankin valmentauduttu ahkerasti niin esteillä kuin koulussa. Kantti on myös päässyt maastoilemaan melko usein, sillä vähintään pari kertaa viikossa joku satuloi sen ja suuntaa Nuppulanharjun lumisille metsäpoluille. Ennen laatuarvosteluja Kantille olisi tarkoitus vielä saada yksi tai kaksi tammaa, ja sitä kautta laajentaa oriin jälkeläistöä. Mikäli toiveemme käyvät toteen ja yksi varsoista on ori, jätämme sen meille kotitalliin kasvamaan ja kehittymään. Yksi vaihtoehto emäksi on oma kasvattimme Ralla - täytyy nyt katsoa, miten tammojen kiimat ja muut osuvat yksiin suunnitelmiemme kanssa.
Laatuarvostelujen lisäksi olemme hakeneet Kantille kantakirjakelpoisuutta näyttelyistä. Tälläkin hetkellä jännitämme tuloksia eräistä suomenhevosnäyttelyistä, joiden tuomarit nyt toivottavasti pitävät oriimme rakenteesta ja rodunomaisuudesta. Näyttelyissä Kantti on tyylilleen uskollisena käyttäytynyt hyvin, eikä sen kanssa ole tullut ongelmia. Tuomarit ovat naureskelleet, että arvioinnin aikana muiden orien pyöriessä ja hyppiessä, on Kantti vain seissyt tukevasti neljällä jalalla ja toljottanut muita kuin ihmetellen: "Mitä ihmettä te pojat oikein touhuatte?"
10.12.2016 Satulan sovitusta +250 sanaa, kirjoittanut omistaja
Olimme tilanneet tallillemme satulansovittajan, jonka oli määrä tuoda neljä erilaista satulaa sovitettavaksi Kantille. Lähiaikoina oriin kanssa oltiin treenattu ahkerasti, ja tämä näkyi lihasten kasvamisena. Muskeleiden kasvamisen myötä Kantin nykyinen koulusatula oli alkanut käydä kapeaksi, ja satulan kinnaaminen heijastui selvästi myös hevosen työmotivaatioon. Edellisen satulan olin suunnitellut vaihtavani selvästi Kanttia kapeammalle Kapulle.
Satulansovittaja toi satulat autostaan sisälle talliin, jossa niitä alustavasti kokeiltiin käytävällä kiinni olevan Kantin selkään. Yksi neljästä satulasta, konjakinruskea koulupenkki, otettiin jo tässä vaiheessa pois laskuista. Satula puristi Kantin lapoja, eikä jättänyt tarpeeksi tilaa selälle. Muut satulat pääsivät jatkoon, eli testaukseen ratsastuksen aikana. Maneesissa ensimmäiseksi testaukseen pääsi laadukas, musta satula, jossa oli korkea säkätila. Tämä satula oli ratsastajan näkökulmasta todella miellyttävä istua, nahka oli mukavan pehmeää ja istuinosa muotoiltu hyvin. Kentän laidalla satulansovittaja seurasi satulan sopivuutta sensoreista, jotka näyttivät sen kautta tapahtuvan paineen kohdistumisen hevoseen. "Tää näyttäs ihan hyvältä, mut testataa nyt vielä ne muut", mies huikkasi, kun olimme testanneet ensimmäistä penkkiä kymmenisen minuuttia. Kantti seisoi maneesin keskellä tyynesti paikallaan, kun satula vaihdettiin seuraavaan. Tämä satula oli selvästi huonompi istua, eikä ollut Kantinkaan selkään sopiva. Huomasin tämän heti hevosen vastusteluista ja yllättäen alkaneesta laiskuudesta.
Viimeinen satula oli kauniisti muotoiltu, ensimmäisen lailla korkealla säkätilalla varustettu tummanruskea satula. Satulaan oli tehty myös koristeellisia, valkoisia tikkauksia. Ulkonäön perusteella tämä ehdokas oli ehdottomasti suosikkini - satulaa kokeiltuamme myös Kantti oli varmasti samaa mieltä! Satula sopi oriin selkään kuin nakutettu, eikä puristanut tai aiheuttanut turhaa painetta mistään suunnasta. Satulassa oli miellyttävä istua, ja päästyämme myyjän kanssa yhteisymmärrykseen hinnasta, saatoinkin iloisena nostaa laadukkaan satulan Kantin paikalle varustehuoneessa.
Olimme tilanneet tallillemme satulansovittajan, jonka oli määrä tuoda neljä erilaista satulaa sovitettavaksi Kantille. Lähiaikoina oriin kanssa oltiin treenattu ahkerasti, ja tämä näkyi lihasten kasvamisena. Muskeleiden kasvamisen myötä Kantin nykyinen koulusatula oli alkanut käydä kapeaksi, ja satulan kinnaaminen heijastui selvästi myös hevosen työmotivaatioon. Edellisen satulan olin suunnitellut vaihtavani selvästi Kanttia kapeammalle Kapulle.
Satulansovittaja toi satulat autostaan sisälle talliin, jossa niitä alustavasti kokeiltiin käytävällä kiinni olevan Kantin selkään. Yksi neljästä satulasta, konjakinruskea koulupenkki, otettiin jo tässä vaiheessa pois laskuista. Satula puristi Kantin lapoja, eikä jättänyt tarpeeksi tilaa selälle. Muut satulat pääsivät jatkoon, eli testaukseen ratsastuksen aikana. Maneesissa ensimmäiseksi testaukseen pääsi laadukas, musta satula, jossa oli korkea säkätila. Tämä satula oli ratsastajan näkökulmasta todella miellyttävä istua, nahka oli mukavan pehmeää ja istuinosa muotoiltu hyvin. Kentän laidalla satulansovittaja seurasi satulan sopivuutta sensoreista, jotka näyttivät sen kautta tapahtuvan paineen kohdistumisen hevoseen. "Tää näyttäs ihan hyvältä, mut testataa nyt vielä ne muut", mies huikkasi, kun olimme testanneet ensimmäistä penkkiä kymmenisen minuuttia. Kantti seisoi maneesin keskellä tyynesti paikallaan, kun satula vaihdettiin seuraavaan. Tämä satula oli selvästi huonompi istua, eikä ollut Kantinkaan selkään sopiva. Huomasin tämän heti hevosen vastusteluista ja yllättäen alkaneesta laiskuudesta.
Viimeinen satula oli kauniisti muotoiltu, ensimmäisen lailla korkealla säkätilalla varustettu tummanruskea satula. Satulaan oli tehty myös koristeellisia, valkoisia tikkauksia. Ulkonäön perusteella tämä ehdokas oli ehdottomasti suosikkini - satulaa kokeiltuamme myös Kantti oli varmasti samaa mieltä! Satula sopi oriin selkään kuin nakutettu, eikä puristanut tai aiheuttanut turhaa painetta mistään suunnasta. Satulassa oli miellyttävä istua, ja päästyämme myyjän kanssa yhteisymmärrykseen hinnasta, saatoinkin iloisena nostaa laadukkaan satulan Kantin paikalle varustehuoneessa.