|
kantakirjakelpoinen Nupun Liekkokutsumanimeltään "Liekko"
Suomenhevostamma väri: musta, iti, kpku, mtj ksk vko*, valkoinen läiskä vatsan alla säkäkorkeus: 153cm (aikuisena) rekisterinumerot: VH23-018-0154 / PKK5070 syntynyt 28.02.2023 Suomessa 3-vuotias (4-vuotias 20.06.2024) Painotuslaji tulevaisuudessa kouluratsastus kasvattaja Nuppulanharjun Tila omistaa Sylvi Keloranta (VRL-13703) / Nuppulanharju ✎ LUE PÄIVÄKIRJAA 
|
kuvat © tallin omaisuutta * iso tähti, kuonopilkku, molemmat takajalat korkea sukka valkokavio
|
tämä on virtuaalihevonen
|
|
|
|
Kalevalan päivänä maailmaan tupsahti pieni ja siro, hiirenharmaa tammavarsa. Vaan kuinkas sitten kävikään?
tekstiä tulossa
Sukutaulu
|
|
isälinja: AH Harmo - EP Mutteri - EP Laakeri - Lakimies (4)
emälinja: Nupun Louhi - Välähdyksen Kamomilla - Taika-Kukka - Taika-Tyttö (4)
Laajempi suku
iii i. Lakimies KTK-III, Fn, PP-PMVA, PKK-V
iii e. Rusiina
iie i. Vasken Valurauta
iie e. Noita
iei i. Helekutti
iei e. VIP MVA Fn Jojoriina KTK-II, YLA2, SLA-III, PP MVA PKK-V, MSY-B, MSY-P
eei ie. Lallin Likka
eei ei. Lumivuoren Isojalka
eei ee. Sateentyttö
iii e. Rusiina
iie i. Vasken Valurauta
iie e. Noita
iei i. Helekutti
iei e. VIP MVA Fn Jojoriina KTK-II, YLA2, SLA-III, PP MVA PKK-V, MSY-B, MSY-P
eei ie. Lallin Likka
eei ei. Lumivuoren Isojalka
eei ee. Sateentyttö
Varustelaatikko:Liekko on vasta varsa eikä sillä ole vielä paljoa omia varusteita. Siltä löytyy kuitenkin oma pieni harjakassi harjoineen, varsariimu sekä vanha ulkoloimi koleiden kelien varalle.
|
Huomioitavia ohjeita:
|
Näyttelyt
04.02.2023 - Nuppulanharjun Tila - Rakenneluokka: Suomenhevosvarsat - HY - tuom. AnneL
"Kaunis, hieman ponimainen varsa. Yleistunnelma kuvassa ihana! EM: Söpöys"
04.04.2023 - Hiekka-Ahon Hevostalli - Muu kuva: Pääkuva - KM - tuom. Pölhö
"Söpö kuva hauskasta kulmasta! ”Laajakuvaefekti” tuo oman hassutteluvibansa, anatomialle se ei ehkä anna nyt oikeutta, mutta persoonallisuus on huipussaan! Taustan tekstuuri ei tuo ehkä kohdetta parhaimmalla mahdollisella tavalla esiin, mutta lehtiä se kuvastaa hyvin. "
28.09.2023 - Kelmen Ponit - Rakenneluokka: Hevosvarsat (tammat) - EO-sert - tuom. Miuku
27.11.2023 - Stable Misang - Rakenneluokka: Varsat - EO-sert, EM: söpöys - tuom. Marjahilla
09.12.2023 - Nuppulanharjun Tila - Rakenneluokka: Varsat - EO-sert - tuom. aksu
"Kaunis, hieman ponimainen varsa. Yleistunnelma kuvassa ihana! EM: Söpöys"
04.04.2023 - Hiekka-Ahon Hevostalli - Muu kuva: Pääkuva - KM - tuom. Pölhö
"Söpö kuva hauskasta kulmasta! ”Laajakuvaefekti” tuo oman hassutteluvibansa, anatomialle se ei ehkä anna nyt oikeutta, mutta persoonallisuus on huipussaan! Taustan tekstuuri ei tuo ehkä kohdetta parhaimmalla mahdollisella tavalla esiin, mutta lehtiä se kuvastaa hyvin. "
28.09.2023 - Kelmen Ponit - Rakenneluokka: Hevosvarsat (tammat) - EO-sert - tuom. Miuku
27.11.2023 - Stable Misang - Rakenneluokka: Varsat - EO-sert, EM: söpöys - tuom. Marjahilla
09.12.2023 - Nuppulanharjun Tila - Rakenneluokka: Varsat - EO-sert - tuom. aksu
Päiväkirja
10.03.2023 Maastoretki +400 sanaa, kirjoittanut omistaja
Maaliskuinen aamupäivä oli kirkas ja aurinkoinen, kun astelin pihaton ovesta ulos tarhaan Liekon riimu käsissäni. Hevoset näkyivät olevan hieman kauempana metsikössä etsiskelemässä sinne piilottelemiani olkia. Liekon nimeä huutaessani vuoden ikään ehtinyt kaunis, musta tammavarsa nosti siron päänsä ja lähti iloisesti ravaamaan pihatolle päin, parin vanhemman hevosen kävellessä perässä. Pörröisessä talvikarvassaan Liekko näytti aivan syötävän suloiselta! Varsa hidasti edessäni ja pysähtyi kohteliaan etäisyyden päähän rauhallisesti, korvat hörössä. Olin pienestä saakka keskittynyt vahvistamaan Liekon kanssa rauhoittumista ja oikealla energialla kontaktiin hakeutumista, ja tulokset olivat selviä. Varsa oli aina ollut hyvin oppivainen, eikä missään vaiheessa ollut mitenkään erityisen raisu tapaus. Muutamia kommunikaatiokatkoksia oli toki sattunut puolin ja toisin, mutta koskaan ei Liekon kanssa ollut liiemmin tarvinnut pelätä sen alkavan haastaa ihmistä leikkiin tai yllättävän näykkäisyllä.
Liekon kanssa olisi tänään vuorossa ensimmäinen metsälenkki taluttaen. Varsa oli kyllä juoksennellut emänsä mukana maastossa aivan pienestä asti, mutta taluttaen emme olleet vielä käyneet sen kanssa pihapiiriä ja maneesin kiertävää lyhyttä polkua kauempana. Turvahevoseksi mukaan lähtisi emä Louhi, jota taluttamaan aikoi lähteä talliapulaisemme Irina. Irina oli hakenut Louhin jo hieman aikaisemmin ja oli tallissa harjaamassa sitä, kun toin Liekon sisään tallin ja pihaton välisestä ovesta. Varsa pyörähti sujuvasti narun päässä kun käännyin sulkemaan oven takanamme. Liekko osasi jo melko hyvin kaikki hoitotoimenpiteet: sitä oli pienestä saakka käsitelty lähes päivittäin, eikä näin ollen esimerkiksi harjaus, kavioiden puhdistus tai käytävällä kiinni seisominen tuottanut vaikeuksia. Tästä huolimatta halusin nytkin hoitaa Liekon pikaisesti, jotta opitut asiat pysyisivät muistissa. Liekko seisoi nätisti käytävällä, vaikka ihmettelikin hieman karsinassa heinänrippeitä rouskuttelevaa Louhia. Harjasin varsan kevyesti, käyden läpi kaikki paikat korvankärjistä vatsanaluseen. Seuraavaksi oli kavioiden puhdistuksen vuoro. Liekko nosti kaikki neljä pientä kaviotaan kiitettävästi, vaikka toisen etujalan kohdalla hieman horjuikin. Viimeisen kavion puhdistettuani naksautin kieltäni ja annoin Liekolle palkinnoksi aimo annoksen rapsutuksia sen lempipaikasta, etujalkojen välistä.
Ajatuksenamme oli kiertää pieni muutaman kilometrin lenkki niin, että kulkisimme hetken matkaa Nuppulanharjun pihatietä ja poikkeaisimme siitä metsäpoluille. Olimme pitäneet polkuja auki koko talven, joten liikkuminen siellä oli ihmisellekin helppoa. Louhi ja Irene saivat kulkea edellä, me Liekon kanssa tulimme perässä. Liekko töpsötteli terhakkaasti pikkukavioillaan, suipot pörröiset korvat olivat kiinnostuneena pystyssä sen katsellessa maisemia. Seutu oli sille tuttua varsasta saakka, mutta toki taluttaen liikkuminen oli hieman erilaista kuin vapaa kirmailu. Poluille päästyämme pyysin Liekon kulkemaan hiukan takaviistossa, jotta mahtuisimme paremmin kapealle polulle. Välillä varsa selvästi halusi pysähtyä nuuskimaan jotakin, maistelemaan varpuja tai tutkimaan polun varrelle jääneitä pupun papanoita. Annoin sen tehdä niin - tärkeintä oli saada ensimmäisestä talutuslenkistä Liekolle mukava kokemus.
Loppuretki sujui hienosti. Kerran Liekko säikähti polun yli ampaisevaa oravaa, mutta rauhoittui pienen puhinan jälkeen taas tutkimaan ympäristöä ja kulkemaan emänsä perässä. Tallille päästyämme veimme hevoset suoraan takaisin tarhaan - pienelle Liekolle tämä oli ollut suuri askel kohti aikuisen hevosen elämää!
Maaliskuinen aamupäivä oli kirkas ja aurinkoinen, kun astelin pihaton ovesta ulos tarhaan Liekon riimu käsissäni. Hevoset näkyivät olevan hieman kauempana metsikössä etsiskelemässä sinne piilottelemiani olkia. Liekon nimeä huutaessani vuoden ikään ehtinyt kaunis, musta tammavarsa nosti siron päänsä ja lähti iloisesti ravaamaan pihatolle päin, parin vanhemman hevosen kävellessä perässä. Pörröisessä talvikarvassaan Liekko näytti aivan syötävän suloiselta! Varsa hidasti edessäni ja pysähtyi kohteliaan etäisyyden päähän rauhallisesti, korvat hörössä. Olin pienestä saakka keskittynyt vahvistamaan Liekon kanssa rauhoittumista ja oikealla energialla kontaktiin hakeutumista, ja tulokset olivat selviä. Varsa oli aina ollut hyvin oppivainen, eikä missään vaiheessa ollut mitenkään erityisen raisu tapaus. Muutamia kommunikaatiokatkoksia oli toki sattunut puolin ja toisin, mutta koskaan ei Liekon kanssa ollut liiemmin tarvinnut pelätä sen alkavan haastaa ihmistä leikkiin tai yllättävän näykkäisyllä.
Liekon kanssa olisi tänään vuorossa ensimmäinen metsälenkki taluttaen. Varsa oli kyllä juoksennellut emänsä mukana maastossa aivan pienestä asti, mutta taluttaen emme olleet vielä käyneet sen kanssa pihapiiriä ja maneesin kiertävää lyhyttä polkua kauempana. Turvahevoseksi mukaan lähtisi emä Louhi, jota taluttamaan aikoi lähteä talliapulaisemme Irina. Irina oli hakenut Louhin jo hieman aikaisemmin ja oli tallissa harjaamassa sitä, kun toin Liekon sisään tallin ja pihaton välisestä ovesta. Varsa pyörähti sujuvasti narun päässä kun käännyin sulkemaan oven takanamme. Liekko osasi jo melko hyvin kaikki hoitotoimenpiteet: sitä oli pienestä saakka käsitelty lähes päivittäin, eikä näin ollen esimerkiksi harjaus, kavioiden puhdistus tai käytävällä kiinni seisominen tuottanut vaikeuksia. Tästä huolimatta halusin nytkin hoitaa Liekon pikaisesti, jotta opitut asiat pysyisivät muistissa. Liekko seisoi nätisti käytävällä, vaikka ihmettelikin hieman karsinassa heinänrippeitä rouskuttelevaa Louhia. Harjasin varsan kevyesti, käyden läpi kaikki paikat korvankärjistä vatsanaluseen. Seuraavaksi oli kavioiden puhdistuksen vuoro. Liekko nosti kaikki neljä pientä kaviotaan kiitettävästi, vaikka toisen etujalan kohdalla hieman horjuikin. Viimeisen kavion puhdistettuani naksautin kieltäni ja annoin Liekolle palkinnoksi aimo annoksen rapsutuksia sen lempipaikasta, etujalkojen välistä.
Ajatuksenamme oli kiertää pieni muutaman kilometrin lenkki niin, että kulkisimme hetken matkaa Nuppulanharjun pihatietä ja poikkeaisimme siitä metsäpoluille. Olimme pitäneet polkuja auki koko talven, joten liikkuminen siellä oli ihmisellekin helppoa. Louhi ja Irene saivat kulkea edellä, me Liekon kanssa tulimme perässä. Liekko töpsötteli terhakkaasti pikkukavioillaan, suipot pörröiset korvat olivat kiinnostuneena pystyssä sen katsellessa maisemia. Seutu oli sille tuttua varsasta saakka, mutta toki taluttaen liikkuminen oli hieman erilaista kuin vapaa kirmailu. Poluille päästyämme pyysin Liekon kulkemaan hiukan takaviistossa, jotta mahtuisimme paremmin kapealle polulle. Välillä varsa selvästi halusi pysähtyä nuuskimaan jotakin, maistelemaan varpuja tai tutkimaan polun varrelle jääneitä pupun papanoita. Annoin sen tehdä niin - tärkeintä oli saada ensimmäisestä talutuslenkistä Liekolle mukava kokemus.
Loppuretki sujui hienosti. Kerran Liekko säikähti polun yli ampaisevaa oravaa, mutta rauhoittui pienen puhinan jälkeen taas tutkimaan ympäristöä ja kulkemaan emänsä perässä. Tallille päästyämme veimme hevoset suoraan takaisin tarhaan - pienelle Liekolle tämä oli ollut suuri askel kohti aikuisen hevosen elämää!
01.03.2023 Muistelua +100 sanaa, kirjoittanut omistaja
Sattuipa niin somasti, että talvisena päivänä Metsätallin näyttelyihin oli hevosiaan esittämään lähtenyt yksi jos toinenkin kulkija. Parkkipaikka vilisi väkeä ja toinen toistaan hienompia ja suloisempia hevosia käveli ohitsemme. Louhia talutellessani jäivät silmäni kiinni mustaan, isomerkkiseen suomenhevosoriin. Tunnistin hevosen taluttajan Aksuksi, johon olin tutustunut aikaisemmin hänen myytyään meille ihanan lämminveritamma Kerttulin. Huikkasin tervehdyksen muutaman metrin päästä, jotta hevosemme eivät olisi liiaksi innostuneet juttelemaan toisilleen. Louhi yritti höristen vähän höpöttää oriille, mutta se vain seisoi hiljaa aloillaan ja vilkuili tammaa pitkän mustan otsatukkansa alta. Olin kyllä etsiskellyt Louhille oria jo pidempään, mutta emmepä vielä silloin tienneet että seuraavana keväänä maailmaan tupsahtaisi juuri näiden kahden pieni rakkauslapsi!
Sattuipa niin somasti, että talvisena päivänä Metsätallin näyttelyihin oli hevosiaan esittämään lähtenyt yksi jos toinenkin kulkija. Parkkipaikka vilisi väkeä ja toinen toistaan hienompia ja suloisempia hevosia käveli ohitsemme. Louhia talutellessani jäivät silmäni kiinni mustaan, isomerkkiseen suomenhevosoriin. Tunnistin hevosen taluttajan Aksuksi, johon olin tutustunut aikaisemmin hänen myytyään meille ihanan lämminveritamma Kerttulin. Huikkasin tervehdyksen muutaman metrin päästä, jotta hevosemme eivät olisi liiaksi innostuneet juttelemaan toisilleen. Louhi yritti höristen vähän höpöttää oriille, mutta se vain seisoi hiljaa aloillaan ja vilkuili tammaa pitkän mustan otsatukkansa alta. Olin kyllä etsiskellyt Louhille oria jo pidempään, mutta emmepä vielä silloin tienneet että seuraavana keväänä maailmaan tupsahtaisi juuri näiden kahden pieni rakkauslapsi!
