Mörkövaaran Lasilintu on virtuaalihevonen Kolme ensimmäistä kuvaa © VRL-01080, toinen kouluratsastuskuva © luvat on, estekuva © Meeri N. kuvia saa suuremmaksi klikkaamalla! Kilpailukalenteri:Lilli kilpailee porrastetuissa kilpailuissa, ja päivittyvät
ominaisuuspisteet löydät sen VH-profiilista. |
KTK-III, SLA-I
Mörkövaaran Lasilintukutsumanimeltään "Lilli"
Suomenhevostamma punarautias, 153cm VH15-018-2570 syntynyt 2.12.2015 Suomessa 11-vuotias (4-vuotias 1.1.2016) yleispainotus / Helppo A, 110cm, CIC1 kasvattaja Mörkövaara omistaa Sippe (VRL-13703) / Nuppulanharju 30.10.2016 KTK-III palkittu pistein 64 20.02.2018 SLA-I palkittu pistein 97 Lillin kanssa tavoitteena vielä KRJL- ja ERJL-laatikset, mahdollisesti myös YLA. Lilli on herkkä ja hieman arka pieni tamma, joka vaatii käsittelijältään taitoa lukea hevosta. Tamma on uusia ihmisiä, jostain syystä erityisesti miehiä kohtaan varautunut, mutta Lillin tutustuttua ihmisiin ja päätettyä luottaa heihin on se varsin rakastettava ja suloinen hevonen.
Hoitaessa Lilli on kiltti ja helppo, eikä yleensä järjestä minkäänlaisia kohtauksia. Ainoastaan mahan alta harjatessa saa olla tarkkana, sillä tamma kutiaa helposti ja saattaa tällöin vahingossa potkaista hoitajaansa yrittäessään päästä eroon vatsaansa kutittavasta harjasta. Noin vuoden ikäisenä Lilli sai itselleen lievän vetopaniikin, hoitaessa sattuneen äksidentin vuoksi. Tämä on kuitenkin jo saatu kitkettyä lähes kokonaan pois, joskin tammaa kiinni hoitaessa käytetään sillä edelleen turvariimua. Suitsiessa Lillillä on ihana tapa - se laskee päätään alemmas, jotta kuolaimet sujahtaisivat helpommin sen suuhun. Toisinaan taluttaessa Lillin mieltä saattavat järkyttää uudet ja muuttuneet asiat, esimerkiksi tallin pihalle ilmestynyt traktori, mutta rauhallinen hoitaja saa sen lopulta rentoutumaan ja oivaltamaan, ettei pelättävää ole. Säikähtäessäänkin tamma tosin on narun päässä kuin höyhen, se lähinnä tekee pieniä hypähdyksiä, pörisee ja steppailee, narun kiristymättä. Ratsastaessa Lilli on herkkä, herkkä ja herkkä. Se toimii pitkälti istunnalla ja painoavuilla, kantapäillä tökkimisellä tamman saa vain hermostumaan ja pukittelemaan. Lillillä on tasaiset ja ponimaisen lyhyet askellajit, joissa on miellyttävä istua. Hyppäämisestä Lilli pitää, ja sen kanssa kilpaillaankin yli metrin luokissa. Tammalla on hyvä hyppy ja se kääntyy radalla vaikka kolikon päällä pienten askeliensa ansiosta. Lilli ei kiellä kovin helposti, ja vaikka ratsastaja tekisikin lähestymisessä virheen, tamma usein pelastaa hypyn vaikka sitten loikkaamalla huonommasta paikasta. Maastossa Lilli tarvitsee kokeneen ratsastajan, sillä se säikkyy erityisesti autoja. Isommassa ryhmässä kyttäily vähenee, ja silloin tamma onkin huomattavasti mukavampi ratsu. Lilli ei kuumu maastossakaan, joten sen kanssa ei tarvitse pelätä hidastaakohan hevonen laukkapätkän jälkeen vai ei. |
Sukutaulu:
iii. Metsäkartanon Teseus
iie. Viehättävän Paloma
|
ei. Fiktion Lakusti SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, YLA2 |
eii. Rätvänän Laguuni
eie. Fiktion Soma
eei. Lakean Karhunkaataja
eee. Helmen Lumityttö
|
emälinja: Lumikeiju (4) isälinja: Persian Prinssi (4)
Jälkeläiset:
t. Nupun Lasiliina s. 20.11.2016 i. Viehättävän Hurmori
t. Nupun Lilja s. 01.10.2016 i. Fiktion Ruisrikko
t. Nupun Lilja s. 01.10.2016 i. Fiktion Ruisrikko
Näyttelytulokset:
Valmennukset ja päiväkirja:
8.10.2017 estevalmennus +200 sanaa, valmentajana Penelopeia
Tänään oli vuorossa estevalmennus, joten jo alkuverryttelyyn toimme mukaan ihan laukkaakin. Nopean raviverryttelyn jälkeen ratsukko sai alkaa etsiä laukasta sopivaa rataestetempoa, jolla olisi turvallista lähteä ylittämään esteitä. Tämä sopiva tempo löytyikin varsin näppärästi, sillä Lilli-suokki tuntui olevan kovin innokkaalla päällä menossa. Ratsukko otti ensiksi muutamia verryttelyhyppyjä pystylle, ja sitten muutaman myös okserille. Lilli hyppäsi ilmavasti ja hyvin, joten ei siinä sen kummallisempia enää mietitty, vaan pääsimme siirtymään päivän varsinaiseen estetehtävään.
Tarkoitus oli ottaa hyppyjä suhteutetulle linjalle, jonka esteet olivat 60cm tienoilla. Muutamalla ensimmäisellä hyppykerralla ratsukko tuli esteet normaalissa temmossa 6 askeleen jäädessä esteiden väliin, mutta kolmannella ylityskerralla olikin tarkoitus kokeilla venyttää laukkaa ja tulla se 5 laukalla. Lilli hyppäsi mukisematta, ja lisäsi vauhtia pienestä kehotuksesta. Hypyt sujuivat melkein automaattisesti, sillä Lilli katsoi näppärästi hyvät ponnistuspaikat ja kuunteli mukisematta myös kuskin pohjeapuja.
Seuraavaksi tultiinkin esteet sitten erittäin rauhallisessa, miltei kootussa laukassa 7 laukka-askeleella. Tämä olikin jo hieman haastavampaa, sillä Lilli alkoi protestoimaan pidättäviä apuja puskien ratsastajan kättä vasten. Pienen tahtojen taistelun jälkeen ja hieman pehmeämmillä avuilla ratsukko kuitenkin sai kuin saikin laukan koottua ja esteet ylitettyä. Viimeisillä hyppykerroilla tarkoitus olikin sitten tehdä pysähdys esteiden väliin. Pidensin esteiden väliä 7 laukka-askeleeseen normaalissa temmossa, mutta alleviivasin silti tarkkuuden tärkeyttä tässä tehtävässä. Jos hevonen ei olisi täsmällisesti avuilla pohkeen edessä, ei hyppy toiselle esteelle tulisi onnistumaan. Laukka oli saatava nostettua pysähdyksestä, ja saatava heti pyörimään. Lilli teki pysähdyksen maltillisesti ja täsmällisesti, ja yllättäen nostokin sujui lähes tyylipuhtaasti. Muutama askel ja hyppy, eikä minkäänlaisia ongelmia ilmennyt. Ratsukon työskentely oli tänään erittäin kehuttavaa, joten pääsimmekin suorittamaan loppuverryttelyä erittäin iloisin mielin.
Tänään oli vuorossa estevalmennus, joten jo alkuverryttelyyn toimme mukaan ihan laukkaakin. Nopean raviverryttelyn jälkeen ratsukko sai alkaa etsiä laukasta sopivaa rataestetempoa, jolla olisi turvallista lähteä ylittämään esteitä. Tämä sopiva tempo löytyikin varsin näppärästi, sillä Lilli-suokki tuntui olevan kovin innokkaalla päällä menossa. Ratsukko otti ensiksi muutamia verryttelyhyppyjä pystylle, ja sitten muutaman myös okserille. Lilli hyppäsi ilmavasti ja hyvin, joten ei siinä sen kummallisempia enää mietitty, vaan pääsimme siirtymään päivän varsinaiseen estetehtävään.
Tarkoitus oli ottaa hyppyjä suhteutetulle linjalle, jonka esteet olivat 60cm tienoilla. Muutamalla ensimmäisellä hyppykerralla ratsukko tuli esteet normaalissa temmossa 6 askeleen jäädessä esteiden väliin, mutta kolmannella ylityskerralla olikin tarkoitus kokeilla venyttää laukkaa ja tulla se 5 laukalla. Lilli hyppäsi mukisematta, ja lisäsi vauhtia pienestä kehotuksesta. Hypyt sujuivat melkein automaattisesti, sillä Lilli katsoi näppärästi hyvät ponnistuspaikat ja kuunteli mukisematta myös kuskin pohjeapuja.
Seuraavaksi tultiinkin esteet sitten erittäin rauhallisessa, miltei kootussa laukassa 7 laukka-askeleella. Tämä olikin jo hieman haastavampaa, sillä Lilli alkoi protestoimaan pidättäviä apuja puskien ratsastajan kättä vasten. Pienen tahtojen taistelun jälkeen ja hieman pehmeämmillä avuilla ratsukko kuitenkin sai kuin saikin laukan koottua ja esteet ylitettyä. Viimeisillä hyppykerroilla tarkoitus olikin sitten tehdä pysähdys esteiden väliin. Pidensin esteiden väliä 7 laukka-askeleeseen normaalissa temmossa, mutta alleviivasin silti tarkkuuden tärkeyttä tässä tehtävässä. Jos hevonen ei olisi täsmällisesti avuilla pohkeen edessä, ei hyppy toiselle esteelle tulisi onnistumaan. Laukka oli saatava nostettua pysähdyksestä, ja saatava heti pyörimään. Lilli teki pysähdyksen maltillisesti ja täsmällisesti, ja yllättäen nostokin sujui lähes tyylipuhtaasti. Muutama askel ja hyppy, eikä minkäänlaisia ongelmia ilmennyt. Ratsukon työskentely oli tänään erittäin kehuttavaa, joten pääsimmekin suorittamaan loppuverryttelyä erittäin iloisin mielin.
6.10.2017 kouluvalmennus +200 sanaa, valmentajana Penelopeia
Lilli-tamma ratsastajineen oli saapunut tänään valmentautumaan silmäni alle kouluratsastuksen parissa. Aloittelimme tehokkaalla alkuverryttelyllä, pyrkien runsaiden siirtymisten avulla saamaan Lillin kulkemaan kauniisti ohjan ja pohkeen välillä. Jo alussa tuli selväksi että kyseessä oli hyvinkin herkkä tamma, sillä jos ratsastaja jäi siirtymisissä yhtään pitämään kädellä alkoi Lilli välittömästi protestoida. Pyrimmekin löytämään ratsastajalle sellaisen otteen, että hän pystyisi tekemään siirtymiset käyttäen lähinnä vain istuntaansa. Pikkuhiljaa alkoi ratsukon yhteistyö luonnistua, joten pääsimmekin eteenpäin työstämään hieman Lilliä avojen ja sulkujen avulla. Taivutuksia tehtiin keskihalkaisijalla vuorotellen molempiin suuntiin. Lilli ilmaisi varsin suorasanaisesti jos ratsastajan avut kävivät liian raskaiksi, sillä se esitteli meille muutamaankin otteeseen pieniä kiukkuisia tammapukkejaan. Kun ratsastaja pyysi Lilliä väistämään hyvin rauhallisella ja maltillisella pohkeella ja ohjalla, tamma suoritti kauniita avo ja sulkutaivutuksia kumpaankin suuntaan.
Työstimme valmennuksen aikana myös jonkinverran laukkaa ja sen eri vaihteita. Ratsastaja pyrki tulemaan aina muutaman askeleen hieman rauhallisempaa, kokoamista kohti pyrkivää laukkaa, ja sitten hieman reilummassa tahdissa lisätympää laukkaa. Toistojen myötä Lilli vilautteli meille myös oikein tyylipuhtaita suoranaisia laukkalisäyksiä, mikä olikin erittäin toivottua. Loppuun ratsukko sai kokeilla vielä miten avotaivutukset luonnistuivat laukan tahtiin. Ja hyvinhän ne onnistuivat! Lilli oli nyt oikein hienosti kuolaimella, ja kuunteli ratsastajansa apuja kuuliaisesti ja kyseenalaistamatta. Ratsastaja taas oli löytänyt pehmeän ja tasaisen ohjastuntuman, jolla pääsi vaikuttamaan Lilliin juuri tarpeeksi. Tähän harjoitukseen lopettelimmekin valmennuksen tältä päivältä, sillä mikäpä sen parempi kuin lopettaa onnistuneeseen ja virheettömään suoritukseen.
Lilli-tamma ratsastajineen oli saapunut tänään valmentautumaan silmäni alle kouluratsastuksen parissa. Aloittelimme tehokkaalla alkuverryttelyllä, pyrkien runsaiden siirtymisten avulla saamaan Lillin kulkemaan kauniisti ohjan ja pohkeen välillä. Jo alussa tuli selväksi että kyseessä oli hyvinkin herkkä tamma, sillä jos ratsastaja jäi siirtymisissä yhtään pitämään kädellä alkoi Lilli välittömästi protestoida. Pyrimmekin löytämään ratsastajalle sellaisen otteen, että hän pystyisi tekemään siirtymiset käyttäen lähinnä vain istuntaansa. Pikkuhiljaa alkoi ratsukon yhteistyö luonnistua, joten pääsimmekin eteenpäin työstämään hieman Lilliä avojen ja sulkujen avulla. Taivutuksia tehtiin keskihalkaisijalla vuorotellen molempiin suuntiin. Lilli ilmaisi varsin suorasanaisesti jos ratsastajan avut kävivät liian raskaiksi, sillä se esitteli meille muutamaankin otteeseen pieniä kiukkuisia tammapukkejaan. Kun ratsastaja pyysi Lilliä väistämään hyvin rauhallisella ja maltillisella pohkeella ja ohjalla, tamma suoritti kauniita avo ja sulkutaivutuksia kumpaankin suuntaan.
Työstimme valmennuksen aikana myös jonkinverran laukkaa ja sen eri vaihteita. Ratsastaja pyrki tulemaan aina muutaman askeleen hieman rauhallisempaa, kokoamista kohti pyrkivää laukkaa, ja sitten hieman reilummassa tahdissa lisätympää laukkaa. Toistojen myötä Lilli vilautteli meille myös oikein tyylipuhtaita suoranaisia laukkalisäyksiä, mikä olikin erittäin toivottua. Loppuun ratsukko sai kokeilla vielä miten avotaivutukset luonnistuivat laukan tahtiin. Ja hyvinhän ne onnistuivat! Lilli oli nyt oikein hienosti kuolaimella, ja kuunteli ratsastajansa apuja kuuliaisesti ja kyseenalaistamatta. Ratsastaja taas oli löytänyt pehmeän ja tasaisen ohjastuntuman, jolla pääsi vaikuttamaan Lilliin juuri tarpeeksi. Tähän harjoitukseen lopettelimmekin valmennuksen tältä päivältä, sillä mikäpä sen parempi kuin lopettaa onnistuneeseen ja virheettömään suoritukseen.
4.7.2017 Uimareissu +330 sanaa, kirjoittanut omistaja
Lilja laukkasi korvat hörössä eteenpäin peltojen välissä kulkevaa hiekkaista ja juuri sopivan pehmeää tietä pitkin. Tienpientareet välkkyivät violetin, valkoisen ja vaaleanpunaisen sävyissä kauniiden lupiinien valloitettua ojat. Aurinko lämmitti siniseltä, lähes pilvettömältä taivaalta ja linnut lauloivat ympärillämme lakkaamatta. Takanamme nelisti myös Karita Liljan emällä Lillillä. Tammat pärskivät tyytyväisenä, kun saivat purkaa energiaa maastossa. Tien alkaessa mutkitella hiljensimme kevyesti hionneet hevoset käyntiin. "Mitäs hei sanot, käytäiskö rannassa uittamassa näitä? Saisivat vähän viilennystä kun on niin helteinen päivä", ehdotin Karitalle. Nainen oli heti mukana ideassa, ja muutaman kilometrin jälkeen käänsimme hevoset puiden katveeseen loivasti alamäkeen kulkevalle tielle, joka oli päässyt hieman heinittymään keskeltä.
Rannassa laskeuduimme hetkeksi selästä nostamaan satulat rantasaunan vieressä olevalle puomille ja käärimään omat lahkeemme. Hyppäsimme takaisin tammojen paljaisiin selkiin, ja suuntasimme kohti tyyntä järveä. Ranta oli pitkä ja melko matala, joten uimaan päästäkseen piti kahloa kauemmas. Lilli oli uimisessa jo vanha tekijä, ja asteli veteen epäröimättä. Vaikka Liljaa ei oltu uitettu aiemmin, päätti sekin lähteä kahlomaan miettimättä kovinkaan pitkään. Liljalla oli leveä selkä ja matala säkä, joten sen selässä oli miellyttävä istua ilman satulaakin. Edellä kulkeva Lilli oli ehtinyt kahloa jo lähes selän tasalle asti, ja kohta huomasin sen lähtevän uimaan. Lilja seurasi äitinsä esimerkkiä, ja lähti kauhomaan kuin mikäkin vesimonsteri. Sain puristaa hevosen harjaa rystyset valkoisina ja käyttää kaiken tasapainoni, jotta pysyin kermanvärisen pienhevostamman kyydissä sen uidessa. Huomasin Karitan nauravan Lillin selässä vatsa kippurassa, kun yritin epätoivoisesti säilyttää tasapainoni. Heti Liljan saadessa jalat takaisin järven pohjaan, aloin minäkin nauraa vedet silmissä. Huomattuaan kuinka kivaa vesi on, lähti Lilja lähes heti uudelle kierrokselle. Nyt osasin varautua tamman rajuun uimatyyliin paremmin, ja onnistuin kohtuullisen hyvin pysymään innoissaan olevan hevoseni kyydissä.
Kun lähdimme takaisin kohti rantaa, järjesti Lilli vielä toisen esityksen. Veden ylettäessä sitä noin polvien korkeudelle, alkoi tamma kuopia vettä. Ennen kuin Karita ehti ajaa hevosta eteen, oli Lilli jo kellahtanut veteen kyljelleen ja alkanut piehtaroida rantavedessä. Tällä kertaa oli minun vuoroni nauraa, kun Lilli ravisteli kaikki vedet metrin päässä seisovan Karitan päälle. Lopulta pääsimme lähtemään takaisin tallille tukevasti hevosten selässä istuen - satulat kävisin hakemassa rannasta myöhemmin rakkaan lava-autoni avustuksella.
Lilja laukkasi korvat hörössä eteenpäin peltojen välissä kulkevaa hiekkaista ja juuri sopivan pehmeää tietä pitkin. Tienpientareet välkkyivät violetin, valkoisen ja vaaleanpunaisen sävyissä kauniiden lupiinien valloitettua ojat. Aurinko lämmitti siniseltä, lähes pilvettömältä taivaalta ja linnut lauloivat ympärillämme lakkaamatta. Takanamme nelisti myös Karita Liljan emällä Lillillä. Tammat pärskivät tyytyväisenä, kun saivat purkaa energiaa maastossa. Tien alkaessa mutkitella hiljensimme kevyesti hionneet hevoset käyntiin. "Mitäs hei sanot, käytäiskö rannassa uittamassa näitä? Saisivat vähän viilennystä kun on niin helteinen päivä", ehdotin Karitalle. Nainen oli heti mukana ideassa, ja muutaman kilometrin jälkeen käänsimme hevoset puiden katveeseen loivasti alamäkeen kulkevalle tielle, joka oli päässyt hieman heinittymään keskeltä.
Rannassa laskeuduimme hetkeksi selästä nostamaan satulat rantasaunan vieressä olevalle puomille ja käärimään omat lahkeemme. Hyppäsimme takaisin tammojen paljaisiin selkiin, ja suuntasimme kohti tyyntä järveä. Ranta oli pitkä ja melko matala, joten uimaan päästäkseen piti kahloa kauemmas. Lilli oli uimisessa jo vanha tekijä, ja asteli veteen epäröimättä. Vaikka Liljaa ei oltu uitettu aiemmin, päätti sekin lähteä kahlomaan miettimättä kovinkaan pitkään. Liljalla oli leveä selkä ja matala säkä, joten sen selässä oli miellyttävä istua ilman satulaakin. Edellä kulkeva Lilli oli ehtinyt kahloa jo lähes selän tasalle asti, ja kohta huomasin sen lähtevän uimaan. Lilja seurasi äitinsä esimerkkiä, ja lähti kauhomaan kuin mikäkin vesimonsteri. Sain puristaa hevosen harjaa rystyset valkoisina ja käyttää kaiken tasapainoni, jotta pysyin kermanvärisen pienhevostamman kyydissä sen uidessa. Huomasin Karitan nauravan Lillin selässä vatsa kippurassa, kun yritin epätoivoisesti säilyttää tasapainoni. Heti Liljan saadessa jalat takaisin järven pohjaan, aloin minäkin nauraa vedet silmissä. Huomattuaan kuinka kivaa vesi on, lähti Lilja lähes heti uudelle kierrokselle. Nyt osasin varautua tamman rajuun uimatyyliin paremmin, ja onnistuin kohtuullisen hyvin pysymään innoissaan olevan hevoseni kyydissä.
Kun lähdimme takaisin kohti rantaa, järjesti Lilli vielä toisen esityksen. Veden ylettäessä sitä noin polvien korkeudelle, alkoi tamma kuopia vettä. Ennen kuin Karita ehti ajaa hevosta eteen, oli Lilli jo kellahtanut veteen kyljelleen ja alkanut piehtaroida rantavedessä. Tällä kertaa oli minun vuoroni nauraa, kun Lilli ravisteli kaikki vedet metrin päässä seisovan Karitan päälle. Lopulta pääsimme lähtemään takaisin tallille tukevasti hevosten selässä istuen - satulat kävisin hakemassa rannasta myöhemmin rakkaan lava-autoni avustuksella.
21.07.2016 estevalmennus +400 sanaa kirjoittanut kasvattaja
Tänään sain valmennettavakseni ensimmäistä kertaa Sipen ja Mörkövaaran Lasilinnun, josta en liiemmin ollut kuullutkaan sen jälkeen kun sen varsana myin. Kaunis tamma asteli kentälle reippain askelin korvat höröllä, samaan aikaan kun ratsastaja tuntui vielä hieman nukkuvan selässä. Ratsukko sai itsenäisesti suorittaa alkuverkan, käydä kaikki askellajit läpi ja tehdä paljon taivutteluja, jotta saatiin hevonen vetreäksi. Alusta alkaen Lilli oli aika hyvin kuulolla, se reagoi ratsastajan apuihin herkästi ja alkoi vähitellen kantamaan itsensä kauniisti. Tässä pisteessä ratsukko sai ottaa muutamat lämmittelyhypyt pienille pystyille, jotka ylittyivät hyvällä tyylillä, mutta hieman turhan reippaassa tahdissa.
Valmennuksen pääpaino oli sarjaesteissä, joten olin pystyttänyt kentälle kaksi kolmen esteen sarjaa ja yhden kahden esteen sarjan. Korkeutta näillä esteillä oli noin 90-110cm. Pyysin Sippeä ratsastamaan Lillin tahdikkaaseen, mutta hillittyyn laukkaan ja sen jälkeen he saivat rueta omaan tahtiin hyppäämään sarjoja. Tamma oli selvästi esteistä hyvin innostunut, ratsastaja sai jakaa paljon pitkäkestoisia pidätteitä, jottei hevonen lähtenyt liikaa rynnimään lähestymisissä. Ensimmäinen kierros sarjoilla oli vähän mitäänsanomaton, Sippe ei ollut oikein hypyissä mukana ja hevonen viipotti siten vähän oman mielen mukaan eteenpäin. Tämän vuoksi ratsukolla oli tietenkin esteiden välissä ongelmia, sillä askeleet eivät meinanneet mitenkään mahtua väleihin ja täten hevonen ponnisti useasti huonosta kohtaa. Yritin vähän tsempata ratsastajaa ja pyytää tätä ohjaamaan hevostaan määrätietoisemmin, jotta saataisiin hypyistä terävempiä ja huomattavasti huolellisempia suorituksia aikaiseksi. Tunnin kuluessa ja toistojen kautta Sippe ja Lilli alkoivat löytämään sen kuuluisan yhteisen sävelen, jonka myötä hypyt alkoivat todellakin näyttää paremmilta. Hevonen keskittyi kivasti jalkoihinsa ja malttavaisena kuunteli selästä tulevia ohjeita, samaan aikaan kun Sippe oli löytänyt uuden vaihteen ja hienolla asenteella pyysi ratsultaan. Tiet sarjalta sarjalle olivat tällöin suoria ja hevoselle selkeitä, eikä esteiden väleissäkään liiemmin ongelmia enää ollut. Kun ratsastaja huolellisesti laski ratsunsa askeleet, eikä antanut tämän yhtään lähteä pidentämään askelta, alkoivat ponnistuksetkin osua kohdilleen. Lopputunnista Sippe ja Lilli etenivät radalla todella hyvännäköisesti ja vaivattomasti, jolloin este kuin este ja sarja kuin sarja ylittyi upeasti.
Tunti kului sarjoja treenatessa nopeasti, joten ei aikaakaan kun ratsukko sai siirtyä loppuverkan pariin ja alkaa lopettelemaan. Loppuverkassa Lilli oli todella hienosti Sipen avuilla, se liikkui edelleen lennokkain askelin eteenpäin, joten virtaa sillä olisi varmasti riittänyt vielä toiseen samanmoiseen tuntiin. Tämä ratsukko oli tänään hyvin positiivinen yllätys, tosin ei minulla ihmeempiä odotuksia ollutkaan. Alussa Sipellä oli hieman käynnistysmisongelmia, joka näkyi taas hevosen turhassa höyryämisessä, mutta vähitellen he rupesivat tekemään hyviä suorituksia, joita oli ilo kentänreunalta seurata. Kunhan ratsastaja siis jaksaa keskittyä ja olla selässä kunnolla läsnä, on tästä parivaljakosta varmasti mihin vain.
Tänään sain valmennettavakseni ensimmäistä kertaa Sipen ja Mörkövaaran Lasilinnun, josta en liiemmin ollut kuullutkaan sen jälkeen kun sen varsana myin. Kaunis tamma asteli kentälle reippain askelin korvat höröllä, samaan aikaan kun ratsastaja tuntui vielä hieman nukkuvan selässä. Ratsukko sai itsenäisesti suorittaa alkuverkan, käydä kaikki askellajit läpi ja tehdä paljon taivutteluja, jotta saatiin hevonen vetreäksi. Alusta alkaen Lilli oli aika hyvin kuulolla, se reagoi ratsastajan apuihin herkästi ja alkoi vähitellen kantamaan itsensä kauniisti. Tässä pisteessä ratsukko sai ottaa muutamat lämmittelyhypyt pienille pystyille, jotka ylittyivät hyvällä tyylillä, mutta hieman turhan reippaassa tahdissa.
Valmennuksen pääpaino oli sarjaesteissä, joten olin pystyttänyt kentälle kaksi kolmen esteen sarjaa ja yhden kahden esteen sarjan. Korkeutta näillä esteillä oli noin 90-110cm. Pyysin Sippeä ratsastamaan Lillin tahdikkaaseen, mutta hillittyyn laukkaan ja sen jälkeen he saivat rueta omaan tahtiin hyppäämään sarjoja. Tamma oli selvästi esteistä hyvin innostunut, ratsastaja sai jakaa paljon pitkäkestoisia pidätteitä, jottei hevonen lähtenyt liikaa rynnimään lähestymisissä. Ensimmäinen kierros sarjoilla oli vähän mitäänsanomaton, Sippe ei ollut oikein hypyissä mukana ja hevonen viipotti siten vähän oman mielen mukaan eteenpäin. Tämän vuoksi ratsukolla oli tietenkin esteiden välissä ongelmia, sillä askeleet eivät meinanneet mitenkään mahtua väleihin ja täten hevonen ponnisti useasti huonosta kohtaa. Yritin vähän tsempata ratsastajaa ja pyytää tätä ohjaamaan hevostaan määrätietoisemmin, jotta saataisiin hypyistä terävempiä ja huomattavasti huolellisempia suorituksia aikaiseksi. Tunnin kuluessa ja toistojen kautta Sippe ja Lilli alkoivat löytämään sen kuuluisan yhteisen sävelen, jonka myötä hypyt alkoivat todellakin näyttää paremmilta. Hevonen keskittyi kivasti jalkoihinsa ja malttavaisena kuunteli selästä tulevia ohjeita, samaan aikaan kun Sippe oli löytänyt uuden vaihteen ja hienolla asenteella pyysi ratsultaan. Tiet sarjalta sarjalle olivat tällöin suoria ja hevoselle selkeitä, eikä esteiden väleissäkään liiemmin ongelmia enää ollut. Kun ratsastaja huolellisesti laski ratsunsa askeleet, eikä antanut tämän yhtään lähteä pidentämään askelta, alkoivat ponnistuksetkin osua kohdilleen. Lopputunnista Sippe ja Lilli etenivät radalla todella hyvännäköisesti ja vaivattomasti, jolloin este kuin este ja sarja kuin sarja ylittyi upeasti.
Tunti kului sarjoja treenatessa nopeasti, joten ei aikaakaan kun ratsukko sai siirtyä loppuverkan pariin ja alkaa lopettelemaan. Loppuverkassa Lilli oli todella hienosti Sipen avuilla, se liikkui edelleen lennokkain askelin eteenpäin, joten virtaa sillä olisi varmasti riittänyt vielä toiseen samanmoiseen tuntiin. Tämä ratsukko oli tänään hyvin positiivinen yllätys, tosin ei minulla ihmeempiä odotuksia ollutkaan. Alussa Sipellä oli hieman käynnistysmisongelmia, joka näkyi taas hevosen turhassa höyryämisessä, mutta vähitellen he rupesivat tekemään hyviä suorituksia, joita oli ilo kentänreunalta seurata. Kunhan ratsastaja siis jaksaa keskittyä ja olla selässä kunnolla läsnä, on tästä parivaljakosta varmasti mihin vain.