† kuollut
VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I, KRJ-I, YLA2, 2 Star Prospect
Nupun Helinäkutsumanimeltään "Hempukka"
Suomenpienhevostamma rautias, 143cm rekisterinumero: VH17-018-1226 syntynyt 22.04.2017 Suomessa 18-vuotias (3-vuotias 23.4.2017) koulupainotus / Helppo A kasvattaja Nuppulanharjun Tila omistaa Sylvi Keloranta (VRL-13703) / Nuppulanharju 20.10.2017 KTK-II palkittu 72 pisteellä. 06.08.2022 2 Star Prospect, pistein 891/1900p. 20.09.2022 SLA-I palkittu pistein 93. 30.09.2022 YLA2 palkittu pistein 99,5. 31.12.2022 KRJ-I palkittu pistein 107. 15.10.2022 Champion-arvonimi myönnetty! 05.04.2023 VIR MVA -arvonimi myönnetty. |
Hempukan kuvat © Fiktio, piirrokset © tallin omaisuutta
Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla! Nupun Helinä on virtuaalihevonen, eli se ei ole oikeasti olemassa. |
Meidän suloinen Hempukka on miltei sadunomainen ilmestys jäänsinisine silmineen ja leveine laukkeineen. Pikkutamma on varsin tomera tyyppi, joka ei jätä ketään kylmäksi.
Hempukalta ei puutu temperamenttia ja omia mielipiteitä. Tamma on myös hyvin huumorintajuinen ja kekseliäs luonne, jonka kanssa päivät eivät käy tylsiksi. Hempukkaa on varsasta saakka siedätetty kaikenlaiseen, ja se ei pelkääkään juuri mitään. Pakoreaktion sijaan tamma kulkee yleensä jännittäviä asioita kohti, ja onkin tässä suhteessa yksi hevoslaumamme luottohahmoista. Hempukka pitää vaikeissakin tilanteissa yllä kontaktia ihmiseen, ja sen kanssa voi luottaa selviävänsä vaikeammastakin tilanteesta. Metsätöissä Hempukka onkin hyvin luotettava, ja pienestä koostaan huolimatta se on myös erittäin vahva. Hempukka omaa vahvat mielipiteet, ja tämä täytyy pitää mielessä tamman kanssa työskennellessä. Se tuo omat mielipiteensä vahvasti kuuluviin, eikä siedä ihmiseltä epäreilua käsittelyä. Hempukka onkin erinomainen opettaja hyviin hevosmiestaitoihin, sillä tamma huomauttaa ihmistä määrätietoisesti heti, jos tämä on käskyissään epälooginen tai ihmisen oma tunnetila meinaa kiihtyä liiaksi. Hempukan määrätietoisuus ei missään nimessä tarkoita, ettei tamma "kunnioittaisi" ihmistä, tai että se olisi jotenkin päällekäyvä. Ei missään nimessä, Hempukka on erittäin kohtelias hevonen, se vain asettaa itselleen rajat ehkä selkeämmin kuin moni muu hevonen - ihan niin kuin ihmisenkin tulee asettaa rajat itselleen. Hempukalla on pienet ja ponimaiset liikkeet, ja sillä on hauska ratsastaa. Se on erittäin herkkä ja oppivainen hevonen, ja toimii kivasti lajissa kuin lajissa. Hempukalla käytetään ratsastaessa paljon kapsonia, jolla se toimii kaikista parhaiten. Koska Hempukka on hyvin herkkä ja kevyt ratsastaa, on kapsonin avulla helppo antaa tammalle hyvin täsmällisiä ja tarkkoja vihjeitä. Hempukka on hyvin elastinen ja notkea ratsu, ja sen vahvuuksia ovat erityisesti erilaiset taivutukset sekä pohkeenväistöt. Hempukka on myös maastossa erittäin varmajalkainen ja ketterä tyyppi, ja selviytyy vaikeammistakin reiteistä kuin vuorikauris konsanaan. Tamma vetää myös kärryjä ja rekeä mielellään, ja sen kanssa onkin monena vuonna käyty perinteisellä Tapaninpäivän ajelulla Kirnuniemen kylällä. |
Kilpailukalenteri:Hempukka kilpailee porrastetuissa kilpailuissa kouluratsastuksessa, ja päivittyvät ominaisuuspisteet löydät tamman VH-profiilista.
|
Näyttelykalenteri:31.08.2022 erikois NJ-näyttelyt, sijoitus 2/12, irtoSERT / tuomari Jannica
12.09.2022 NJ-näyttelyt, sijoitus 3/12 irtoSERT / tuomari Jannica 30.09.2022 NJ-näyttelyt, sijoitus 3/11 irtoSERT / tuomari Lissu T. 30.09.2022 NJ-näyttelyt, sijoitus 1/11 MVA-SERT / tuomari Jannica 03.03.2023 erikois NJ-näyttelyt, sijoitus 5/8 MVA-SERT / tuomari. Lissu T. |
Sukutaulu:
Sukulaisten saavutukset merkitty vain toiseen polveen asti!
|
|
isälinja: Vaniman Ahermus - Vaniman Älynväläys - Kadotettu Ässänä - Äs Äs ILO - ILO Sulevi - Karman Suveneri (6)
emälinja: Nupun Humina - Moon Daami - Moon Aurori - Lamourin Ruusu - Fiktion Ruusa - Hovi-Hymy - Kesän Hymy (7)
emälinja: Nupun Humina - Moon Daami - Moon Aurori - Lamourin Ruusu - Fiktion Ruusa - Hovi-Hymy - Kesän Hymy (7)
Kurkkaa laajempi suku!
Jälkeläiset:
t. Nupun Halina s. 07.04.2018 i. Haavelaakson Vikuri
o. Nupun Merkkari s. 10.04.2022 i. Pilvipellon Taitawa
o. Nupun Hemppales s. 01.02.2023 i. Adinan Drago
t. Nupun Hekla s. 20.03.2023 i. Fiktion Remeli
o. Nupun Merkkari s. 10.04.2022 i. Pilvipellon Taitawa
o. Nupun Hemppales s. 01.02.2023 i. Adinan Drago
t. Nupun Hekla s. 20.03.2023 i. Fiktion Remeli
Päiväkirja
24.09.2022 Cowboy Mounted Shooting - (tuotos)kilpailut Orange Wood Ranchilla
Luokka 2 - Seniorit
Hempukan kanssa kävimmekin tänään kokeilemassa jotain ihan uutta! Alla järjestäjän palkkaaman kisakuvaajan räpsäisemä vauhdikas kuva kilpailusuorituksesta.
Luokka 2 - Seniorit
Hempukan kanssa kävimmekin tänään kokeilemassa jotain ihan uutta! Alla järjestäjän palkkaaman kisakuvaajan räpsäisemä vauhdikas kuva kilpailusuorituksesta.
28.08.2022 Tarinakilpailut Roan Ravine Ranchilla
Luokka 2. Barrel racing: tekstituotos
Päästä hevosesi ääneen! Mitä mieltä ratsusi on kisapaikasta, sen asukeista taikkapa kisasuorituksesta itsestään? Onko se laukea maailmanmatkaaja, jota ei jaksa enää maisemanvaihdos kiinnostaa, vai onko sinulla mukanasi nuorikko, jonka mielestä kaikki on hirmu jännää?
+300 sanaa, kirjoittanut omistaja
Traileriin tulvahtaa valoa, kun ihminen avaa sivuoven. Koko trailerimatkan ajan kanssamatkustajani Helvi on yrittänyt rohmuta kaikki heinäverkkoon tungetut heinät itselleen, ja olen joutunut huomauttamaan siitä useita kertoja varsin kärkevästi. Helvi sanoo, että olen takakireä. En ole. Ihmisemme napsauttaa köyden kiinni Helvin riimuun, ja peruuttaa sen ensin ulos. Hah! Saan vihdoin keskittyä ruokailemaan rauhassa. Trailerin lastaussilta suljetaan, mutta yläluukku ja sivuovi jätetään kuitenkin auki. Silmäilen ulkomaailman menoa mietteliäänä samalla, kun nyhdän makoisia korsia heinäverkon ärsyttävän pienistä rei'istä. Kuka tämän kapistuksen on oikein keksinyt? Varmaan joku ihminen, ei kukaan järkevä hevonen kehittelisi mitään tällaista. Kuulen kuinka Helviä lähdetään taluttamaan jonnekin, ja syvennyn takaisin heinien pariin.
Heinät ovat juuri loppuneet, kun ihminen ja Helvi palaavat takaisin. Hetken kuluttua minut talutetaan vuorostani ulos trailerista. Ensimmäisenä saan eteeni makoisan ämpärillisen erityistä herkkujuomaani, enkä siis ehdi lainkaan katsella ympärilleni. Kun kaksikymmentä sekuntia ja 10 litraa myöhemmin nostan velliin sotkeutuneen turpani ämpäristä, huomaan että olemme jonkinlaisella tapahtuma-alueella. Ympärillä on paljon muita hevosia, ihmisiä, ja.. Mitä kummaa? Putkiaitauksessa seisoo rivissä koko joukko hassun näköisiä, ruskeita otuksia. Niillä on suuret sivuille osoittavat korvat, tupsuhännät ja suuret, mulkoilevat silmät. Tuijotan kanssaeläjiä täysin hölmistyneenä, ja ihminen huomaa tämän. "Ne on kuule Hempukka lehmiä! Haluatko mennä kattomaan? Me ollaan lännenratsastuskilpailuissa ja ne on osallistumassa myöhemmin muiden hevosten kanssa sellaiseen cutting-luokkaan", ihminen selostaa. Mitä, mitä ihmeen lehmiä? Totta kai haluan mennä ottamaan asiasta selvää, olenhan suomenhevonen ja tomeraa sukua! Lähden rivakasti kävelemään näitä ihmisen lehmiksi kutsumia otuksia kohti, ja mitä lähemmäs pääsemme, sitä erikoisemmilta ne näyttävät. Ne ovat suunnilleen minun korkuisiani, mutta kuitenkin jotenkin omintakeisen näköisiä. Osaavatkohan nämä puhua samaa kieltä kuin minä ja muut hevoset kotona? Pysähdyn aidan viereen ja kurotan kaulaani kohti lähintä otusta. Otus ojentaa turpansa minua kohti ja sitten, aivan yllättäen, puhahtaa sieraimillaan niin terävästi, että säikähdän. Isken kaikki neljä jalkaa maahan leveään x-asentoon, ja tuijotan puhisijaa silmät suurina. Ihminen nauraa hersyvästi pöllämystyneelle ilmeelleni, mutta en luovuta. Ojennan kaulaani uuteen tutustumisyritykseen, ja pian totean näiden lehmiksi kutsuttujen otusten olevan aivan mukiinmenevää seuraa. Ainakaan ne eivät vohki heiniäni, oletan!
15.08.2022 Ajolenkillä 200 sanaa, kirjoittanut omistaja
Hempukka seisoi tallin edessä koppakärryjen eteen valjastettuna, kun kiipesin kärryille ja selvittelin vielä ohjat siististi käsiini. Toisessa kädessäni oli Mellin riimunnaru, sillä tarkoituksena oli ottaa se mukaan käsihevoseksi. Hempukan ja Mellin kanssa oli käyty yhdessä lenkillä useita kertoja aikaisemminkin, ja kaksikko toimi yhdessä hienosti. Molemmat kulkivat melkolailla samaa vauhtia, ja Melli tykkäsi hölkötellä varman Hempukan perässä.
Lähdimme liikkeelle, ja Hempukka kopsutteli tien reunassa tyytyväisenä. Melli kulki perässä löysällä narulla ja katseli sivullaan avautuvaa järvimaisemaa kiinnostuneen näköisenä. Loppukesän aurinko lämmitti mukavasti, ja leppoisa tuulenvire pyyhki aina välillä ylitse kävellessämme keltaisen eri sävyissä loistavien peltojen keskellä.
Sivutielle käännyttyämme vanha kuusimetsä alkoi varjostaa tietä, ja ilma muuttui viileämmäksi. Annoin Hempukalle merkin siirtyä raviin, ja tamma kuunteli pyyntöä korvat hörössä. Pikkutamma ravasi tyytyväisen oloisena ja kuiva hiekkatie pöllysi, kun karavaanimme kulki eteenpäin. Melli pysyi hyvin Hempukan vauhdissa, eikä sitä tarvinnut lainkaan muistutella pitämään sopivaa etäisyyttä kärryihin.
Palasimme tallille noin tunnin kuluttua. Molemmat hevoset olivat hionneet kevyesti, sillä olimme edenneet ravilla melko pitkiä pätkiä. Ohjasin Hempukan tallin edustalle, ja hyppäsin alas kärryistä. Tamma osasi seistä pyynnöstä luotettavasti aloillaan, joten saatoin rauhassa taluttaa Mellin hoitopuomille ja palata vasta sitten Hempukan luokse. Suunnittelin suihkuttelevani molemmat hevoset läpi viileällä vedellä, ja sen jälkeen antavani niille ämpärilliset virkistävää elektrolyyttivettä.
Hempukka seisoi tallin edessä koppakärryjen eteen valjastettuna, kun kiipesin kärryille ja selvittelin vielä ohjat siististi käsiini. Toisessa kädessäni oli Mellin riimunnaru, sillä tarkoituksena oli ottaa se mukaan käsihevoseksi. Hempukan ja Mellin kanssa oli käyty yhdessä lenkillä useita kertoja aikaisemminkin, ja kaksikko toimi yhdessä hienosti. Molemmat kulkivat melkolailla samaa vauhtia, ja Melli tykkäsi hölkötellä varman Hempukan perässä.
Lähdimme liikkeelle, ja Hempukka kopsutteli tien reunassa tyytyväisenä. Melli kulki perässä löysällä narulla ja katseli sivullaan avautuvaa järvimaisemaa kiinnostuneen näköisenä. Loppukesän aurinko lämmitti mukavasti, ja leppoisa tuulenvire pyyhki aina välillä ylitse kävellessämme keltaisen eri sävyissä loistavien peltojen keskellä.
Sivutielle käännyttyämme vanha kuusimetsä alkoi varjostaa tietä, ja ilma muuttui viileämmäksi. Annoin Hempukalle merkin siirtyä raviin, ja tamma kuunteli pyyntöä korvat hörössä. Pikkutamma ravasi tyytyväisen oloisena ja kuiva hiekkatie pöllysi, kun karavaanimme kulki eteenpäin. Melli pysyi hyvin Hempukan vauhdissa, eikä sitä tarvinnut lainkaan muistutella pitämään sopivaa etäisyyttä kärryihin.
Palasimme tallille noin tunnin kuluttua. Molemmat hevoset olivat hionneet kevyesti, sillä olimme edenneet ravilla melko pitkiä pätkiä. Ohjasin Hempukan tallin edustalle, ja hyppäsin alas kärryistä. Tamma osasi seistä pyynnöstä luotettavasti aloillaan, joten saatoin rauhassa taluttaa Mellin hoitopuomille ja palata vasta sitten Hempukan luokse. Suunnittelin suihkuttelevani molemmat hevoset läpi viileällä vedellä, ja sen jälkeen antavani niille ämpärilliset virkistävää elektrolyyttivettä.
07.08.2022 Vuolupäivä +250 sanaa, kirjoittanut omistaja
Laskin Hempukan pienen ja siron etujalan maahan, ja rapsutin hevosta kiitokseksi. Olin juuri käynyt pikkutamman kaviot kevyesti läpi raspin ja vuolupuukon kanssa, ja tehnyt niille pientä hienosäätöä. Hevosillamme ei kesäaikaan lähtökohtaisesti pidetä kenkiä, ja monet niistä tallustelevat kengättä talvellakin. Hempukalla on oikein hyvälaatuinen kavioaines ja se kuluttaa kavioitaan melko tasaisesti eikä esimerkiksi merkittävästi vinoon.
Minulle oli tullut jälleen kerran kuuma kuten aina tässä hommassa, vaikka olimme sisällä vilpoisessa tallirakennuksessa, piilossa helteeltä. Hempukka seisoi tallin käytävällä naru kaulalla, ja naposteli heinää edessään olevista kottikärryistä. Riisuin hupparin ja heitin sen kengityspakin päälle, pyyhkien samalla hikeä otsaltani. Hempukka katsoi minua ihan kuin ihmetellen, mitä minä nyt siinä ähelsin. Tämähän oli aivan helppoa hommaa, ja sai vielä syödäkin samalla! Hymähdin, ja nappasin heinäkärryt työntääkseni ne ladon ovelle. Hempukka lähti tutkimaan tallirakennusta, ja annoin sen tehdä niin. Kaikki ulko-ovet sekä rehuhuoneen ovi olivat kiinni, joten tamman kuljeskelusta ei olisi mitään haittaa. Tämä oli aina Hempukan lempivaihe tallissa olossa - se kävi vuorotellen kaikissa neljässä karsinassa tarkistamassa olisiko kupeissa ruokaa, käveli sitten varustehuoneen ovelle ja kurkisti puolioven yläosasta sisälle. Sitten tamma kopsutteli betonilattiaa pitkin pihattohallin sisäovelle ja kävi höpeltämässä turvallaan oven vieressä roikkuvia riimuja ja naruja, ennen kuin asettui oven eteen odottamaan että tulisin avaamaan sen. Kävelin käytävän heinäladon päästä Hempukan luo, ja rapsutin sitä vielä ohimennen, ennen kuin työnsin oven auki. Pihaton viileydessä näkyivät olevan torkkumassa Maikki, Helvi ja Kylli, jotka hätkähtivät hieman, kun ovi aukesi. Taputin Hempukan lautasia sen kävellessä ohitseni, ja katselin kun pikkutamma suuntasi haistelemaan laumatovereitaan. Sitten se ja Kylli asettuivat vierekkäin, ja alkoivat kuin yhteisestä sopimuksesta rapsutella toisiaan. Hymyilin, kun suljin pihaton oven ja suuntasin siivoamaan vuolutarvikkeita pois.
Laskin Hempukan pienen ja siron etujalan maahan, ja rapsutin hevosta kiitokseksi. Olin juuri käynyt pikkutamman kaviot kevyesti läpi raspin ja vuolupuukon kanssa, ja tehnyt niille pientä hienosäätöä. Hevosillamme ei kesäaikaan lähtökohtaisesti pidetä kenkiä, ja monet niistä tallustelevat kengättä talvellakin. Hempukalla on oikein hyvälaatuinen kavioaines ja se kuluttaa kavioitaan melko tasaisesti eikä esimerkiksi merkittävästi vinoon.
Minulle oli tullut jälleen kerran kuuma kuten aina tässä hommassa, vaikka olimme sisällä vilpoisessa tallirakennuksessa, piilossa helteeltä. Hempukka seisoi tallin käytävällä naru kaulalla, ja naposteli heinää edessään olevista kottikärryistä. Riisuin hupparin ja heitin sen kengityspakin päälle, pyyhkien samalla hikeä otsaltani. Hempukka katsoi minua ihan kuin ihmetellen, mitä minä nyt siinä ähelsin. Tämähän oli aivan helppoa hommaa, ja sai vielä syödäkin samalla! Hymähdin, ja nappasin heinäkärryt työntääkseni ne ladon ovelle. Hempukka lähti tutkimaan tallirakennusta, ja annoin sen tehdä niin. Kaikki ulko-ovet sekä rehuhuoneen ovi olivat kiinni, joten tamman kuljeskelusta ei olisi mitään haittaa. Tämä oli aina Hempukan lempivaihe tallissa olossa - se kävi vuorotellen kaikissa neljässä karsinassa tarkistamassa olisiko kupeissa ruokaa, käveli sitten varustehuoneen ovelle ja kurkisti puolioven yläosasta sisälle. Sitten tamma kopsutteli betonilattiaa pitkin pihattohallin sisäovelle ja kävi höpeltämässä turvallaan oven vieressä roikkuvia riimuja ja naruja, ennen kuin asettui oven eteen odottamaan että tulisin avaamaan sen. Kävelin käytävän heinäladon päästä Hempukan luo, ja rapsutin sitä vielä ohimennen, ennen kuin työnsin oven auki. Pihaton viileydessä näkyivät olevan torkkumassa Maikki, Helvi ja Kylli, jotka hätkähtivät hieman, kun ovi aukesi. Taputin Hempukan lautasia sen kävellessä ohitseni, ja katselin kun pikkutamma suuntasi haistelemaan laumatovereitaan. Sitten se ja Kylli asettuivat vierekkäin, ja alkoivat kuin yhteisestä sopimuksesta rapsutella toisiaan. Hymyilin, kun suljin pihaton oven ja suuntasin siivoamaan vuolutarvikkeita pois.